Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tiesitkö tämän idyllisen tamperelaisen asuinalueen historiasta? Tänne muutettiin ensin Amurinmaahan menijöinä – kävimme kylässä

Moron juttusarja, jossa käydään kylässä Tampereen eri kaupunginosissa, on saatu käyntiin. Ensimmäisessä osassa kyläillään Amurissa, jonne Anne Siro kutsui toimittajan tutustumaan. – Amuri on ykkönen. Jep. Kyllä se on! Tervetuloa kylään, luki kutsussa. Käydään siis katsomassa. Kyläreissun emäntä odottaa kerrostalonsa pihakeinussa Makasiininkadulla lehdistön saapuessa paikalle. Istutaan kiireemmäksi ajaksi seuraan. – Amurin sijainti ei voisi olla parempi, Anne Siro aloittaa. – Pohjoisessa on Elianderin uimaranta alle kilometrin päässä. Etelässä taas on lenkkipolkuineen Pyynikki, jonka mäntypuusto on ihan omaa luokkaansa. Luonnon lisäksi lähellä ovat myös palvelut. Keskustorille on matkaa kilometrin verran, ja likempää löytyy muun muassa pääkirjasto sekä Pyynikin uimahalli. Lähin ruokakauppa on nurkan takana Satakunnankadulla. – Hyötykävelyä tulee todella paljon, 30–40 kilometriä viikossa, Siro sanoo. Selvä, Amurista on siis lyhyt matka muuallekin kuin Amuriin. Vaan kun piti olla puhe nimenomaan tästä vanhasta työläisten kaupunginosasta. Mikä itse Amurista tekee niin hienon paikan asua? – Eniten täällä viehättää vehreys, alueen puusto lehmuskatuineen. Omassa pihassakin kasvaa kolme komeaa koivua, joille olen antanut nimet, Siro kertoo. Siinä seisovat rivissä Pekka, Jarmo ja Jukka. Koivut ovat saaneet nimensä Siron edesmenneen isän ja kahden velivainaan mukaan. – Amurissa on yhteensä 21 eri puulajia. Lehmus on yleisin, Siro tietää. Tuulahdus historiaa Jätetään piha koivuineen ja keinuineen taakse. Siirrytään sen sijaan vanhan viljamakasiinin edustalle. Sellainenkin Amurista löytyy. Moni tosin tuntee punatiilisen rakennuksen paremmin Tampereen taidemuseona. Kesänäyttelyt ovat vielä auki. – Suosittelen käymään Joseph Aaltosen Kalevala-aiheita esittelevässä näyttelyssä. Museohan on perjantaisin täysin ilmainen kello 15–18, Siro vinkkaa. Ravittakoon sielua kultakauden taiteella joku toinen kerta, sillä maha kurnii. Nyt tarvitaan jotain helpommin pureksittavaa. Siro kehuu Pyynikintorilla palvelevaa Heinätoria. Ravintola toimii entisöidyssä vaakahuoneen talossa, jossa ennen muinoin punnittiin maalaisten torille kuskaamat heinäkuormat. Se on kuitenkin maanantaisin kiinni, samoin kuin torin laidalla sijaitseva Pyynikintorin liha ja kahvi. Eiväthän ne toki tarkasti määritellen Amuria enää olisikaan. Käännytään siis takaisin kohti asianmukaista asuinaluetta ja sen todellista helmeä. Amurinmaahan menijöitä Amurin työläismuseon puutalokorttelia reunustavat osittain vanhat mukulatiet. Nykyihmisen kesätossuilla tepastellessa saa olla tarkkana, ettei nyrjäytä nilkkojaan. Miten lie ovat hevoset aikoinaan pärjänneet. Sisäänkäynti museokorttelin ravintolaan on Satakunnankadun puolella. Pienet portaat johdattavat Amurin Helmeen. Keittolounas tarjoillaan itse paikalla leivotun sämpylän kera. Kokonaisuuden kruunaa vuosisatojen taakse kuljettava sisäpihan miljöö. Kyläilyn lopuksi on hyvä miettiä, mistä tähän on tultu. Niihin aikoihin kun näitä seutuja alettiin ensimmäisen kerran rakentaa, lähti Suomesta siirtokunta Kaukoitään. Amur-nimisen joen suistoon ryhdyttiin puuhaamaan kaiketi eräänlaista utopiaa, ihanneyhteiskuntaa. Tampereelle samaan aikaan 1860-luvulla rakentunut oma siirtokuntansa sai tästä innoittuneena nimen Amurinmaa. Alueelle muuttaneet ihmiset tunnettiin Amurinmaahan menijöinä. Kumpi porukka sitten lopulta löysi oman utopiansa? Mikäli Anne Sirolta kysyy, voisi veikata että ihanteelliset olosuhteet kehittyivät lähempänä Tammerkoskea kuin Amur-jokea. – Tämä on ihmisen kokoinen paikka elää, Siro toteaa pihakeinussaan. Pekka, Jarmo ja Jukka seisovat vieressä. Pyydä Eetu kylään kotilähiöösi lähettämällä kutsu osoitteeseen moro@aamulehti.fi. Tampereen kaupunginosat IV ja V muodostava asuinalue. Rajautuu idässä Hämeenpuistoon, etelässä Pirkankatuun, lännessä Sepänkatuun ja pohjoisessa Näsijärvenkatuun. Perustettiin työväen kaupungin- osaksi 1860-luvulla. Puisten asuinrakennusten purkaminen alkoi 1960-luvulla. Vanhasta puu-Amurista on tänä päivänä jäljellä enää museokortteli ja Kirvesmiestentalo.