Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Nyt varaa onkin yhtäkkiä niin investointeihin kuin eriarvoisuuden poistoon – toivottavasti Rinne ei vain osta neuvottelurauhaa lainarahalla

Hallitusneuvotteluja on käyty nyt kaksi viikkoa ja vähän päälle. Valmista ei ole tullut, mutta harva lopulta uskoikaan, että maassa olisi uusi ministeristö jo ennen EU-parlamenttivaaleja. Ne muuten käydään Suomessa ensi sunnuntaina. Muistakaa äänestää, jos ette ennakkoon ehtineet. Hallitusohjelmasta väännetään näillä näkymin lopullista muotoa samaan aikaan kun kansa käy uurnilla. Mielenkiintoisimpia havaintoja tähänastisesta prosessista on neuvottelujen sujuminen ilman suurta julkista dramatiikkaa. Verrattuna tapaan, jolla niin sanottua six-packia tehtiin 2011 ja miten SSS-kokoonpano rakentui 2015, on nyt edetty todella rauhanomaisesti. Edes spekulaatioita ministeriposteista, salkkujen määrästä ja mahdollisista sulle/mulle-diileistä ei ole hirveästi levinnyt median kautta maailmalle. Käsitys siitä, että hallitusta kokoava sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on ammattitaitoisempi neuvottelijana kuin vaalikampanjan veturina, on vahvistunut entisestään. Toinen erikoisuus hallitusneuvotteluissa on ollut se, että niissä ei aiotakaan laatia suuria säästösuunnitelmia, puhumattakaan viime vuosilta tutuista leikkauslistoista. Rinne totesi alkuviikosta tyynen rauhallisesti, että "hallitus voi käyttää merkittävästi lisää rahaa sekä pysyviin menolisäyksiin että investointiluonteisiin menoihin". Etenkin politiikan oikealla laidalla ja elinkeinoelämän edunvalvojaelimissä näkemys melkeinpä kauhistuttaa. Velkaantumisesta varoitetaan. Tulevaa pääministeriä muistutetaan siitä, ettei valtion omaisuutta voi myydä kuin kerran. Talousteoreettisesti voidaan kiistellä vaikka kuinka pitkään siitä, onko velanotto järkevää vai ei. Niin sanottu syömävelka ei tietenkään ole, mutta lainarahalla myös investoidaan tulevaisuuteen. Tuiki tarpeelliset ratahankkeet ovat tästä hyvä esimerkki. Leikkauslogiikkaakin on kyseenalaistettu. Suomi nousi 1990-luvun suuresta lamasta, mutta muistoksi jäi raskas rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys. Huolestuttavinta on se, miten maailmalla reagoidaan, jos Suomen taloudenpidon peruslinja muuttuu nyt aivan totaalisesti. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ennustettavuus on etu. Suomi on totuttu Iiro Viinasen (kok.) rahaministeripäivistä lähtien näkemään tiukan kurin maana. Kohta näyttää olevan uusien arvioiden aika.