Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Samuli Muje ei ollut näytellyt isänsä Juha Mujeen kanssa koskaan samaa roolia – juuri ennen isän kuolemaa hän ehti kuitenkin saada roolin, joka oli ollut yksi isän suosikeista

Vuosi sitten näyttelijä Samuli Muje soitti isälleen Juha Mujeelle erityisen hauskan työuutisen: hän alkaisi harjoitella Maiju Lassilan Ikiliikkujaa , ja ensimmäistä kertaa yli kahdenkymmenen vuoden uransa aikana hänellä olisi rooli, jonka isä Juhakin oli tehnyt. Muje oli muistanut heti, että myös isä oli näytellyt Agronomi Pullista 1990-luvulla Helsingin kaupunginteatterissa. Siitä, miten tärkeä rooli isälle oli, hänellä ei kuitenkaan ennen puhelua ollut aavistustakaan. – Isä huudahti innoissaan, että hän rakasti roolia. Jo pelkkä hahmon ajatteleminen alkoi naurattaa häntä edelleen, Muje kertoo. Paljastui, että Ikiliikkuja oli yksi konkarinäyttelijän kaikkien aikojen tärkeimmistä töistä. Samuli Muje oli toki itsekin nähnyt esityksen. Hän ei kuitenkaan muistanut roolihahmosta juuri muuta kuin autonrenkaan sisäkumin, jota pumpattiin isän vaatteiden alla täydemmäksi sitä mukaa kuin hahmo esityksen kuluessa lihoi. ”Ukki lähti kuin tykinkuula” Paljon enempää isä ja poika eivät ensimmäisestä yhteisestä roolistaan ehtineet puhua. Juha Muje joutui helmikuussa sairaalaan kesken kiireisen työtalven ja vain kaksi viikkoa myöhemmin hän kuoli haimasyöpään. Kun Samuli Muje aloitti Tampereen Työväen Teatterilla Ikiliikkujan harjoitukset, isän kuolemasta oli kulunut vasta viikko. – Harjoituksissa tuli tunne, että jokin tarkoitus tällä ajoituksella täytyi olla, Muje pohtii. Syöpä oli onnistunut etenemään niin salakavalasti, että lopullinen diagnoosi selvisi perheelle vasta kuoleman jälkeen. Samuli Mujeen nuorin poika totesi, että ukki lähti kuin tykinkuula. Mielikuva sai Mujeen ja hänen vaimonsa, näyttelijä Heidi Kiviharjun ensin nauramaan ja sitten itkemään. – Pojan lause tiivisti isän persoonan. Hän eli rajusti ja intohimolla, ja kun tuli aika lähteä, hän ei turhia viivyttellyt, Muje miettii. Samuli Muje itse oli aavistanut jo pitkään, ettei isä ollut terve. – Syyskuussa hän sai lääkäriltä puhtaat paperit ja vakuutti, että kaikki on hyvin. Sanoin jo silloin, että näen kyllä, ettei ole. Vain positiivista palautetta – Vieläkin tulee aika usein tunne, että pitäisi soittaa isälle, Muje tunnustaa. Esimerkiksi silloin, kun isän suosikkijalkapallojoukkue Pietarsaaren Jaro voittaa, tai kun syksy etenee siihen pisteeseen, että mökillä pitäisi laittaa vedet poikki. Isällä ja pojalla oli tapana soitella toisilleen monta kertaa viikossa. Työasioista he eivät juuri puhuneet, mutta toistensa esitykset he katsoivat aina ja antoivat niistä positiivista palautetta. Perjantaina ensi-iltansa saavasta Ikiliikkujasta tuleekin Samuli Mujeen ensimmäinen esitys, jota isä ei näe. Vielä viime syksynä Juha Muje matkusti Tampereelle sekä Antigonen että Poikabändin ensi-iltoihin, vaikka harmaat kasvot paljastivat, ettei hän voinut hyvin. – Isä tiesi, ettei teatterin tekeminen ole helppoa, ja hän arvosti selvästi kaikkia töitäni. Mikään muu työ ei kiinnostanut Isän työ ja Turun kaupunginteatterilla roikuttu lapsuus tekivät Samuli Mujeeseen niin suuren vaikutuksen, ettei hän koskaan edes harkinnut itselleen muuta ammattia kuin näyttelemistä. – Mikään muu työ ei koskaan kiinnostanut, hän toteaa. Lukio- ja armeija-aikoina mielessä vilahti pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos kouluun ei pääsisi. Silloinkaan Muje ei kuitenkaan laatinut varsinaista B-suunnitelmaa, vaan päätti tarvittaessa hakeutua alalle jotain toista kautta. Lopulta Nätyn ovet onneksi aukesivat vain yhden välivuoden jälkeen. – Kotona näyttelemiseen ei koskaan erityisesti kannustettu, mutta varmaan isäkin piti itsestään selvänä, että minusta tulee näyttelijä, Muje pohtii. Kolmas teatterisukupolvi Myös Samuli Mujeen omat pojat ovat jo nyt tehneet useamman teatteriroolin. Etenkin pojista nuorempi on isänsä tavoin myös kokenut teatterissa roikkuja. Tämä on ryöstö -esityksen hän katsoi Tampereen Työväen Teatterin suuren näyttämön parvelta niin monta kertaa, että osasi kaikki repliikit ulkoa. – Välillä saimme Puntin kanssa tiukkaa palautetta, että teillä meni alku ihan pieleen, Muje nauraa. Tampereen Työväen Teatterin Kissa kuumalla katolla -näytelmässä keväällä 2017 Samuli Mujeella olivat työkavereina sekä isä, vaimo että esikoispoika. Se oli ainoa kerta, kun Juha ja Samuli Muje olivat yhdessä näyttämöllä. Vaikka Muje oli etukäteen ehtinyt haaveilla yhteistyöstä, se ei yllättäen tuntunutkaan ihan helpolta. – Varsinkin harjoituksissa tuli tunne, että miksi tuo tulee tänne minun työpaikalleni, Muje muistelee. Jälkikäteen hän on silti kiitollinen, että yhteinen projekti ehti toteutua. – Olisi varmasti jäänyt kaihertamaan, jos emme olisi koskaan tehneet mitään yhdessä, hän pohtii.