Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

EU:ssa ei kaikki ole aina sitä, miltä näyttää: yksimielisyyden autuuskin on suuri harha

Brexit on peto opettamaan meille maailmapolitiikkaa. Tuorein oppitunti tuli torstaina aamuyöstä, kun Euroopan unionin huippukokouksessa päätettiin lykätä Britannian eroa lokakuun loppuun. Tämä oppitunti kertoi meille, mitä yksimielisyyden vaatimus tosiasiassa tarkoittaa ja mihin se johtaa. Brexitin tapauksessa Ranska oli yhtä mieltä ja muut 26 toista mieltä, mikä johti siihen, että Ranskan kanta voitti. Ranskan presidentti Emmanuel Macron oli valmis vain vajaan puolen vuoden lykkäykseen. Eurooppa-neuvoston presidentti Donald Tusk puhui vuoden viivytyksestä. Muiden kuin ranskan johtajat olivat lähempänä Tuskin kuin Macronin näkemystä. Siinä sivussa Britannian pääministeri Theresa May toivoi brexitin takarajan siirtämistä kesäkuun loppuun. EU:ssa päätetään useimmat asiat määräenemmistöillä ja äänestämällä, mutta niin sanotut isot asiat edellyttävät edelleen konsensusta. Mutta miten konsensus, eli yksimielisyyden vaatimus sitten voi toimia näin? Tässä tapauksessa kaikki olivat valmiita lykkäykseen, mutta Ranska osoitti kyllästymistään Britannian eron kanssa veivaamiseen pitämällä tiukasti kiinni lyhyestä vaihtoehdosta. Sehän ei ollut sinänsä muiden vaihtoehdolle vastakkainen näkemys, vaan täytti vain osan muiden kannasta. Muut siis tyytyivät vähään paljon sijasta, koska koko päätös olisi kariutunut, jos sitä ei olisi saatu aikaan yksimielisenä. Kariutuminen taas olisi johtanut kovaan brexitiin eli brittien EU-eroon ilman sopimusta tänään. Se olisi ollut vahingollinen kaikille, ja sitä haluttiin ainakin vielä välttää. Suomi sai aikoinaan kovan oppitunnin EU:n yksimielisyysvaatimuksesta. 2000-luvun alussa käytiin kiistaa erilaisten EU-virastojen sijoituspaikoista. Silloisista 15:stä jäsenmaasta vain Italia vastusti elintarvikevirasto Efsan perustamista Helsinkiin. Etenkin sen silloinen pääministeri Silvio Berlusconi , halusi laitoksen Parmaan. Berlusconi voitti, koska päätös edellytti yksimielisyyttä. Äänestettäessä määräenemmistöllä olisi Suomi vienyt palkinnon luvuin 14–1. EU-väittelyissä yksimielisyyden vaatimusta pidetään usein "perälautana", joka takaa sen, ettei etenkään pienen jäsenmaan etuja poljeta. Se on suuri harha. Mitä enemmän tehdään määräenemmistöpäätöksiä ja mitä vahvemmat ovat unionin yhteiset instituutiot, sitä parempi on pienen olla Euroopassa.