Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Vanhemmat hylkäsivät vauvan tien poskeen Keniassa – nyt Rami Ruohonen on tienraivaaja Suomi-kiekossa: ”En halua, että rasismista hyssytellään”

Takana on melkoinen ihmeiden sarja, kun toisen vuoden Mestis-tuomari Rami Ruohonen , 23, starttaa autonsa ja suuntaa talvisessa Suomessa viheltämään jääkiekko-ottelua. Ruohosen biologiset vanhemmat hylkäsivät Ramin vain muutaman päivän ikäisenä kenialaisen tien varrelle. – Lastenkodin väki löysi minut. Olin todella huonossa kunnossa, Ruohonen sanoo. Sympaattisen nuoren miehen tie pienestä kenialaiskaupungista suomalaiseksi kiekkotuomariksi ja palomieheksi on ollut pitkä ja täysin todennäköisyyksien vastainen. Hylättynä helteeseen Ruohonen on vasta viime vuosina itsekin sisäistänyt, kuinka hauraalla pohjalla hänen elämänsä alkuvaiheessa olikaan. – Alaikäisenä en olisi näistä asioista pystynyt puhumaan, mutta nyt aikuisiällä, ja oikeastaan ihan viime aikoina, asiat ovat konkretisoituneet minulle, Ruohonen sanoo. Tarinan alku johtaa Kenian Homa Bayhin, jossa kuihtunut lapsi oli hylättynä paahtavaan helteeseen. – Minut löytäneellä lastenkodilla ei ollut resursseja ottaa orpolasta hoiviinsa. Onneksi siellä oli suomalainen pariskunta lähetystyössä, Ruohonen huokaa. – Heillä oli entuudestaan yhteys minut adoptoineeseen perheeseen. Tähdet olivat kohdallaan. Ruohosen Jouni -isä teki vuoden 1998 vapun tienoilla pitkän adoptioreissun Afrikkaan pelastaakseen Mooses-nimen lastenkodissa saaneen pojan. Suomeen muuton jälkeen onnen pilkahdus kääntyi nopeasti uudeksi tragediaksi Ramin adoptioäidin kuollessa nopeasti edenneeseen sairauteen saman vuoden joulukuussa. Pojalla puhkesivat myös hankalat allergiat. – Olemme ikuisesti kiitollisia, kuinka paljon sukulaisemme auttoivat meitä, Rami sanoo. Patrik Laine maalivahtina Aiemmin kerrotun Rami Ruohonen on kuullut jälkikäteen. Ramin omat muistot alkavat tältä vuosikymmeneltä Tampereelta hänen muutettua isänsä kanssa uuteen perheeseen. – Sieltä minulla on isoveli ja -sisko. Myöhemmin perheeseen syntyi pikkuveljeni Lauri . Samalla myös urheilu alkoi astua Ruohosen elämään. Jääkiekko oli laji, joka kolahti pirkanmaalaislapseen, sillä hänellä on useampi kiekkotaustainen sukulainen isänsä puolelta. Ramin ollessa 9-vuotiaana Tapparan juniorimaalivahti pelasi rinnakkaisjoukkueessa samalla pelipaikalla kaksi vuotta nuorempi tamperelaispoika: Patrik Laine . – Patrik oli hyvä maalivahtikin siihen aikaan. Muistelisin hänen isänsä kuitenkin sanoneen, että mitä jos keskittyisit hyökkääjän hommaan, Ruohonen hymyilee. – En olisi osannut ikinä aavistaa, mitä Patrikista tulee. Se oli sitä aikaa, kun omaa pelipaikkaa vielä haettiin. Minä en häntä syrjäyttänyt maalivahdin hommista! Rasismikohu Peruskoulussa Rami Ruohonen ei varsinaisesti loistanut, mutta ammattikoulussa hän oppi opiskelemaan. Lopulta tie vei toisella yrittämällä Kuopion Pelastusopistoon, josta Ruohonen valmistui viime kesänä. Nyt hän työskentelee Keski-Suomen pelastuslaitoksella. – Olin ensimmäinen tummaihoinen, joka on valmistunut siitä koulusta, nykyinen jyväskyläläinen ilmoittaa ylpeyttä äänessään. Ruohonen on saanut tottua tienraivaajan rooliin: hän on myös ensimmäinen tummaihoinen Mestis-tuomari. Seuraava unelma hänellä on yltää liigatason tuomariksi. – Tuomarihommissa mietin aluksi, onko ihmisillä ennakkoluuloja, mutta se jännitys on osoittautunut turhaksi ja urakehitykseni on ollut nopeaa. – Rasismia en ole jääkiekkopiireissä kokenut itse koskaan. Ystäviltäni olen kuitenkin kuullut, että pienemmillä paikkakunnilla rasismi saattaa olla ihan hirveää. Siksi en halua, että rasismista hyssytellään. Tammikuussa syntyi jääkiekon rasismikohu, kun Etelä-Vantaan Urheilijoiden pelikatkomusiikkina soitettiin Kake Singersin entistä hittikappaletta Me halutaan olla neekereitä samalla, kun Kiekko-Tiikerien tummaihoinen pelaaja oli jäällä. – Se oli todella tuomittavaa käytöstä. En usko sen olleen vahinko, ja onneksi yhteisö tuomitsi sen tiukasti, Ruohonen sanoo. Elämä hymyilee Vauvana Rami Ruohosen kohtalo oli hiuskarvan varassa olla murheellinen. Nyt 23-vuotiaana hän kokee elämän hymyilevän: arki palomiehenä ja jääkiekkotuomarina on kiireistä ja haastavaa, mutta mielekästä. – Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni, enkä olisi voinut parempaa toivoa. Entä parisuhderintama? – Sinkku olen tällä hetkellä! Treffipyyntöjä voi laittaa Instagramissa, ironisesti kenianlahja-nimimerkillä somessa esiintyvä mies innostuu.