Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tv-arvio: Tosipohjainen minisarja pitää otteessaan – brittidraama on uhrien ja omaisten ehdoilla etenevä surumielinen tarina tuskasta ja totuudesta

Raastava tunnustus ☆☆☆☆ Kello on 2:59:05 maaliskuun 18. päivänä vuonna 2011, kun valvontakamerassa näkyvä nuori nainen poistuu yökerhosta kadulle. Sen jälkeen hänestä ei näy eikä kuulu mitään. Nainen katoaa. Hänet on todennäköisesti surmattu. Tällainen on lähtökohta kuusiosaisessa tosipohjaisessa brittisarjassa. Katoamista ryhtyy tutkimaan rikosylikomisario Steve Fulcher ( Martin Freeman ), eikä juttu aukea helposti. Prosessi kestää oikeudenkäynteineen vuosia, ja sitä koettelevat sekä raastava tunnustus että traaginen takaisku. Tunnelma on piinaava Britit osaavat tämän lajin. Atmosfääri muistuttaa ankeassa arkisuudessaan Ken Loachin elokuvia ilman niihin aika-ajoin liittyvää huumoria. Raastava tunnustus ei todellakaan huvita saati naurata. Se on enemmän uhrien ja omaisten kuin poliisin ehdoilla etenevä surumielinen tarina tuskasta ja totuudesta sekä oikeuden olemuksesta ja oikeustajun suhteellisuudesta. Tunnelma on piinaava, mutta käsikirjoittaja Jeff Pope on osannut kiristää ja löysentää jännitettä niin, että asetelma ei silti ahdista. Se vain pitää otteessaan ja kestää vertailun genren parhaiden draamasarjojen kanssa. Minisarja sai Britanniassa viime vuonna kiittävän vastaanoton sekä kriitikoilta että katsojilta. Se ei ole ihme. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia, ja loppu on kuulemma dramaattinen. Yle TV1 klo 19.40