Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mikael Granlundin temppu sai toimittajat unohtamaan käytöstavat: ”Näitkö saman kuin minä?”

Se oli perjantai 13. päivä. Suomi oli parantanut otteitaan vuoden 2011 MM-turnauksen edetessä. Välierässä vastaan asettui Venäjä, jonka riveissä hyökkäsivät Aleksandr Ovetshkin , Ilja Kovaltshuk , Aleksandr Radulov ja Aleksei Morozov , muutamia mainitakseni. Ottelu Bratislavassa alkoi kello 20.15. Koska lehti meni painoon 23.00, toimittajan oli pakko varautua iltapeliin kirjoittamalla kolumni etukäteen valmiiksi. Päätin raapustaa ylistyslaulun Venäjän Aleksei Kaigorodovin soolomaalille, jonka mies viimeisteli puolivälierässä Kanadan verkkoon. Kolumnissa luki: ”Tämän hienompaa maalia turnauksessa ei ole tehty, eikä tehdä.” Suomen ja Venäjän pelin ensimmäinen 20-minuuttinen valui käsistä ilman tilastomerkintöjä. Sama tahti tuntui jatkuvan toisessa erässä. Halli oli hiljaa, katsojat avasivat suunsa korkeintaan haukotukseen. Koska mitään ei tapahtunut, juttua oli mahdoton kirjoittaa. Vuonna 2006 jalkapallon MM-finaalissa Berliinissä olin missannut työn touhussa Zinedine Zidanen puskun Marco Materazzin rintaan. Nyt toimittajan katse oli kaukalossa, eikä tietokoneen ruudulla, kuten niin usein iltapeleissä. Ensimmäinen reaktioni oli spontaani nauru. Sitten vilkaisin vieressä istunutta Satakunnan Kansan toimittaja Juha Luotolaa : ”Näitkö saman kuin minä?”. Hän sanoi nähneensä. Lehdistöpaikoilla on tapana pidättäytyä tunteenpurkauksilta, mutta heitimme ylävitoset, mitä en tajua tänä päivänäkään hävetä. Mikael Granlundin ilmaveivi oli syntynyt. 19-vuotias pelaajanalku otti kiekon lapansa päälle, eteni päädystä maalin kulmalle, ja leipoi limpun yläkulmaan ohi Konstantin Barulinin . Vartin päästä hymyni hyytyi. Se kolumni! Väisty Kaigorodov, täältä tulee suomalainen ihmepoika. Väsäsin kolumnin uusiksi toisella erätauolla, ja lopputuloksen voit lukea tämän jutun alapuolelta. Venäjän tähdet eivät ikinä toipuneet yllättävästä tempusta ja Suomi voitti 3–0. Peli päättyi kello 22.26. Ilmaveivi yllätti myös valokuvaajat, paitsi muuan Michal Kamarytin . Tshekkikuvaajasta tuli kuvasarjansa ansiosta kuuluisa. Jos oikein muistan, Suomen joukkueenjohto piti Granlundin koko lauantain medialta piilossa. Se oli varmasti viisas teko MM-finaalin aattona. Ilmeinen haastattelun uhri vaihtui Pasi Puistolaan , mutta sekin toimi tamperelaisessa lehdessä vallan hyvin. Sunnuntain loppuottelussa Leijonat kukisti Ruotsin 6–1. Sen jälkeen Granlundia ei ole piiloteltu. Kiekkomaailman ääripäät ja perjantai 13. päivä. Siitä sopikin odottaa klassikkoa. Ääripäät kohtasivat, kun Mikael Granlund teki Suomen kiekkohistorian käsittämättömimmän maalin. Tuollaisia ihmetemppuja on totuttu odottamaan venäläisiltä, ei 19-vuotiailta suomalaispojilta. Mutta Granlund onkin ihmepoika. MM-turnauksen upein maali on jo nähty, tapahtui sunnuntain mitalipeleissä mitä tahansa. Päävalmentaja Jukka Jalonen totesi torstaina, että mikään mitä Granlund tekee ei enää yllätä. Hän luonnehti Granlundin pelaavan samalla tavalla kavereidensa kanssa takapihalla kuin kymmenen tuhannen katsojan edessä MM-kisojen pudotuspelissä. Taidatko sen paremmin sanoa. Luonnonlapsi ei osaa jännittää. Hän vain pelaa. Lehdistökatsomossa ei saa osoittaa tunteita, mutta Granlundin ilmaveivi aiheutti spontaanin naurukohtauksen. Järjetöntä. Ei tästä maailmasta. Granlund on antanut Slovakiassa sellaiset näytöt, että syksyllä hän loistaa Mikko Koivun rinnalla taalaliigassa. Minnesotan fanit saavat pian uuden lemmikin. Olen aina ihaillut venäläistä taitoa, johon yhdistyvät kiehtovalla tavalla temperamentti ja kurittomuus. Ikinä ei voi olla varma, millainen päivä punakoneella on. Perjantain välierässä se oli välillä pahasti hukassa. Aika ajoin sitten nähdään sellaisia taidonnäytteitä kuin Aleksei Kaigorodov bratislavalaisyleisölle esitti Kanadaa vastaan. Sekin oli taianomaista. Venäjä oli alivoimalla ja taululla tappiolukemat 0–1. Alivoima tuhrasi puolenkymmentä tilaisuutta purkaa Kanadan päätyyn. Sen sijaan, että Kaigorodov olisi roiskaissut kiekon äkkiä ja mahdollisimman kauas, hän livautti sen ensimmäisen kanadalaisen mailan alta, neppasi ohi toisen ja karkasi. Maali oli kuolinisku Kanadalle. Toisena päivänä uhkarohkeus olisi kostautunut surkeasti. Tällaisista tempuista koostuu on-off-Venäjä. Suomi oli eilen on ja in. Luonnonlapsi ei osaa jännittää. Hän vain pelaa.