Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Muinaislöytöjen tulva ruuhkauttaa Museovirastoa: kaikkien esineiden tutkimiseen ei riitä rahaa ja käsipareja – osa ehtii tuhoutua odotusaikana

Suomen kokeneimpiin kuuluvat metallinetsijät osoittivat sunnuntaina taitojaan paikantamalla Laukosta 900 vuotta vanhan kalmiston. Tämän kaltaisia löytöjä tehdään Suomessa jatkuvasti enemmän. Yksityisten henkilöiden tekemät löydöt ja varsinkin konservointia vaativat metallilöydöt ovat kymmenkertaistuneet 2010-luvun aikana. Viimeisten viiden vuoden aikana Museovirastoon on lähetetty vuosittain keskimäärin kaksi, kolme tuhatta löytöä. Museoviraston arkeologisissa kokoelmissa työskentelevä Ville Rohiola pitää tilannetta ongelmallisena. Yksityisten henkilöiden tekemien löytöjen konservointi kuuluu Opetus- ja kulttuuriministeriön alaiselle Museovirastolle, mutta rahaa ja henkilökuntaa ei riitä kaikkien esineiden tutkimiseen ja konservointiin. – Se on fakta, että resurssit ovat hyvin vähäiset. Esimerkiksi kaikkia metallinetsijöiden löytöjä ei pystytä konservoimaan. Toiminta on ollut pitkään hyvin aktiivista, ja meillä alkavat olla pitkät jonot konservoinneissa, Rohiola sanoo. Laukon kartanonisäntä Jouni Minkkinen esitti maanantaina huolensa Museoviraston ruuhkasta . Hän suunnittelee rahoittavansa itse Laukosta löytyneiden esineiden konservoinnin. Pitkään maassa olleet metalliesineet alkavat rapistua heti, kun niiden ympäristö muuttuu. Osa esineistä tuhoutuu odottaessaan pääsyä konservointiin. Ville Rohiolan mukaan konservoitavat kohteet priorisoidaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi näyttelyyn menevät esineet pyritään konservoimaan tai ainakin niiden kunto kartoittamaan. Löytöpaikka kiinnostaa Yksi ratkaisu Museoviraston valtavaan työkuormaan olisi se, että useita löytöjä sijaitsevasta kohteesta nostettaisiin esiin usean kappaleen sijaan vain yksi tai kaksi. Muinaisjäännöskohteen voi tunnistaa yhdenkin löydön perusteella. – Esimerkiksi Laukon kartanon alueella metallinetsintää tekevät ryhmät ovat erittäin kokeneita. Heillä on paljon tietoa rautakautisesta esineistöstä ja he tunnistavat heti, jos sellaista tulee vastaan, Rohiola sanoo. Maasta nostettujen esineiden lisäksi asiantuntijoita kiinnostavat paikat, joista esineet löytyvät. Esimerkiksi vasta löydetty Laukon kalmisto voi paljastaa runsaasti tietoa ristiretkiajan elämästä Vesilahdella. Pirkanmaan maakuntamuseon tutkijan, arkeologi Kreetta Lesellin mukaan kohteista voi löytyä esimerkiksi luita ja tekstiilejä, joiden tarkempi analyysi antaa paljon lisätietoa kohteesta. Myös esimerkiksi maaperästä voidaan ottaa näytteitä. – Maasta ei haluta nostaa pelkkiä esineitä, koska silloin muu tieto voi jäädä saamatta. Jos esimerkiksi ruumishaudasta nostetaan pari esinettä, se saattaa tuhota luurangon, josta saataisiin hirveän paljon tietoa,  Lesell sanoo. Tunnista ja ilmoita Arkeologien koulutuksessa opetetaan tunnistamaan museoesineitä. Aina löydön tunnistaminen ei ole kuitenkaan helppoa edes asiantuntijalle. Kreetta Lesellin mukaan esimerkiksi rautakauden löydöt voivat olla liian huonossa kunnossa tunnistamiseen. Laukosta löytyneet kalmiston esineet sen sijaan olivat niin hyvin säilyneitä, että ne oli helppo ajoittaa ristiretkiajalle. Samankaltaiset aiemmat löydöt myös helpottavat tunnistamista. Puukon tapaisten käyttöesineiden ajoittaminen voi sen sijaan olla vaikeaa. Myöhemmin valmistetut puukot eivät välttämättä poikkea juurikaan esihistoriallisista löydöistä, Lesell kertoo. Muinaislöydöt pyritään tutkimaan mahdollisuuksien mukaan paikan päällä. Ilmoituksia tulee kuitenkin niin paljon, että tutkijat eivät ehdi käydä kaikkialla. Muinaismuistolaki velvoittaa kansalaisen ilmoittamaan Museovirastoon kaikista yli 100-vuotiaista tai sen ikäiseltä vaikuttavista esineistä, jotka löytyvät maasta. Ilmoituksen voi tehdä myös maakuntamuseoon. Metallinetsintäharrastuksen yleistymisen ja Museoviraston tiukan budjetin vuoksi toimiva yhteistyö viranomaisten, asiantuntijoiden ja harrastajien välillä on tärkeää. Museovirasto avasi helmikuussa Ilppari-palvelun, joka on nopeuttanut löydöistä ilmoittamista ja tiedonvälitystä viranomaiselta toiselle. Ilpparista saa myös ohjeita muinaislöydön tunnistamiseen ja löydetyn esineen kanssa toimimiseen. Ville Rohiola on myös projektipäällikkönä akatemiahankkeessa, jossa suunnitellaan uutta keskustelu-, ilmoitus- ja tiedonjakoportaalia kaikille muinaislöydöistä kiinnostuneille. Sieltä kaikki kansalaiset pääsisivät käsiksi löytötietoihin. Palvelun pitäisi olla valmis käyttöön vuonna 2021.