Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Minä haluan kaiken ihanan elämän takaisin Hämpille

Joskus on ihanaa muistella vanhoja. Miettiä esimerkiksi pääkatuamme Hämeenkatua, josta pikku hiljaa on kuoriutumassa uuden katuvaiheensa pääkatu. Tuulensuussa ja muissa jo liki valmiiksi saaduissa kortteleissa näkee, että mahdollisuuksia on palauttaa Hämppi arvoiseensa asemaan. Kysymys on vain siitä, että löytyy tarpeeksi rohkeita yrittäjiä. Mieluusti muitakin kuin ravintoloita ja kuppiloita kaljahanoineen. Nekin tietysti kuuluvat Hämeenkadulle niin kuin aina. Alkuperäinen Hämeenkadun approhan alkoi Rautatieasemalta tai Hämeenpuistosta ja matkalla juotiin jokaisessa kapakassa. Se on ollut mahdoton tehtävä jo vuosikymmenet kadulla olevien ravintoloiden suuren määrän takia. Kaipaan Hämeenkadulle muutakin kuin baareja, niin kuin ennen. Pikkupoikana oli jännittävää päästä kävelemään Hämppi päästä päähän. Näyteikkunoissa oli vaikka mitä ihmeellistä. Oli koko kaupungin tapaus, kun Sokos, Stockmann, Centrum, Valioasu ja Otra sekä kaikki muutkin paljastivat jouluasetelmansa näyteikkunoilla. Parhaita olivat koneellisesti liikkuvat tonttuhahmot, joiden monotoninen nykiminenkään ei kymmenvuotiasta häirinnyt. Hämppi totisesti oli Tampereen ydin ja elämän suoni. Koko kaupungin teini-ikäinen nuoriso saapui viikonloppuisin kävelemään kartsalle. Kierrettiin Raatihuoneen korttelia ja jalkakäytävät olivat täynnä nuoria. Siellä tavattiin, rakastuttiin, nahisteltiinkin. Vähän isommat ajoivat samaa rinkiä autoilla. Välillä mentiin parkkiin Vanhalle kirkolle, sitten taas rinkiin ja kohta nälkää tyydyttämään jollekin grillille. Kaiharin paitakauppa oli aina säntillinen. Valkoiset kauluspaidat ikkunalla olivat ryhdikkäässä rivissä. Siilinkarin kahvila oli legenda jo tuolloin. Kerran ehdin teininä käymään Commercen talon kellarikäytävällä olleessa parturissa ennen sen lopettamista. Näky oli kuin vanhasta elokuvasta. Hiljainen tunnelma oli kohdillaan. Paikalla oli muistaakseni kolme tai neljä valotakkista parturia, miehiä kaikki. Osa istui sohvalla, osa seisoi valmiina palvelemaan valkea pyyhe laskostettuna käsivarrelle. Seinustalla oli rivissä hienoja parturintuoleja peilien edessä. Vettä suihkutettiin kromatusta pikkupullosta, johon johti oranssi letku. Letkun päässä oli oranssi kumipallo, jota puristelemalla saatiin aikaan hento vesisuihku. Ihana Hämppi. Moni sanoo, ettei käy Hämpillä nyt eikä edes sitten, kun ratikkatyö alkaa valmistua vuonna 2021. Minä sanon, että käykää kaikki jo nyt ja pitäkäämme ihana Hämppi hengissä. Elämä lisää elämää ja vain elämällä myös Hämeenkadulla varmistamme sen, ettei siitä tule kuolleen keskustan muistomerkkiä. Kirjoittaja on Moron toimittaja