Turun hieno Anna Karenina riisuu kaunopuheen

08.02. - 12:04 (Luotu: 07.02. - 21:32)

Teatteri: Andriy Zholdakin ohjaus tekee todelliset tunteet näkyviksi

Anna Karenina

Käsikirjoitus: Leo Tolstoin romaanin pohjalta Andriy ja Valeriy Zholdak

Ohjaus: Andriy Zholdak

Esitys: Ensi-ilta 5.2.2010 Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä

Ukrainalaisohjaaja Andiy Zholdakin tulkinta Leo Tolstoin Anna Kareninasta riisuu klassikon kaunopuheisuuden ja rajaa näkökulmansa rakkauden mekanismeihin. Olennaista on se, millaisia tunteita puhe peittää.

Turun kaupunginteatterin esityksessä ne tehdään fyysisesti ja psyykkisesti näkyviksi. Siitä rakentuu turkulaisten vaikuttavan tulkinnan erityisyys. Keinoina ovat muun muassa toisto sekä mielenliikkeiden välillä jopa äärimmäinen fyysistäminen

Yli neljä tuntia kestävä Anna Karenina sitoo katsojansa vahvalla energialla ja rytmillä. Vladimir Klykovin sävellykset ja dramaturgiassa korostuva, yllättävä, välillä humoristinenkin äänimaailma virittävät selittämätöntä tunnelmaa. Marko Mäen basso tahdittaa esitystä. Onpa Anna Kareninan modernilla tulkinnalla jopa oma kapellimestari (Stefan Karlson), joka läsnäolo antaa ymmärtää, että tarinalla on tutut, vääjäämättömät nuotit.

Vain yksi notkahdus

Poikkeuksellinen pituus ei ole ongelma. Intensiteetti notkahtaa vain kerran. Silloin loppusuora alkaa jo häämöttää.

Ei ole vahinko, että suora videokuva on tullut voimallisesti mukaan teatteriesitysten estetiikkaan. Lähikuva laajentaa ja syventää teatterin keinoja. Turun Anna Kareninassa seinälle heijastetulla suoralla, kasvojakin poimivalla kuvalla on tärkeä rooli. Se näyttää suoraan ihmisten tunteet.

Miellyttäminen ja viihdyttäminen sanan turruttavassa mielessä eivät ole Zholdakin tavoittelemia teatterin arvoja. Itse hän sanoo tutkivansa näyttelijöidensä kanssa ihmistä ja uusia ilmaisumuotoja.

Kososen läpimurto

Näyttelijät joutuvat koville, koska Zholdak korostaa hetkessä elävää näyttelijää, jonka on oltava valmis laittamaan itsensä myös fyysisesti alttiiksi. Esityksessä nähdään poikkeuksellista liikettä, jossa on välillä tietoinen vaaran momentti.

Krista Kosonen on intohimoonsa tukehtuvana Anna Kareninana erinomaisen läsnäoleva. Se on nuoren näyttelijän lopullinen läpimurto teatterissa. Hän on yhtä aikaa herkkä ja lihallinen.

Markus Järvenpää on Kareninan rakastaja Vronski. Nuori näyttelijä on kiintoisan fyysinen. Psyykkisestikin rooliaan perusteleva

Järvenpää kiipeä jopa seinää pitkin kuin Juha Muje aikoinaan samalla näyttämöllä Seitsemän veljeksen Eerona.

Zholdakin vaatimus hetkessä elämisestä on mennyt perille muillekin. Petri Rajalan tekemä petetty aviomies Karenin ja Ari Piispan Oblovski ovat molemmat vahvoja töitä.