Kauhua kirjallisessa maailmassa

08.02. - 07:47 (Luotu: 07.02. - 21:33)

Kirjat: Nikolaj Frobenius: Pelon kasvot, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 385 s. Tammi, 2009.

Norjalaisen Nikolaj Frobeniuksen Pelon kasvot muistuttaa italialaisen menestyskirjailijan Umberto Econ Ruusun nimeä. Econ kirjan tapaan Frobeniuksen teos omaksuu piirteitä dekkarista ja kumpikin romaani osoittaa kirjoittajansa lukeneisuuden.

Pelon kasvoja ei malta jättää kesken. Romaani perustuu osittain historiallisiin faktoihin, mutta fiktiivinen tarina nousee siivilleen, eikä jää faktojen varjoon. Frobenius on armoton tarinankertoja, sommittelun mestari. Alun ja lopun symmetrian väliin Frobenius rakentaa vetävän, mutta sopivan aukkoisen tarinan.Frobeniuksesta on ansaitusti tullut uusi nimi Tammen Keltaiseen kirjastoon.

Tarinan keskiössä ovat kirjailija Edgar Allan Poe ja kirjallisuustoimittaja Rufus Griswold, joka myös on historiallinen henkilö. Poen ja Griswoldin välinen suhde ei ole ihan kuin Mozartin ja Salierin, mutta kauna ja muut ikävät piirteet myrkyttävät miesten välit.

Sitten on vielä Poeta kalpeana seuraava pakkomielteinen ihailija Samuel, jonka rooli on keskeinen. Teoksen kolme miespäähenkilöä esittäytyvät kaikki pimeitten puoltensa kautta.

Pelon kasvot muistuttaa Ruusun nimeä sikälikin, että sen voi lukea puhtaasti jännityskirjana. Eco lanseerasi käsitteet "naiivi lukija" ja "tietoinen lukija". Econ romaanista tietoinen lukija löytää muun muassa dekkarin parodiaa, ja myös Pelon kasvoissa on paljon löydettävää.

Paitsi että Pelon kasvoja lukiessa syö kyntensä, huomaa pohtivansa samalla narsismia, kuuluisuudenhalua, kateutta, yksinäisyyttä, kirjallisen maailman raadollisuutta.

Poen syntymästä tuli tammikuussa kuluneeksi 200 vuotta.

"Jos Poe eläisi meidän aikanamme, hän olisi todennäköisesti palvottu tähti - jotain Jim Morrisonin ja Michael Jacksonin väliltä", kustantaja profiloi päähenkilön historiallisen esikuvan. En ihmettelisi, vaikka Pelon kasvot synnyttäisi Poe-buumin

Pirkko Talvio-Jaatisen käännös on vakuuttava, erityisesti ihailin, miten taitavasti hän on tavoittanut tyylin puolikirjoitustaitoisen Samuelin kirjeissä.