Jääkiekko

Vuoden 1990 Tapparan kaataja muistaa hurjan tapauksen: ”Tuomari katseli ja huusi peliä, peliä”

Raimo Nieminen
Vuoden 1990 Tapparan kaataja muistaa hurjan tapauksen: ”Tuomari katseli ja huusi peliä, peliä”

Mike Hiltner oli yksi Ilveksen hahmoista vuoden 1990 välierissä. Tässä mies osuu kanadalaisen maanmiehensä Mike O’Neillin taakse.

Jari Perkiö

Reilu parikymppinen Ilves-laituri Timo Peltomaa joutui urakoimaan kevään 1990 välieräsarjan aikana myös kaukalon ulkopuolella.

- Piti käydä jonottamassa lippuja valkeakoskelaisille kavereille. Seisoin siellä 50 metrin jonossa ja odotin vuoroani. En muistaakseni pelipäivänä, mutta kuitenkin, Peltomaa virnuilee.

Jarruketjuun istutettu rymylaituri ampui yllättäen yhden osuman kaikissa kohtaamisissa, kun Ilves valtasi finaalipaikan voitoin 3–0.

- Kaikkihan sen tietävät, että olen ollut aina maalintekijä Jumalan armosta. oli mukava tuuletella täydessä mökissä. Siihen aikaa pikkumuksut pääsivät vielä pleksin taakse hakkaamaan ja toivat halliin lisää fiilistä.

Vieläkö muistat maalisi?

- Kenttämestarin erikoinen jäi mieleen. Tapparan veskari ( Mike O’Neill ) lähti pysäyttämään päätykiekkoa, mutta kiekko pomppasi jostakin tyhjän maalin eteen. Muut olivat varmaan näyttäviä rebound-osumia, Peltomaa heittää.

Juttu jatkuu kuvan alla.

ILKKA LAITINEN
Timo Peltomaa (oik.) onnittelee Sami Ahlbergia (kesk.) Tapparaa vastaan vuonna 1998.

Timo Peltomaa (oik.) onnittelee Sami Ahlbergia (kesk.) Tapparaa vastaan vuonna 1998.

Ärhäkkä laituri pelasi muistinsa mukaan siististi koko ottelusarjan. Sen sijaan puolustaja Risto Siltanen näytti kerran isännän otteita Tapparan taiturille Erkki Lehtoselle.

- Melkein hirvitti, kun ”Rike” kolasi vastustajan maaliviivalta poikittaisella mailalla. ”Ekku” lensi pää edellä laitaan, mutta hän nousi sieltä kohta omin jaloin. Tuomari katseli vierestä ja huusi peliä, peliä...

Ilveksen amerikkalaishyökkääjä Mike Hiltner (3+0) nousi ratkaisevaan rooliin sekä ensimmäisessä että kolmannessa kohtaamisessa.

- Hiltner oli pudotuspeleissä kuin eri mies runkosarjaan verrattuna. Hän oli (Ilves-pakki) Paul Marshallin kanssa kuin paita ja perse. He taisivat asua jopa samassa kämpässä. En tiedä kävivätkö kaverit talvella viihteellä, kun ei oikein kulkenut.

Kaikki on suhteellista – Hiltner paukutti kuitenkin 18 runkosarjaosumaa.

- Hän oli vahva jässikkä – ja veto lähti hyvin, Peltomaa kuvailee.

Hiltner lopetti uransa jo kolme vuotta myöhemmin jäähdyteltyään yhden talven Saksan alasarjoissa.

Timo Peltomaa kertoo paikallishegemoniasta ja alkavasta puolivälieräsarjasta:

 

Tapparan ja Ilveksen väliset pudotuspelisarjat

1978 välierät: Tappara-Ilves

3–1

(T–I 5–1, I–T 1–3, T–I 3–4 (ja), I–T 2–6)

Kun tamperelaisjoukkueet kohtasivat pudotuspeleissä ensimmäisen kerran, Tappara lähti kaukaloon selkeänä suosikkina ja kesti paineet hyvin.

Ilvekseltä lähti luulot heti ensimmäisessä pelissä, kun Tappara murjoi avauserässä 4–0-johdon.

Tappara oli koko ajan askeleen edellä, vaikka kolmas kohtaaminen kääntyi Ilvekselle Ari Kankaanperän jatkoaikaosumalla.

Ilves-vahti Tapio Virhimolla oli voittopelissä peräti 64 torjuntaa, kun Tappara-veskari Antti Leppänen otti 36 koppia. Tämä kuvasi osaltaan voimasuhteita.

1983 pronssiottelut: Ilves-Tappara

2–0

(I–T 5–3, T–I 5–8 )

Kiihkeästi odotettu tamperelaisfinaali vaihtui väljähtyneisiin pronssiotteluihin Ilveksen hävittyä välierissä HIFK:lle ja Tapparan Jokereille.

Tämä näkyi sekä kaukalossa että lehtereillä. Ensimmäinen peli veti vain 3527 ja toinen 4710 katsojaa.

Ilveksen pelaajat pokkasivat pronssimitalit kolmentoista maalin rantalomaillan jälkeen. Tahtipuikkoa heiluttivat kolme osumaa ampunut Raimo Summanen ja kaksi kertaa onnistunut Matti Rautiainen.

1989 pronssiottelu: Ilves–Tappara

10–3

Taas kaksi pettynyttä joukkuetta vastakkain. Tapparan pelihuumori katosi täysin edellisillan ratkaisevan välierätappion jälkeen. Vajaa vuorokausi ei riittänyt alkuunkaan uuden latingin löytämiseen.

Niinpä Ilves takoi Hakametsän tulostaululle hämäläislukemat ja sai hiukan piristystä omaan alakuloonsa.

Nykyinen toimitusjohtaja Risto Jalo mestaroi komeat tehopisteet 3+2. Toinen taituri Mika Nieminen säesti lukemin 2+3. Tappara-vahti Mika Rautiolla ei ollut hauskaa.

1990 välierät: Ilves-Tappara

3–0

(I–T 5–4, T–I 4–5, I–T 6–3)

Välieräsarjan aattona koettiin vastaavaa draamaa kuin kevään 1985 finaalisarjassa. Silloin Jalo putosi pelistä ratkaisevassa loppuottelussa Tepsiä vastaan, mutta palasi pukukopista ratkaisijaksi ihmeparantumisen jälkeen.

Nyt Jalo joutui jättämään leikin sikseen ennen ensimmäistä kohtaamista pahan selkäkrampin takia, mutta kuinka ollakaan. Maestro palasi kolmanteen peliin ja petasi kaksi tekopaikkaa yllätyshahmoksi nousseelle Mike Hiltnerille. Jenkkihyökkääjä ratkaisi jo avauspelin upealla rannevedolla.

Maalivahdin merkitys on aina iso. Tällä kertaa Ilveksen Jukka Tammi jätti Tapparan kanadalaisvahvistuksen Mike O’Neillin selvästi varjoonsa.

2001 välierät: Tappara-Ilves

3–0

(T–I 5–1, I–T 1–4, T–I 3–2 (ja))

Kuten oheisesta jutusta käy ilmi, rättiväsynyt Ilves jäi tuoreen Tapparan jyrän alle. Ilves jaksoi ensimmäisessä pelissä erän, toisessa kaksi erää ja kolmannessa jo loppuun asti, mutta parhaat eväät oli syöty HIFK:ta vastaan.

Jussi Tarvainen kuritti Ilvestä neljällä maalilla ja Timo Vertala kolmella.

Ilveksen ykköshahmoiksi nousivat vähitellen HIFK-pelien valtavasta kuormasta toipuneet Vesa Viitakoski (2+1) ja Raimo Helminen. Puolivälierien maratonkamppailu vei Viitakosken voimat niin totaalisesti, että hän joutui konttaamaan Nordiksen pukukoppiin.

Koonnut: Jari Perkiö


Lue myös nämä


Kommentit (5)

  • Nimetön

    Sitten ihmetellään Teemu Selänteen maalimääriä tulokaskaudella ja verrataan Laineen saldoon…..O`Neillin varusteiden koko on jäätävä 🙂 ..
    Ainoo, joka noilla olis pystynyt nollan pitämään on Ilveksen Lehtonen, maailman paras pelaava maalivahti 😉
    Nää oli hienoja pelejä ja Ipa ja Tapsu ei liian usein kohtaa, voi mennä taas monta vuotta seuraavaan kertaan.
    Toivottavasti tämä alkava puolivälieräsarja on legendaarinen ja Tappara vie.

  • Nimetön

    80-luvulta on muistissa myös tämä, kun Tepsiä vastaan ei Ilveksellä mikään onnistunut, olikohan finaalisarjaa. Jonkun mokailun jälkeen muuten hiljaisessa hallissa kuului yhteiskuiskauksena ’voi jumalauta’. Tämä hetki on jäänyt paremmin mieleen, kuin monet kovan metelin kanssa voitetut ottelut.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet