Urheilu on täynnä pettymyksiä ja onnistumisia – Kuten Utriainen ja Neziri osoittavat

Jussi Nukari

Voihan rähmä! Sanni Utriaisen heitto ei kulkenut finaalissa. Tampereen Pyrinnön urheilija jäi neljänneksi.

Tapani Salo Aamulehti, Oulu

Pettymys ja tuska. Ilo ja riemu.

Ne kuuluvat urheiluun. Ne kulkevat käsi kädessä matkaa huippu-urheilijan kanssa.

Välillä pintaan nousee hyvän suorituksen tuoma nautinto. Välillä epäonnistumisen tuska kouraisee syvältä, saa miettimään koko urheilu-uran järkevyyttä.

Keihäänheittäjä Sanni Utriainen antoi lauantaina Kalevan kisoissa kasvot pettymykselle.

Naiset heittivät komean keihäskisan, mutta Rion olympiakisoihin valittu Utriainen jäi sivuosaan. Utriainen heitti 56,61, jäi yli kuusi metriä ennätyksestään ja sijoittui neljänneksi. Kisan jälkeen hän oli äärettömän pettynyt – ja mietti jopa Riosta poisjäämistä.

– Muut tytöt yrittävät kannustaa, sanoivat, että ilman muuta menet. Mutta itse mietin, onko tässä mitään järkeä, kun mistään ei tule mitään, Utriainen pohti kyyneleet silmissään.

– Vähän on tullut semmoinen olo, etten lähtisi, Utriainen pähkäili. – Tytöillä oli kylläkin hyvä pointti: menet vaan – ei ole mitään hävittävää.

Heidi Nokelainen heitti Suomen mestariksi ennätyksellään 60,98. Jenni Kangas otti hopeaa ennätyksellään 59,55. Pronssi vei Oona Sormunen tuloksella 58,01.

– Pitää varmaan mennä kotiin jonnekin pimeään loukkoon miettimään syntyjä syviä. Miksei mun keihääni lennä, Utriainen sanoi.

Hän on harjoitellut enemmän ja paremmin kuin koskaan, mutta tuloksia ei tahdo tulla.

– Nytkin olin liian hätäinen.

Eniten Utriaista on satuttanut pahanilkisiltä ihmisiltä saatu palaute.

– Tulee yksityisviestejä… Eihän niitä pitäisi lukea. Mutta kun niitä tulee henkilökohtaisina viesteinä, niin vahingossa niitä sitten katsoo, vaikka yritän välttää somea.

– P-le, että pitää olla tällainen idiootti. Rääkkää itseään tällä tasolla ja on sitten kaikkien haukuttavana. Ei pääse sinne minne haluaa. Täytyy olla idiootti, että tekee tällaista vapaaehtoisesti, Utriainen suomi itseään rankasti.

Yksi yö muutti Nooralotta Nezirin ilmeen.

Perjantaina ärräpäät lentävät, Nezirin päästeli v-alkuisia sanoja suorassa tv-lähetyksessä.

Valmentaja Jussi Ihamäki kihisi kiukkua, ja tivasi suojatiltaan selitystä. Siinäkin puheessa vilahti kirosana.

Lauantaina Neziri oli pelkkää hymyä, valmentaja Ihamäkikin nyökytti tyytyväisenä päätään.

Perjantaina Neziri hylättiin vilppilähdön takia satasen finaalissa. Lauantaina hän voitti 100 metrin aitojen Suomen mestaruuden.

Neziriä harmitti vain suuntaansa muuttanut tuuli. Alkuerässä hän juoksi 12,98, mutta finaalissa puolentoista metrin vastatuulessa tulokseksi jäi 13,05.

Neziri halusi selittää perjantain huonoa käytöstään lauantain mestaruuden jälkeen.

– En halua tehdä tuollaista tv:ssä. Mun tyylini ei ole kiroilla julkisuudessa. Haluan olla hyvä esikuva nuorille.

Urheilu on aaltoliikettä. Pettymyksen jälkeenkin aurinko nousee seuraavana aamuna.

Yksi onnistuminen voi muuttaa myös Sanni Utriaisen syvän pettymyksen iloksi.

Epäonnistumiset ja onnistumiset tulevat ja menevät.

Lopulta kyse on vain urheilusta. Ei sen enemmästä – eikä vähemmästä.


Lue myös nämä

Kommentit (1)

  • Nimetön

    Otsikon sanamuoto on tarkoitushakuinen ja johdatteleva. Syystä että, toinen on juossut koko ajan lähellä sm aikaa ja jopa sitä parantaen, kun taas toinen ja nimen omaan Utriainen, on tuloksellisesti taapertanut koko kauden kaukana tuloksesta, jolla hänet on Rioon valittu. Joten jos Nezir joskus epäonnistuu, on ymmärrettävää tilanteessa, jos muuten olet koko ajan valinta-ajan tuntumassa. Tästä syystä toimittajan vertaus urheilijoiden kesken on vähintään ”häilyvä”.

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Kirjoita kommenttisi tähän. Voit ottaa kantaa, mutta muista hyvät tavat. Kirjoittajat vastaavat itse kommenteistaan. Keskustelu on esimoderoitu, eli kommentit luetaan ennen julkaisua.

Pääaiheet