Missä olit vuonna ’85?

09.09. - 17:12 (Luotu: 17:12)

Johanna Kokko

Näyttelijä, Vuonna 85 -musikaalin Karoliina

”Vuodesta 1985 tulee mieleen loskainen marraskuu. Isoveli kuuntelee seinän takana Popedan Suksia pienestä mankasta ja minä ajattelen, että onpa järkyttävä biisi. Olen 9-vuotias tyttö Nakkilassa ja manserock ei sano minulle vielä mitään. Olin lukenut isoveljeni Suosikkeja ja tiesin monia bändejä nimeltä, mutta suurin osa biiseistä tuli tutuksi vasta teini-iässä leirinuotioilla. Harrastin intohimoisesti tanssia ja ihailin Madonnaa. Olin myös Dingo-fani. Muistan ikuisesti, kuinka minua hävetti mennä Nakkilan liikuntahallille kuuntelemaan yhtyettä äidin beesi huivi käsivarressa, kun muilla tytöillä oli ihanat neonväriset. Myöhemmin näin Popedan keikalla usein Köyliön Lallintalolla. Jos minulle olisi vuonna -85 joku sanonut, missä olen 20 vuoden päästä, en olisi uskonut. Olin niin umpimaalainen, etten voinut uskoa, että joku voi tanssia ja laulaa työkseen.”

Costello Hautamäki

Popedan kitaristi, luonut myös soolouraa ja soittanut Sleepy Sleepersissä ja Hanoi Rocksissa

”Olin 22-vuotias pojankloppi, joka oli lopettanut koulun pari vuotta aiemmin ja liittynyt Popedaan. Vuosi oli hektistä aikaa, teimme enemmän keikkaa kuin koskaan ja biletimme rankasti. Doriksessa tuli istuttua harva se ilta. Mutta nuorella miehellä oli virtaa, ei ollut perhettä eikä asuntovelkaa. Nyt vietän aika porvarillista elämää: minulla on vaimo ja 8- ja 11-vuotiaat pojat, punainen talo ja iso asuntolaina. Rakennan kesämökkiä ja soittelen poikieni kanssa: olemme jopa esiintyneet Popedan lämppärinä. Manserock kiteytyy Popedan Sukset-biisiin. Se oli hienoa aikaa: kaikki bändit onnistuivat ja pitivät yhtä. Minulla on edelleen pitkä tukka ja bootsit, mutta hämähäkkihousut olen roudannut vintille, enkä käytä enää kajalia. Kaksikymmentä vuotta sitten olin hernekeppi, nyt painoa on tullut noin 30 kiloa lisää. Vuonna -85 en olisi uskonut, että soitamme vieläkin ja jopa samoja biisejä.”

Epe Helenius

Tamperelaisen Poko Rekordsin toimitusjohtaja. Talliin kuuluvat Eppu Normaali, Popeda, Yö

”Olin 35-vuotias ja pyöritin levykauppaa ja -yhtiötä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen kiire. Vuosi -85 oli Suomi-rockin hullu vuosi: kotimaisen artistikaartin menestys oli käsittämätöntä. Kaikki tekivät hyviä levyjä. Vuosi taitaa olla paras myös Poko Rekordsin historiassa. Olen sanonut, että yhdellä sellaisella vuodella pyörittää levy-yhtiötä kymmenen huonompaa vuotta. Silloin sitä luuli, että nousukiito ei pääty koskaan, mutta toisin kävi.

Kun ajattelen vuotta -85, päässäni soi Sielunveljien Peltirumpu, Yön Joutsenlaulu tai Maksamme velkaa, jolla esiintyivät isoimmat tähdet. Manserock oli kollektiivinen käsite. Sen muodostivat 80-luvun isoimmat nimet roudareineen ja ohjelmatoimistoineen.

80-luvun rokkarit, jotka yhä painavat keikkaa, ovat ensimmäinen sukupolvi, joka näytti, että aikuisetkin voivat rokata.”

Vivian

Lovex-yhtyeen kitaristi

”Olin 4-vuotias pikkupoika Hämeenkyrössä ja äidin mukaan minua kiinnostivat käpyjen keräily ja pikkuautoleikit hiekkalaatikolla. Minulla ei ole tarkkoja muistikuvia ajasta, mutta veikkaan, että elämässä tärkeintä vuonna -85 olivat äiti, isi ja kotijärvi. Manserockia en tainnut kuunnella, mutta Mikko Alatalon Känkkäränkästä pidin kovasti. Minulle manserock tarkoittaa Tampere-bändien kuten Eppujen ja Popedan mahtiaikaa. Lovexilla tai muilla tamperelaisilla nykybändeillä ei mielestäni ole mitään tekemistä manserockin kanssa. Ehkä me olemme sitten new age -manserockia. Koko käsite on vähän rasite. Jos bändi tulee Tampereelta ja siinä on yksikin kajalia käyttävä jätkä, heti niputetaan samaan kategoriaan. Minulle vuosi -85 on yhtä kuin trashmetallin kulta-aika. Silloin minulle tärkeät bändit Metallica ja Megadeth löivät itsensä kunnolla läpi.”

Tampereen Työväen Teatterin musikaalin Vuonna 85 ensi-ilta torstaina 7. syyskuuta.

Essi Myllyoja