Tampereen varakassa jopa 33 miljoonaa

20.11. - 22:00 (Luotu: 20:29) - Kommentit: 4

Kolmen miljoonan suomalaisen kunnallisverotus kiristyy ensi vuonna.

Karuinta tässä kolmen miljoonan suomalaisen kuoppaan putoamisessa on, ettei laskuvarjon naruja oikein tahdo löytyä. Pudotus on vapaata, hallitsematonta ja supisuomalaiseen tapaan vielä juuri ennen suurta pamausta ja lopullista jysäystä etsitään vain syyllisiä.

Kuulkaas nyt, kunnallispäättäjät. Syyllisiä emme ole me veronmaksajat, ei EU, ei edes Suomen valtio.

Olisiko jossain peiliä?

Kakkua on haukattu kaupungeissa ja kunnissa niin reippaasti, että mukaan huljahti lusikka varsineen. Tulot kasvoivat parina edellisenä vuonna seitsemän prosentin vuosivauhtia. Puolitoista miljardia ylimääräistä on paljon rahaa.

Ensimmäinen karu tosiasia: Kun taantuma kouraisi, kassa olikin tyhjä.

Syyllisiä on turha etsiä kun talo palaa.

Kunnallispäättäjät kurittavat kuorossa valtiota. Valtio määrää, ohjaa, velvoittaa eikä anna meille rahaa.

Valtio tosin helpottaa kansaneläkemaksuja, kohentaa kuntien yhteisöveron tuottoa, nostaa kiinteistöveron alarajoja ja jakaa namuina valtionapuja ja korjausrahoja.

Samaan aikaan valtio armahti ilmeisesti väärin meitä veronalaisia kevennyksillään. Saimme ihan itse päättää, mitä parantuneella palkallamme teemme.

Toinen karu tosiasia: Tampereen reilusta 1 000 miljoonan menoista lakisääteisten jälkeen jää pari-kolme sataa miljoonaa ihan itse päätettäväksi. Se pitäisi osata viljellä oikein.

Tampere on hyvä esimerkki siitä, että toisin tekemällä syntyy tulosta. Paikallisliikenteen kilometrihinta on saatu vähitellen kohti muun Suomen tasoa.

Toisaalta Tampere on karu esimerkki siitä, että hitaasti huono tulee. Kaupunki rakentaa katuja puolet kalliimmalla kuin yksityinen yritys.

Sama koskee sosiaalikustannuksia, atk-järjestelmiä, useita arkijärjen asioita.

Pimeät katulamput ovat valoisa esimerkki, miten tilaaja-tuottajamallissa on homevaurio jo rakennusvaiheessa.

Tampereen veroprosentin nosto tuo 30 miljoonaa euroa. Samaan aikaan kaupungin liikelaitokset keräävät 33 miljoonaa voittoa.

Vähäisemmälläkin matematiikalla ymmärtää, miten veronkorotus olisi voitu välttää. Vyönkiristykseen on varaa ja taantuman aikana yrityksen lainanotto on perusteltua.

Hyvinvointiyhteiskunta on saavutettu etu. Nousukausi loppuu aina joskus.

Sen olemme kuulleet, mitä ei voi tehdä. Alkaa olla aika sanoa ymmärrettävästi, mitä voimme. Jotain on pakko.

Poromies Arvo Rauhala miettii maailmaa Muonion Kajangin kylän erotusaidalla porojensa keskellä (Aamulehti 19.11.): "No, sano missä täällä lama on, lihhaa juoksee joka suunthaan."

Vielä juoksee. Käy vain niin, että liha laihtuu, jos karjaansa ei huolella hoida.

Jorma Pokkinen