Keskellä kumousta

27.01. - 23:03 (Luotu: 23:02) - Kommentit: 1

Tältäkö vallankumous tuntuu - ei miltään? Kukaan ei aluksi huomannut mitään, kun Johannes Gutenbergin keksintö alkoi pikku hiljaa tehdä painetusta sanasta kaiken kansan tehdastuotetta. Kirja mullisti ihmiskunnan historiaa hiljalleen vuosikymmenien aikana.

New York Universityn journalismin professori Jay Rosen on kuvannut tunnetussa PressThink-blogissaan painokoneen tuomaa vallankumousta 1400-luvun Euroopassa. Se tuntui aikalaisista - ei miltään. Korkeintaan kaoottiselta.

Kun Nokia torstaina kertoi avaavansa Ovi-navigaatiopalvelunsa maksuttomaksi, ainoastaan autonavigaattoreiden kurssit möyrysivät alamäkeen. Me muut jatkoimme elämäämme entiseen tapaan. Mutta olisi virhe kuvitella, että emme eläisi - tässä olen professori Jay Rosenin kanssa samaa mieltä - juuri nyt samanlaista vallankumousta kuin saksalaisen metallisepän ja keksijän Gutenbergin aikalaiset.

Painokoneen aika on tulossa tiensä päähän, ja se tapahtuu bitti bitiltä, julkistus julkistukselta. Huomaamattomasti, mutta nopeammin kuin Gutenbergin aikana.

Ja miksi muka navigaattorit matkapuhelimissa olisivat metallisiin irtokirjasimiin verrattavia vallankumouksen airuita?

Jotkut ennustavat paikkatiedosta samanlaista maanvyörymää vuodelle 2010 kuin sosiaalinen media oli 2009. Suomessa tätä voi olla vaikea ymmärtää, sillä sosiaalinen media löi läpi viime vuonna Yhdysvalloissa. Suomessa vasta harjoitellaan. Ennustan kuitenkin, että Suomi tulee molemmissa ilmiöissä jokusen vuoden tietoyhteiskuntien edelläkävijämaiden perässä. Nämä sovellukset sulattava älypuhelin on mainostajalle yhdistetty vallankumouksen agitaattori ja kävelevä kassakone.

Näin Nokia asian näkee: Paikalliset yritykset liittävät karttoihin tietonsa maksutta. Rahalla saa lisänäkyvyyttä. Hotellivaraukset onnistuvat klikkauksella, puhelin navigoi hotelliin. Uutistoimisto AP tarjoaa asiakkaalle paikkakuntaan perustuvat uutiset. Joukkoliikenne tarjoaa paikkatietoon perustuvat aikataulut. Ja niin edelleen.

Aiemmin samaa tehtävää hoitivat lukemattomat painotuotteet: puhelinluettelot, kartat, mainoslehtiset, matkaoppaat, sanomalehdet... Niitä ostetaan vallankumouksen jälkeenkin, mutta vähemmän. Paikkatieto tuo mainostajille uuden syyn olla mukana mobiilissa pelissä. Lähikauppias, kebab-ravintoloitsija tai optikko voi lähettää lähistöllä liikkuvalla asiakkaalle suorasuunnattua viestiä.

Tähän kaikkeen liittyy viihteen, yhdessäolon ja lopulta myös journalismin siirtyminen yhä enemmän liikkuvaan internetiin. Nokia hyväksyy sen, että ihmiset ovat jo Facebookissa. Pian Facebookin käyttäjät eivät kohta enää kerro, mitä he tekevät, vaan missä. Puhelin tietää, missä kaveri liikkuu.

Painotuotteista elävällä teollisuudella on Suomessa mielestäni kaksi harhaa. Ensimmäinen on se, että (mobiilia) internetiä ei pidetä vakavan sisällön, vaan korkeintaan hömpän areenana. Toisin sanoen luullaan, että mobiili internet on lifecastingia (mitä sä teet), ei mindcastingia (mitä sä ajattelet).

Toinen harha on, että sosiaalisen median, mobiilin netin ja mainonnan uusissa muodoissa ei voi liikkua rahaa. En usko, että Nokia olisi antanut yli viiden miljardin euron kartta- ja navigaatiopalveluita maksutta käyttöön, ellei tässä olisi merkittävän liiketoiminnan mahdollisuus.

Näemme sen, kun vallankumous etenee. Jotkut meistä ovat sen tekijöitä, toiset kohteita. Nokia on päättänyt olla tekijä. Onneksi edes joku Suomessa on.

Taneli Heikka

Taneli Heikka on Alma Median Helsingin toimituksen esimies.