Ylänurkka: Toivelahja jouluksi: teloitus ampumalla

06.02. - 19:09 (Luotu: 18:53) - Kommentit: 2

Koska telkkarista nykyisin tulee enimmäkseen silkkaa sontaa lukemattomilta kanavilta, on parempi viihdyttää itseään vaikkapa vanhoilla sketseillä. Dvd:ltä löytyy esimerkiksi tanakkaa kamaa 1970-luvun puolivälin paikkeilta: Saturday Night Live -sarjan ensimmäiset tuotantokaudet.

SNL on käsite. NBC-kanavalla edelleen pyörivän show'n maine pohjautuu edelleen reilut 34 vuotta sitten tehtyihin alkuajan jaksoihin, jotka olivat ennakkoluulotonta kokeilua ja uhkarohkeaa ristiretkeä vapaamielisen rääväsuisuuden puolesta.

Sketsejä, vitsejä ja käsikirjoituksia tehtiin usein, paitsi olemattomilla yöunilla ja kahlitsemattomalla luovuudella, ilmeisesti myös erilaisten laillisten tai laittomien huumaavien aineiden antamalla kyseenalaisella energialla.

Alkuperäisestä esiintyjäkaartista legendaarinen John Belushi kuolikin vuonna 1982 tavalla, jota ei voitu kuvata varsinaisesti yliannostukseksi. Kyseessä oli ainakin joidenkin lääkärien mukaan heroiinin ja kokaiinin käytöstä aiheutunut krooninen myrkytystila.

Joulun 1976 alla SNL kohautti tavallistakin lujemmin. Tiimi lauloi kuorona tuttuja joululauluja uusituilla sanoituksilla. Kertosäe meni näin:

"Let's kill Gary Gilmore for Christmas" - Tappakaamme Gary Gilmore jouluksi.

Gilmore oli tuolloin juuri kuolemaan tuomittu murhaaja. Hän vaati itse, että hänen tuomionsa on pantava täytäntöön ja että se on toteutettava ampumalla.

Tapaus sai melkoista huomiota osakseen, koska Yhdysvalloissa ei ollut pantu yhtäkään teloitustuomiota täytäntöön lähes kymmeneen vuoteen. Kuolemantuomio oli maan korkeimman oikeuden tulkintojen takia vähällä väistyä amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä. Gilmore tavallaan taisteli sen takaisin käyttöön - itselleen.

Ja Amerikassa kun oltiin, kansa hurrasi. Ampujiksi ilmoittautui vapaaehtoisia moninkertaisesti enemmän kuin oli tarpeen.

Saturday Night Live -ohjelman lauluesitys juuri joulun alla aiheutti arvattavan äläkän. Jakson ensimmäisistä uusintaesityksistä se sensuroitiinkin pois.

Se koetteli mauttomuuden rajoja, mutta ajan myötä viesti tuli selväksi. Hurjalla tekstillä ei pilkattu kuolemaan tuomittua Gilmorea. Ivan kohde oli yhteiskunta, joka vuosikymmenen ajan tukahdutetussa verenhimossaan odotti pääsevänsä ampumaan ilmat pihalle roistosta ja toteuttamaan silmä silmästä, hammas hampaasta -oikeutta.

Suomessa Julkisen sanan neuvosto ottaa ensi kuussa kantaa tapaukseen, jossa on joitain samoja ja useita eri piirteitä kuin vanhassa SNL-esityksessä. Iltalehden julkaiseman Tony Halme -kolumninkin kohdalla on pakko miettiä muun muassa hyvän maun merkitystä ja ilmaisuvapauden rajoja suhteessa kuolleen kunniaan.

Tämä ei ole ohje siitä, mihin JSN:n pitäisi päätyä. Tulipahan vain mieleen, että joskus viestin saa läpi vain sokeeraamalla. Ja joskus viestin voi pilata sokeeraamalla liikaa tai väärin.

Matti Mörttinen