Ylänurkka: Mustalla päin punaista

07.02. - 18:49 (Luotu: 18:21)

Jos virkaintoinen poliisi olisi nähnyt Suomen ulkoministeriä Aleksander Stubbia Länsi-Balkanin maiden pääkaupungeissa kiidättävän mustien autojen letkan, hän olisi voinut hieroskella innokkaasti käsiään ja kaivaa esille kynän ja sakkovihon. Mikä sakkorysä!

Arvovieraita ja heidän seuruettaan eivät näytä tavalliset liikennesäännöt koskevan. Turvallisuussyistä heidät kyyditään mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen.

Normaalit liikennesäännöt saavat silloin väistyä, olipa arvovieras kuka tahansa. Stubbin matkalla viidessä Länsi-Balkanin maassa autoletka vähät välitti nopeusrajoituksista ja välimatkasäännöistä. Autot kiisivät hurjaa vauhtia kapeillakin kaduilla puskuri liki puskurissa.

Punaiset liikennevalotkaan eivät olleet useimmissa maissa esteinä, vaan saattue pyyhälsi poliisin ohjaamana niistä läpi. Kroatiassa saattue kuitenkin pysähtyi kiltisti punaisiin valoihin - sen voi tulkita merkiksi siitäkin, että siellä oikeusvaltioperiaate on edennyt pisimmälle.

Tällainen kuvahan meillä on usein diplomatiasta. Mustia autoja, riskejä turvamiehiä, sliipattuja diplomaatteja, hienoja lounaita ja illallisia - sanalla sanoen kaukana arjesta olevaa glamour-elämää.

Ainakin tämän matkan perusteella voi sanoa, että kyllä diplomatia sisältää muutakin kuin cocktail-kutsuilla viisastelua. Virallisia neuvotteluja ja briiffauksia oli aamusta iltaan, ja sen lisäksi tulivat vielä valmistelut seuraavia tapaamisia varten.

Vaikka diplomatia ei ole aina yhtä hektistä, niin kyllä silti ihmetyttää, miksi joku haluaa ehdoin tahdoin tuollaista elämää. Esimerkiksi saattueiden hurja kyyti tuntui ensimmäisillä kerroilla jännittävältä, mutta toistuessaan siihen tuli jokin vastenmielinen ylimielisyyden maku.

Tästä huolimatta monet suomalaiset haaveilevat nytkin diplomaatin urasta. Sitä on nyt tarjolla pienelle mutta sitä valikoidummalle joukolle Euroopan unionissa.

Muutama suomalainen, tarkasti ottaen viisi ja puoli, on jo varmistanut paikan EU:n presidentin Herman Van Rompuyn ja ulkoministeri Catherine Ashtonin kabinetteihin; puolikas tulee siitä, että yhdellä valitulla on sekä Suomen että Britannian passi.

Suurempi joukko kärkkyy paikkaa EU:n uudessa ulkosuhdehallinnossa, joka tarkoittaa EU-lähetystöjen perustamista yhä useampiin maihin. Suomi toivoo saavansa siihen parissa-kolmessa vuodessa 15-30 kansalaistaan, heistä yksi-kaksi suurlähettilästasolle.

Vaikka EU perustaa omia suurlähetystöjä maailmalle, Suomi ei aio karsia ainakaan radikaalisti omia edustustojaan, joskin painopiste voi muuttua - juuri nyt suunta on kohti itää.

Suomi pitää EU:n laajenevaa ulkosuhdehallintoa omaa edustusverkkoaan täydentävänä, ei sitä korvaavana. Suomi tekee siten toisin kuin Ruotsi, joka aikoo lopettaa kuusi omaa lähetystöään vuoden loppuun mennessä, niistä viisi nykyisistä EU-maista.

Veikko Vuorikoski