Täällä Eurooppa, kuuleeko Obama?

06.02. - 19:10 (Luotu: 18:54) - Kommentit: 1

Ensimmäiseksi unionin johtajien tulee kysyä itse itseltään, miksi heitä ei enää noteerata kovin korkealle Washingtonissa tai Pekingissäkään

EU-päättäjille tuli viime viikolla pieni hätä. Washingtonista pääsi ilmoille tieto, ettei Yhdysvaltain presidentti Barack Obama aio osallistua toukokuuksi suunniteltuun huippukokoukseen unionin johtajien kanssa.

Ensimmäinen selitys oli, että presidentti aikoo keskittyä keväällä kotimaisiin kysymyksiin, joita kiistämättä riittää esimerkiksi kasvavan työttömyyden takia. Jatkossa Valkoisen talon liepeiltä huomautettiin myös, että Obama kävi viime vuonna jo monta kertaa Euroopassa.

Eurooppalaisten hädän takana on selvästi joulukuinen kokemus Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Siellä Obama haki viime hetken ratkaisua kutsumalla koolle itsensä lisäksi Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan johtajat. Sisäpiiriin ei laskettu sen enempää EU:n kuin suurten EU-maidenkaan päämiehiä. Eikä toisaalta Venäjänkään.

Heräsi huoli: onko Eurooppaa olemassakaan Obamalle? Ja nyt sitten päälle paukautetaan tyly ilmoitus, ettei kutsu Madridiin toukokuussa kelpaa vapaan maailman johtajalle.

Alkavalla viikolla unionimaiden johtajat kokoontuvat keskenään ensimmäisen kerran uuden EU-presidentin Herman Van Rompuyn johdolla. Teema on talouden kohentaminen, paikka vanha arvokas kirjastorakennus Brysselissä ja osanotto hyvin rajoitettu. Kukin maa saa kokoukseen vain yhden paikan, ja pöytään istuva pääministeri saa ottaa mukaansa vain yhden avustajan. Toki mukaan pääsevät myös komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja tuore EU-ulkoministeri Catherine Ashton.

Ehkä johtajien kannattaisi käydä pieni keskustelukierros siitäkin, miksi Obama ei innostu EU-kutsuista. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on nimittäin käynyt epäselväksi, kuka tai mikä instituutio Euroopasta on oikea vastakappale kellekin maailmanpolitiikan näyttämöllä.

Obamalla on kaikki syy odottaa kutsua keskusteluun EU:n kanssa Van Rompuylta eikä Espanjan pääministeriltä José Luis Zapaterolta, kuten nyt lienee tapahtunut.

EU:n ehdottomat haasteet alkaneella vuosikymmenellä ovat talouskasvun palauttaminen ja unionin painoarvon palauttaminen maailmanpolitiikassa. Ja aivan ensimmäiseksi unionin johtajien tulee kysyä itse itseltään, miksi heitä ei enää noteerata kovin korkealle Washingtonissa tai Pekingissäkään.

Olisiko jotain merkitystä sillä, että päästessään puheisiin Yhdysvaltain kulloistenkin presidenttien kanssa eurooppalaiset johtajat ovat esiintyneet mieluiten omien kotimaidensa pääministereinä tai presidentteinä. Tapaamisilla on haluttu kerätä pisteitä oman maan kansalaisilta. Harva on aloittanut viestinsä Valkoisessa talossa toteamalla, että me eurooppalaiset haluamme sitä tai tätä. Puheet on puhuttu pääosin Saksan, Ranskan, Britannian tai muun nimissä.

Uhkaa käydä nolosti. Lissabonin sopimuksen piti luoda EU:lle puhelinnumero, johon Washingtonista tai mistä vain voisi soittaa. Tällä menoa ei ole kohta puhelinliittymääkään.