Kronikka: Ympäristörikos valmisteilla

28.11. - 16:45 (Luotu: 16:45) - Kommentit: 2

Mikään kolkka Suomessa ei enää ole suojassa, kun viikolla julkaistiin Tuuliatlas.

Suomi on saanut tuulivoimaherätyksen. Jos kaikki käy kuten ideoitu on, Suomessa suihkii kymmenen vuoden päästä kaksikymmentä kertaa nykyistä enemmän tuulivoimaa. Se tietää töröä sinne, toista tänne.

Ajatusta tuskin kukaan vastustaa. Tuuli tuottaa - silloin jos tuulee - sähköä ympäristöystävällisesti.

Vain muutama mutta on. Ensinnäkään tuulivoima ei ratkaise sähköntuotantoamme. Nyt tuuli pyörittää puolisen prosenttia energian tarpeesta. Jatkossa suhdeluku tuskin oleellisesti muuttuu. Sähköautot ja lämpöpumput syövät nekin energiaa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen tietää, että ilman julkista tukea huima tulevaisuus ei koskaan tule. Tuuli tarvitsee rahaa ja se kerätään meiltä sähköverolla.

Jos Näsijärven Näsiselälle tai Pyynikinharjulle pystytettäisiin satametrinen ilmalaiva, tuulta ehkä riittäisi. Mutta ymmärtäkää nyt, hyvät ihmiset, millaiseen ympäristörikokseen olemme ryhtymässä.

Sastamala ja Huittisten Sammu ovat mukana kymmenien hankkeiden listassa. On siellä myös Iitä, Torniota, Närpiötä, Hankoa ja Pohjanmaan lakeuksilta Ilmajokea, Teuvaa ja Vähäkyröä.

Tuulelta ei pääse mikään kolkka enää Suomessa suojaan, kun vihreyttä vauhdittamaan julkaistiin Tuuliatlas. Kartasto kertoo Suomen tuulioloista. Sen avulla suunnitellaan, kaavoitetaan, rakennetaan. Kyllä Suomessa tuulta riittää - aina silloin, kun tuulee.

Tuuli on ympäristöpolitiikan mopoauto. Mopoauto on muka oikea auto ja tuuli muka tarpeeksi energiaa. Tuloksen tiedämme, jos rehellisiä olemme.

Tuuli on syytön. Se on joutunut välikappaleeksi matkalla parempaan maailmaan.

Syyllisiä ovat vastuuttomat vouhottajat. Maisemalla on arvonsa. Sen huomaa, jos menettää. Odotamme ympäristönsuojelijoiden heräämistä.

Kun tuulivoimaloita rakennetaan, ulkomeri on oikea paikka. Siellä tuulee. Rakentaminen ja siirtokustannukset tosin ovat kohtuuttoman kalliita.

Hyvällä on hintansa. Ei sen niin väliä.

Tuulimylly on hieno keksintö. Se jauhoi jyvät ja pumppasi vedet. Mylly mahtui maisemaan, siivet eivät tavoitelleet taivaita.

Ilman virtauksien muuttaminen liike-energialla ja tuuliturbiineilla sähköksi on hieno keksintö. Tarvitaan vain 13-14 metriä tuulta, ja maisemaa halkovat siivet, niin jo iskee kipinää.

Jos neljä miljoonaa kotitaloutta (teoriaa) hankkisi katoilleen (teoriaa) sympaattisen pientuulivoimalan, niiden tuottama sähkö riittäisi korvaamaan Olkiluoto 3:n vuosituotannon (teoriaa).

Teoria on silloin vahva, kun tuulimyllyn kupeesta kuuluu ääni: Niin, niin, mutta täältä tulee auringon säteilyenergian tuottamaa uusiutuvaa sähköä.

Uusiutuva energia on taikaa. Noituutta se olisi, jos energia ihan vain itsestään uusiutuisi.

Tutkijoiden mukaan noin 40 prosenttia ruoan hinnan noususta johtuu ruokakasvien viljelystä energiakäyttöön. Etelä-Tanskan yliopiston mukaan tarvittaisiin viisi maapalloa korvaamaan kaikki fossiilienergia biopolttoaineilla.

Väitetään, että koiran pito syö ympäristöä enemmän kuin citymaasturi.

Energiapolitiikka on palapeli, jossa neliötä yritetään työntää ympyrän reikään. Meneehän se, kun väkisin survoo.

Matti Nykäsenä olisin ylpeä. Fifty-sixty -periaate ja Jos otan, niin otan -iskulauseet ovat periytyneet energiapolitiikkaan. Matin kieliopin ansiosta tiedämme, että Suomeen tulee 0-3 uutta ydinvoimalaa.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelma, päivämäärällä 19.4. 2007, määrittelee näin: "Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka säästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta."

Näin on, jos ymmärtää, että Mauri Pekkarisen "yhteiskunnan kokonaisetu" on toinen kuin Anni Sinnemäen.

Kolme suomalaista energiayhtiötä, Fortum, TVO ja Fennovoima hakevat valtioneuvostolta periaatepäätöstä uudesta ydinvoimalasta.

Paikallisista sähköyhtiöistä kaksi kolmasosaa on mukana uudessa Fennovoimassa, kuten myös metalli- ja elintarviketeollisuutta sekä kauppaa.

Tuulivoiman tuki merkitsee kotitalouksille lisää maksettavaa 20-30 euroa vuodessa. Fennovoima lupaa alentaa hintaa kymmenisen prosenttia, jos saa luvan rakentaa Simoon, Pyhäjoelle tai Ruotsinpyhtäälle.

Energiakeskustelusta tulee dostojevskiläinen olo. Maailmasta voi väittää mitä tahansa ja jossain se päin se saattaa jopa pitää paikkansa.

Jorma Pokkinen