Kovaa peliä Pirkkalassa

08.02. - 19:32 (Luotu: 19:31) - Kommentit: 18

Pirkkalan pormestari Antero Saksala ei jättänyt maanantaina eroilmoitustaan. Saksala sai eroa vaatineilta valtuutetuilta aikaa maanantaihin puoleenpäivään saakka. Hiukan ennen annettua kellonlyömää Saksala ilmoitti sosialidemokraattien ryhmänjohtajalle Helena Pulkkiselle ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa asia loppuun saakka.

Kuten ei olekaan.

Saksala sai yllättäen 29.1. erovaatimuskirjeen, jossa on vain 19 riviä. Vaatimuksessa ei esitetä yhtään yksityiskohtaista syytä. Argumentit ovat haperoita tyyliin "olemme joutuneet pettymään odotuksissamme" ja "tapa johtaa ja toimia poliittisesti ei herätä riittävää luottamusta".

On hapanta, että eronootissa kaivataan parempaa poliittista kulttuuria ja avoimempaa keskustelua, ja samalla tehdään isoja etikettivirheitä. Kirjeen ajoitus - pormestarin lomaviikko - ja siinä esitettyjen perustelujen ohuus eivät ole osoituksia paremmasta poliittisesta kulttuurista.

On hyvin vaikeaa ajatella, että täydellinen umpikuja syntyisi vain vuodessa. Se tarkoittaisi voimakkaita ristiriitoja useassa keskeisessä asiassa. Päällepäin katsoen Pirkkalassa ei sellaisia ole näkynyt.

Olennaista on se, mitä Pirkkalassa on tehty ennen erovaatimusta. Mitkä ovat ne toimet, joiden jälkeen on havaittu että sopua ei synny. Vai onko kuten Aamulehden (7.2.) haastattelema valtuutettu Hannu Routamaa (kok) sanoo, että rivivaltuutetulle asia tuli eteen nyt ensi kertaa.

Erovaatimus on niin vahva ja väkivaltainen toimenpide, että sitä pitää edeltää pitkä ja huolellinen prosessi. Sellainen näkyisi väistämättä myös julkisuudessa. Ja se ei tarkoita mitä tahansa erimielisyyttä.

Koska järjestelmä on uusi, pormestari on jatkuvasti suurennuslasin alla. Sen sijaan ns. kuntaneuvosten eli pormestarin lähimpien poliittisten työtoverien rooli on jäänyt koko lailla pimentoon. On selvää mitä pormestarilta vaaditaan, mutta onko kuntaneuvoksen roolin kanssa samoin.

Läpinäkyvyyden lisäksi poliittisella järjestelmällä on muitakin arvokkaita ominaisuuksia, kuten vakaus.

Pirkkalan menettely rikkoo pahasti suomalaisen sopimuskulttuurin ydintä, josta olemme olleet ylpeitä. Vaikeitakin sopimuksia on kunnioitettu eikä haettu välittömästi kiertotietä ulos sopimuksesta.

Hätäistä erovaatimusta lukiessa syntyy herkästi käsitys, että sen siemen kylvettiin jo sillä hetkellä, kun Saksala valittiin pormestariksi.

Pormestarijärjestelmä on erinomainen ajatus, jolla haluttiin lisätä kuntien nokkamiesten poliittista vastuuta ja läpinäkyvyyttä. Idean ydin eivät ole kuitenkaan poliittiset eroallianssit. Hyvin samaa mieltä ovat myös Aamulehdessä asiaa spontaanisti kommentoineet kansalaiset.

Jos Saksala erotetaan, erovaatimuksen 19 riviin voi päättyä koko pormestarimallin eteneminen. Tuloksena on vanhan kunnanjohtajajärjestelmän erävoitto. Siksi Pirkkalan tulee miettiä asiaa nyt paljon tarkemmin kuin erovaatimusta laadittaessa.