Kansakunnan murheenkryynit

05.02. - 22:58 (Luotu: 22:58) - Kommentit: 3

Ei auta, vaikka kokonainen sosiaalitätien armeija saattelisi nuoren kädestä pitäen työn ääreen, jos tämä ei pane asennetta peliin ja omaksu työelämän pelisääntöjä

Puhutaan mitä puhutaan, niin valtaosasta Suomen nuoria kasvaa ihan kelpo kansalaisia. He tekevät läksynsä, pesevät hampaansa ja käyttäytyvät muutoinkin säällisesti.

Joskus jopa sietäisi olla huolissaan siitä, että kovien suorituspaineitten alla moni tunnollinen ja kunnianhimoinen nuori polttaa itsensä loppuun .

Mutta sitten ovat nämä onnettomat murheenkryynit, jotka peruskoulun jälkeen eivät oikein tiedä, mihin suuntaan elämässä pitäisi mennä. Ja heitä on paljon ja lisää näyttää tulevan.

Tällä hetkellä maassa on 60 000 nuorta, joilla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa, ja heistä vain puolet on yhteiskunnan järjestämien niin sanottujen aktiivitoimien piirissä. Kaikki eivät tietenkään kuulu riskiryhmään, mutta paljon on niitä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä työelämästä lopullisesti.

Suomen Akatemian ja Lääkäriseura Duodecimin tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten jako hyvin ja huonosti elämässä pärjääviin alkaa jo peruskoulussa. Ongelmat kasautuvat. Surkea koulumenestys, käytöshäiriöt, terveysongelmat ja päihteiden käyttö kulkevat käsi kädessä. Taustalla on lähes poikkeuksetta risainen koti.

Kun vanhempien ote lipsuu ja nuori on vaarassa luiskahtaa kaltevalle tielle, vastuu siirtyy yhteiskunnalle, koululle ja sosiaalitoimelle. Huolenpito huono-osaisista on tietysti keskeinen osa yleisesti hyväksyttyä hyvinvointiajattelua, mutta ei syrjäytymisen taloudellisia kustannuksiakaan voi vähätellä.

Valtiontalouden tarkastusvirastossa on arvioitu, että nuoren ihmisen pysyvä syrjäytyminen työmarkkinoilta aiheuttaa yhteiskunnalle noin miljoonan euron kulut ja menetykset ennen kuin hän täyttää 60 vuotta.

Huikea summa, joka vetää veronmaksajan vakavaksi. Ja näyttääpä ministeri Stefan Wallinkin ryhdistäytyneen.

Opetusministeriön uudistama nuorisolaki lähtee siitä, että joka kunnassa on oltava eri viranomaisten koossapitävä suojaverkko, jonka läpi ei yksikään nuori pääse luiskahtamaan.

Siinä on kuntien opetus-, sosiaali- ja terveystoimella, nuorisotoimella sekä työ- ja poliisitoimella haastetta kerrakseen, kun tiedon pitäisi kulkea ja palvelut sovittaa yhteen.

Akatemian ja Duodecimin tutkimusprosessia johtaneen lastenpsykiatri Matti Kaivosojan mukaan paljon olisi jo voitettu, jos luokkien oppilasmääriä pienennettäisiin ja kouluterveydenhoitoa tehostettaisiin.

Hyöty olisi moninkertainen. Kaikkien oppimistulokset paranisivat, hankalat tapaukset tunnistettaisiin ja ongelmiin reagoitaisiin nykyistä aktiivisemmin. Luokkien pienentäminen ja kunnollinen kouluterveydenhoito tuskin tulevat kyydistä jo pudonneiden auttamista kalliimmaksi.

Loputtomasti ketään ei kuitenkaan voida kädestä pitäen holhota. Jossain vaiheessa nuorten on tartuttava itseään niskasta ja otettava vastuu omasta elämästään.

Ei auta, vaikka kokonainen sosiaalitätien armeija saattelisi nuoren kädestä pitäen työn ääreen, jos tämä ei itse pane asennetta peliin ja omaksu työelämän pelisääntöjä.