Nokian vesi

Puhdasta Nokiaa 2/4: Porkanperä vie perimmäisten kysymysten äärelle

10.02. - 19:40 (Luotu: 19:21)

Nokia: Umpimähkä on lopulta löytynyt, se sijaitsee Kullaanvuoren kupeessa

Porkanperä. Tienviitan kyltti on sen verran kiehtova, että on ihan pakko lähteä kävelemään umpimähkään siihen suuntaan.

Mitä ihmettä mahtaa löytyä Porkanperältä? Vai pitääkö sanoa Porkanperästä?

Tie on kapea, mutta varma askelten alla. Talot asettuvat jyrkkään rinteeseen luottavaisesti, pihoissa on pulkkia, lumilinnoja, riitteen alla kevättä odottavia korirenkaita. Haavistossa asuu lapsiperheitä.

Koko ajan voi aavistaa veden läheisyyden: Nokianvirta vyöryy aivan välittömässä läheisyydessä.

Ja onhan siellä myös surullisen kuuluisa jäteveden puhdistamo valtavine, tieteiselokuvat mieleen tuovine ympyriäisine jättialtaineen.

Mutta ei nyt puhuta niistä enempää.

Porkanperän salaisuus

Tie jatkuu, kääntyy, kapenee, alamäki jyrkkenee, autolla tuskin tohtisi jatkaa pitemmälle.

Ihmisen ihmistä ei tule vastaan; keskipäivän ihmeellinen rauha hallitsee Haavistoa ja Porkanperää. Perillä. Tähän loppuu Porkanperäntie.

Vähän kuin elämä: ei siellä sitten ollutkaan mitään syytä tai selitystä, tie vain kapeni ja kapeni ja muuttui lopulta lumiseksi pelloksi.

Umpimähkäksi.

Kullaanvuoren kaiut

Umpimähkän eteläpuolella on kuitenkin jotain hyvin komeaa ja kuuluisaa: Kullaanvuori katselee virtaa omista korkeuksistaan.

Etenemme kapeaa polkua viimeiselle rinteelle asti ja melkein kuulemme kenttäkuulutuksen kaiun: "Mikko Mattila Nokian Pyry, 54 metriä."

Kyllä vain. Kullaanvuoren mäkikeskus oli yksi Euroopan hienoimmasta. Se purettiin kuitenkin tehtaan ja Melon voimalaitoksen tieltä vuonna 1962.

Lauttalan kaunotar

Hyvästelemme Porkanperän, Kullaanvuoren ja Melon ja suunnistamme Lauttalan vanhalle koululle. Nykyään työväenopiston käytössä oleva nostalgiaa tihkuva rakennus sijaitsee aivan Haaviston ytimessä.

Koulun pihassa tapaamme Nokian kauneimman naisen: Aino Leppäsen siniset silmät ja vaaleat kiharat kirkastavat harmaan päivän hetkessä.

- Onhan sen vähän hassua, mutta kyllä Lauttalan koulu on keskellä Haavistoa, kertoo Aino Leppänen.

Ja hän tietää, mistä puhuu.

- Muutin Mouhijärveltä Nokialle vuonna 1947. Tulin suoraan kumitehtaalle töihin, kertoo Aino Leppänen.

- Tässä Lauttalan koululla olen asunut yli 20 vuotta. Ja hyvin viihdyn. Parasta ovat lasten äänet: päiväkoti on aivan tuossa vieressä, kertoo Aino Leppänen.

- Kesällä voi kävellä koiran kanssa Kullaanvuoren kallioilla. Parempia maastoja ei voisi ollakaan, kehuu Aino Leppänen Haavistoa.

- Kyllä Nokialla kelpaa muutenkin asua. Uimahallin uusiminen oli paras juttu, terapia-allas on tällaisella vanhukselle aivan ihana paikka.

Valokuvaan Aino Leppänen suostuu vain lievästi vastustellen.

- Kaikeksi onneksi kävin juuri laittamassa kiharat.

Matti Kuusela

Raine Lehtoranta, kuvat

Aamulehti