Antti Asplund rakentaa kymmenettä mallistoaan kuin mielikuvitusmaailmaa

09.02. - 07:35 (Luotu: 07:31)

Tie vaatesuunnittelijaksi kulki mutkitellen. Lukion jälkeen Asplund piirsi asuja vasta mielessään - junia siivotessaan.

Pappi, näyttelijä, ruotsinopettaja. Antti Asplundin lista lapsuuden haaveammateista on pitkä. Mustan silinterihatun alla on muhinut monenlaisia ideoita, tarinoita ja suunnitelmia pienestä pitäen.

- Olisin myös halunnut ratsastajaksi, mutta pelkäsin hevosia, naurahtaa suunnittelija poikamainen pilke silmäkulmassaan.

Suurelle yleisölle Antti Asplund tuli tutuksi MTV3:n Muodin Huipulle -sarjasta mielikuvituksellisilla asuil-laan.

Asplund ei kadu ohjelmaan lähtemistä, vaikka saikin sen ansiosta paljon kritiikkiä niskaansa.

- Nyt minut viimeistään huomataan. Aloittelevan suunnittelijan epätoivo on kamalinta, kun tuntuu, että kukaan ei edes vilkaise mallistoa, puhumattakaan sen ostamisesta, Asplund toteaa.

Asplundin tie omaan

liikkeeseen Helsingin Punavuoressa on ollut vaiheikas.

Hän aloittaa tarinansa Kiimingistä, pienestä kunnasta lähellä Oulua. Siellä hän vietti koko kouluaikansa, 12 vuotta. Se riitti. Lukion jälkeen Asplund muutti Helsinkiin, vaikkei tiedossa ollut opiskelupaikkaa.

- Siivosin rautatieasemalla junia ja suunnittelin samalla mielessäni vaatteita.

Kun junanvaunut alkoivat keväällä kyllästyttää, Asplund lähetti hakupaperit yliopistoon. Pettymys oli suuri, kun ykkösvaihtoehto ei toteutunut.

- Suutuin, kun en päässytkään opiskelemaan ruotsinopettajaksi. Kieltäydyn edelleen puhumasta kieltä, Asplund puuskahtaa.

Yliopistoelämä vei Asplundin pyörteisiinsä kahdeksi vuodeksi varavaihtoehdon saattelemana. Opintorekisteriin kertyi sekalainen määrä kursseja yleisestä kielitieteestä. Asplund haaveili kuitenkin koko ajan vaatetusalan opinnoista. Suunnitelmaa kaihersi yksi kynnyskysymys.

- En osannut mielestäni piirtää. Asuin silloin vielä kolmen taiteilijan kanssa, mikä ei varsinaisesti rohkaissut omiin tuherruksiin.

Hiukan omia

mahdollisuuksiaan epäröiden Asplund haki Stadiaan vaatetusalan koulutusohjelmaan.

- Vielä pääsykoepäivänä kaadoin aamulla kahvit yhden ennakkotehtäväni päälle, Asplund muistelee.

Hänen yllätyksekseen ammattikorkeakoulun ovet avautuivat ensimmäisellä yrittämällä. Heti opintojen alkuvaiheessa Asplund meni harjoitteluun Paola Suhosen luotsaamaan Ivana Helsinkiin. Kokemus avasi silmät yrittäjän arkeen ja tarjosi käytännön vastapainoa opiskeluille. Koulu turhautti luonteeltaan nopeaa ja spontaania Asplundia, joka halusi saada ajatuksensa ja ideansa heti konkreettiseen muotoon.

- Koulussa suunnitelmat jäivät aina vain kansioihin. Minulle ei riittänyt, jos ideoistaan pääsi vuoden aikana toteuttamaan vain neljä valmista vaatetta.

Asplundin päässä alkoi kypsyä ajatus omasta brändistä. Vihdoin talvella 2006 Asplund pääsi omien sanojensa mukaan hautaamaan saamattomuutensa. Suunnitelmista muotoutui hautajaisvaatemallisto, joka on Asplundille edelleen henkilökohtaisesti erittäin tärkeä.

Opiskelut jäivät

pikkuhiljaa sivuun. Asplund arvostaa silti koulun tarjoamia oppeja piirtämisestä, kaavoittamisesta ja markkinoinnista.

Tärkein koulutieltä matkaan jäänyt asia on ystävä ja yhtiökumppani Meri Karppanen, jonka kanssa pistettiin pystyyn oma yritys vuonna 2007.

Asplund käyttää itsestään mieluiten suunnittelija-sanaa. Englanniksikin hän olisi pikemminkin planner kuin fashion designer. Hänelle kehys on yksittäistä vaatetta tärkeämpi.

- Vaatteet ovat minulle tapa ilmaista itseäni, Asplund sanoo.

Jo lapsena vaatteet olivat perheen esikoiselle erottautumiskeino sisaruksista, ja niiden avulla saattoi kokeilla rajoja.

- Rakastin erilaisia roolileikkejä, ja minulla oli leikeissä usein mukana mummon siskon vanha, kauhea peruukki.

Asplund on suunnitellut

yhdeksän omaa nimeään kantavaa kokoelmaa ja kymmenes on parhaillaan työn alla. Tulevaisuudessa luvassa on myös paljon erilaisia projekteja.

- Suomen Pukutehtaan kanssa suunnittelin historiallisen kokonaisuuden Finnish Catwalk -muotitapahtumaan. Hain asuihini inspiraatiota sota-ajan lotista.

Asplundia kuvataan usein tarinankertojaksi, jonka mielikuvitusmaailma herää henkiin hänen töissään. Vaatteet ja asusteet itsessään ovat kuitenkin aika yksinkertaisia, kuten brändin pohjaksi muotoutunut ristikoru. Sama kuvio on tatuoitu Asplundin ranteeseen.

- Se on universaali symboli, joka merkitsee jokaiselle kantajalle eri asioita. Itse kuvittelen, että se voi olla vaikka avain mielikuvitusmaailmaan. Samoin kuin lapsen mielessä käpykin voi olla jalokivi.

Tuija Tammi

Juttu on julkaistu Aamulehden Leija-liitteessä tiistaina 9.2.2010. Lue Leijasta lisää nuorten unelmista ja arjesta.