Naapuruussovittelijat ratkovat asumisen väärinkäsityksiä

09.04. - 21:04 (Luotu: 20:49)

Yhteisen kielen puute on suuri monikulttuurisessa kerrostaloyhteisössä

Vieraasta maasta muuttanut lapsiperhe asettui tamperelaislähiön kerrostaloon. Pihapiirin naiset pähkäilivät, mitä voisivat tehdä tutustuakseen kotona puuhailevaan tulokkaaseen. Kunnes yhtenä päivänä uusi perheenäiti ratkaisi ongelman: hän tuli muiden mukaan teetarjottimen kanssa.

Toinen kaukaa saapunut perheenäiti taisteli kerrostalokodissaan alituisen pyykinkuivausongelman kanssa. Pohjakerroksen käytävällä liikkuessaan hän oli nähnyt pyykkinaruja täynnä olevan huoneen, mutta kova koneiden hurina oli pelästyttänyt hänet sulkemaan kiireesti oven. Myöhemmin selvisi, miten hänkin saa varata pyykkituvan itselleen.

Pyykkitupakokemus on tuttu myös Liettuan Kaunasista Suomeen 14 vuotta sitten muuttaneelle sosionomi Neringa Lehtoselle, joka nykyään on naimisissa suomalaisen kanssa.

- Silloin alussa ei ollut kieltä, jotta olisin voinut kysyä naapurilta. Pesutupakin jäi testaamatta. Vasta suomen kielen kurssilla minulle selvisi tämä ja moni muu asia, muistelee Lehtonen.

Lehtoselle olisi voinut sattua yhteisessä saunassakin moka ilman naapuriapua, sillä mistäpä tulija olisi voinut tietää, että löylyhuoneeseen on tapana tulla kahta puolta, ja kummallakin puolella on tarkka aika.

Vaikka Lehtonen on tullut läheltä, eikä hänen ulkonäkönsä herätä huomiota, joitakin asumisongelmia hänkin on ehtinyt kokea. Kaukaisista kulttuureista tulleiden asumisessa syntyvät väärinkäsitykset ja -konfliktit kantaväestön kanssa eivät häntä siksi hämmästytä.

Jopa oudot tuoksut voivat ärsyttää

Neringa Lehtonen on myös yksi naapuruussovittelijoista, joita Suomen Pakolaisavun Kotilo-projekti on kouluttanut sovittelemaan asumisessa syntyneitä kulttuurien välisiä pieniä ja suuria väärinkäsityksiä ja törmäyksiä. Sovittelijoita on tällä hetkellä Tampereella yhdeksän. Lehtosen tavoin sovittelijana toimii myös Suomen pakolaisavun Pirkanmaan aluesihteeri Eija Kontuniemi.

Sovittelijat kertovat, että monet pikkuasiat voivat asumisessa ärsyttää: Oudon ruoan ja mausteiden tuoksu, öljyssä keittäminen, erilainen tapa elää ja erilaiset aikataulut, lasten melu.

Oikea roskien lajittelu vaatii myös kielitaitoa.

Kummallista voi olla, jos naapuri ei katso silmiin eikä tervehdi. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus voivat olla niin outoja asioita isossa kerrostalossa, että tulija luulee, ettei hänestä pidetä.

Muslimien ramadanin aikana naapurien on hyvä tietää, että vieraita kulkee paljon yölläkin. Ja maahanmuuttajan on taas totuttava suomalaisten joulun, uudenvuoden ja vapun juhlintaan.

Lehtosen ja Kontuniemen mielestä talojen järjestyssäännöt, hiljaiset säännöt ja totutut tavat pitäisi opastaa kaikille tulijoille heti.

Anja Mulari-Ikonen