Laura Lindstedt: Sakset

15.11. - 09:54 (Luotu: 09:42)

Kritiikki Aamulehdessä 16.08.2007.

Nainen ei tahdo puolisoa eikä vauvaa. Hän tahtoo valmiiseen elämäänsä sievän sisustuselementin ja saakin adoptoitua pienen tytön Kiinasta. Vaikeudet alkavat jo naisen ja tytön ensikohtaamisesta.

Esseitä ja kritiikkejä Nuoreen Voimaan, Filmihulluun ja Kiiltomatoon kirjoittanut Laura Lindstedt (s. 1976) kuvaa esikoisromaanissaan Sakset naista, joka on sekoittanut äidinrakkauden hallintaan ja siihen oletukseen, että lapsi hyväksyy ja on onnellinen, kun äiti yrittää parhaansa.

Sakset on kertomus äitiyden suorittamisesta. Kun lapsi ei suorita samaa missiota kuin äiti, äidin jo ennen lapsen saapumista laitoskunnossa ollut pää hajoaa.

Lindstedt kirjoittaa latautunutta ja tiheää, kirjallisesta laadustaan tietoista kieltä. Triptyykiksi määritelty teos on ehkä juuri tuon tietoisuuden näkymisen vuoksi hiukan asetelmallinen.

&-merkin ja saksien välinen yhteys on periaatteessa kekseliäs mutta myös osoitteleva oivallus. Jo parinkymmenen sivun lukemisen jälkeen syntyy tunne, että äidin ja tytön tarina ei voi päättyä kuin yhdellä tavalla.

Triptyykin viimeinen osa sekä täydentää että rikkoo asetelmallisuutta. Romaani voisi oikeastaan alkaa siitä, mihin se loppuu.

Ulkokirjallisena huomautuksena: Suomen sosiaaliviranomaisten uskottavuuden vuoksi toivon, että kirjassa kuvatun naisen kaltaiset neitseelliset synnyttäjät eivät todellisuudessa saa adoptio-oikeutta koskaan.

Saara Kesävuori