Juha Itkonen: Kohti

15.11. - 10:07 (Luotu: 10:07)

Kritiikki Aamulehdessä 12.09.2007

Keitä me olemme, mistä me tulemme, minne me menemme?

Juha Itkonen kirjoittaa Kohti-romaanissaan ihmisten välisistä tunnesuhteista. Hän ei ole syksyn miesprosaisteista ainoa, jota yksityiset tunteet kiinnostavat. Hän saattaa kuitenkin olla ainoa, jonka kartalle miesten ja naisten tunteet asettuvat tasavertaisina.

Romaanissa on kolme näkökulmaa. Teoksen aloittaa ministeri Tapani Ansas. Ansas on lähdössä Thaimaahan etsimään tytärtään Juliaa, joka on vuosi aiemmin lähtenyt Suomesta selityksiä antamatta.

Köyhissä oloissa kasvaneen, kunnianhimoisen ja riskejä kaihtamattoman Ansaksen näkökulma etsii vastausta kysymykseen Mistä me tulemme?

Toinen näkökulma on isänsä kanssa siskon etsintämatkalle lähtevän Jussin, Tapanin kolmekymppisen pojan. Sijoitusasiantuntijana työskentelevä Jussi reuhaa etukenossa kiitoradalla, jolle pysähtyminen tarkoittaa välitöntä aseman menettämistä.

Minne me menemme? on Jussin kysymys.

Vastausta ei tarvitse löytää, kunhan suunta on pilvien yläpuolella.

Jussin Julia-sisko on haparoivasta elämänotteestaan huolimatta periksiantamaton, hauraudessaan luja nainen. Julian näkökulmasta selviää, kuinka huonosti isä ja veli tuntevat hänet, joka puhuu vähän mutta käsittää paljon.

Keitä me olemme? kysyy Julia. Toisin kuin yllätyksiä vihaava veljensä ja kuolemaa karkuun juokseva isänsä, Julia etsii kysymykseensä konkreettista vastausta opettamalla tsunamin alle perheensä menettäneitä lapsia Thaimaassa.

Isää, kuolleenakin tekstissä vahvasti läsnäolevaa äitiä ja lapsia yhdistää eroottinen elämänote.

Tapani Ansas on mies, joka yrittää naista kuolemaansa saakka. Jussi tahtoisi olla uskollinen pienen poikansa äidille, mutta houkutukset ovat miehen tahtoa isompia.

Julian halun kohde on Thaimaahan avustustöihin jäänyt amerikkalainen Wes, seksuaalisesti taitava mies.

Tuttua ja eläytyvää

Ei Itkonen suomalaisesta perheestä tai sukupuolten välisistä suhteista mitään uutta tai mullistavaa kerro.

Silti näiden henkilöiden seurassa on kiinnostavaa kulkea se sisäinen ja ulkoinen matka, jonka Juha Itkonen kirjoittaa näkyväksi. Pari oikopolkua olisi tosin voinut kirjan loppupuolella ottaa käyttöön.

Kustantajan ennakkotiedoissa mainitaan tulevan romaanin pituudeksi noin 350 sivua. Se olisi riittänyt.

Muutamien takautumien poistaminen olisi saanut aikaan myös sen, että kauniilla rytmillä etenevä kerronta ei jumittuisi turhaan.

Itkosen kolmas romaani palauttaa mieleen Eeva Joenpellon varhaiset teokset. Kerronnassa on samankaltaista, kohdettaan läheltä tarkkailevaa, kunnioittavaa herkkyyttä kuin Joenpellon Johannes vain -romaanissa (1952).

Joenpellon sosiaaliseen avaruuteen Itkosella on vielä pitkä matka, mutta Tapani Ansaksen henkilöhahmo antaa aavistuksen myös sosiaalisesta näkemyksestä.

Juha Itkonen: Kohti

428 sivua.

Otava 2007.

Saara Kesävuori