DDR

Näin Halonen toimi DDR:n tunnustamiskomiteassa

11.09. - 22:26 (Luotu: 19:18) - Kommentit: 2

28.11.1970 Tarja Halonen valitaan DDR:n tunnustamiskomitean hallitukseen. Julkilausumaehdotus hyväksytään.

15.12.1970 Halonen poissa. Keskustellaan tunnustamisviikko-kampanjan järjestelyistä.

30.3, 27.4, ja 25.5.1971 Arkistoissa ei pöytäkirjaa eikä osallistujalistaa.

21.9. ja 2.11.1971 Halonen poissa.

16.11.1971 Halonen paikalla. Käsitellään julkilausumaa.

30.11.1971 Vuosikokous, arkistoissa ei pöytäkirjaa eikä osallistujalistaa.

21.3.1972 Halonen todennäköisesti paikalla (merkinnät epäselviä). Päätetään kirjoittaa hallitukselle vetoomus DDR:n tunnustamiseksi. Keskustellaan tunnustamiskampanjan tapahtumista. Päätetään pyytää aineistoa DDR:n Kulttuurikeskukselta.

20.4.1972 Halosen allekirjoitus on vuosikokouksen osallistujalistan ensimmäisenä. Valitaan uudelleen hallitukseen.

20.4.1972 Halonen paikalla hallituksessa. Hiotaan vuosikokouksessa tehtyä julkilausumaa ja päätetään vedota Pohjoismaiden ulkoministereihin DDR:n tunnustamiseksi.

27.4.1972 Halonen paikalla. Tuomitaan Länsi-Saksan kristillisdemokraattien linja DDR-kysymyksessä.

30.5.1972 Halonen paikalla. Vilkas keskustelu DDR:n tunnustamisesta. Päätetään vedota presidentti Kekkoseen. Halonen valitaan presidentin puheille lähtevään ryhmään.

28.11.72 ja 8.1.1973 Komitean päättävät kokoukset. Tavoite saavutettu, DDR tunnustettu. Pöytäkirjoja ja osallistujia ei tallella.

Lähde: Tunnustamiskomitean pöytäkirjat Kansallisarkistossa

Kommentoi Kerro kaverille
Lisää Facebook-sivustolle Lisää Delicious-sivustolle Lisää MySpace-sivustolle
Vastaanottajan sähköpostiosoite
Oma sähköpostiosoitteesi
Viesti
 

Niin ja miksi ei ns. Tiitisen listaa päästetä julkisuuteen...? Halosella tuntuu olevan noita kaikenlaisia ihme kytköksiä... IGLA:n ja muihin ei niin kovin hyvin päivänvaloa kestäviin järjestöihin.
Kiitos Aamulehden tutkijaryhmälle. Asioita aikanaan läheltä ja tarkkaan seuranneelle nyt julkisuuteen saatetut tiedot eivät ole järin uusia, mutta tiiviisti ja perustellusti esitettyinä ne ovat erinomainen lisä päivänkeskusteluun.

Sallittaneen pieni poikkeama varsinaisesta aiheesta. Kyllä Suomessa oli kohtalokkaalla sosialismin vyörytyskaudellakin rohkeita vapaan demokratian puolustajia, mutta heitä vaimennettiin kovalla ja korkealla kädellä. Kaarlo Pitsinki, Simo Juntunen, Pentti Poukka, Kullervo Rainio,Georg C. Ehrnrooth, Seikko Eskola ja monet muut saivat tuntea nahoissaan heihin kohdistetun parjaamisen ja jonkinasteisen vainon. Kuka muistaa tänä päivänä heitä? He elävät vielä keskuudessamme.