Ella Tarmo esittää Pyynikin uimahalliin tulevassa Pää edellä -näytelmässä Ainoa. Nakkilasta Tampereelle lukioon tullut nuori nainen liittyi jo lapsena harrastajateatteriin. Nyt unelma näyttelijän urasta on vain vahvistunut.

- Kyllä. Teatterin tekeminen on tosi kivaa ja uskon tulevaisuuteni kallistuvan nyt yhä enemmän sen suuntaan.

Miltä tuntui muuttaa Tampereelle käymään lukiota?

- Aluksi suorastaan ahdistavalta. Kun sitten totuin ja hyväksyin tilanteen, aloin itsenäistyä.

Mistä suunnittelet seuraavaksi?

- Keskityn nyt täysillä tähän näytelmäprojektiin, jotta saisin tehtyä Ainon roolin niin, että itseni lisäksi ohjaajakin olisi tyytyväinen.

Miten sait roolisi?

- Teimme tehtäviä ja harjoituksia, joita ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen ja työryhmä tarkkailivat. Kolmea tyttöä kokeiltiin rooliin ja meistä kaksi sai sen puoliksi.

Näytelmä käsittelee esimerkiksi kiusaamista ja nuorten pahoinvointia. Mitä niille sinusta pitäisi tehdä?

- Kiusaaminen näkyi elämässäni enemmän yläasteella kuin nyt lukiossa. Oppilaat kiusasivat toisiaan ja opettajia. Myös opettajat kiusasivat oppilaita. Nuorten pahoinvoinnista pitäisi puhua enemmän esimerkiksi ajankohtaisohjelmissa. Opettajien pitäisi minimoida asia koulussa ja vanhempien pitäisi näyttää nuorille, että he eivät ole yksin, ja auttaa nuoria.

Mistä unelmoit?

- Jos saisin toivoa mitä tahansa, toivoisin että ihmiset alkaisivat pitää enemmän huolta toisistaan ja itsestään.

Pelaat jalkapalloa Ilveksessä. Millaisia tavoitteita sinulla on jalkapallon suhteen?

- Tällä hetkellä en kauheasti ehdi harjoitella, mutta kun näytelmä on ohi, treenaan taas neljä kertaa viikossa. Tavoitteita en aseta, jalkapallo on harrastus.

Mitä luulet isäsi ja äitisi suunnitelleen tulevaisuutesi varalle, kun olit pieni?

- Äidillä oli kauneushoitola ja hän vannotti aina, että en ainakaan ryhtyisi yrittäjäksi. Isä ehdotti kaupallista alaa, ehkä myyjän työtä. Mutta kun pääsin tänne lukioon, he huomasivat, että olen tosissani näyttelijähaaveideni kanssa.

Mitä lahjojasi haluaisit kehittää?

- Motoriikkaa. Olen urheillut, mutta en esimerkiksi tanssinut. Haluaisin kehittää myös äänenkäyttöäni. On aika vaikeaa puhua kuuluvasti niin, että ei huuda.

Mitä ajattelet julkisuudesta?

- Julkisuus on hyväksi, jos sitä osaa käyttää oikein. Sillä on helppo vaikuttaa asioihin. Omaa elämäänsä ei silti pidä tuoda liikaa esiin.

Millaista on elää 16-vuotiaana tamperelaisena nuorena naisena?

- Aika vaihtelevaa. Juuri nyt myös tosi kiireistä. En oikein ehdi pysähtyä lainkaan. Olen viime aikoina miettinyt maailman jatkuvia kriisejä. Olemme kaverien kanssa pohtineet, uskaltaako tähän maailmaan edes synnyttää enää lapsia.

Miten uskot nyt alkavan näyttelijäntyön muuttavan elämääsi?

- Se on tuonut minulle tosi paljon itsevarmuutta. Haavekuvani työstä on myös muuttunut realistisemmaksi. Ehkä myös kunnianhimoni on kasvanut, kun nyt on todella mahdollisuus toteuttaa unelma.

Missä iässä ihmisen pitäisi ryhtyä toteuttamaan unelmiaan?

- Joka päivä voi toteuttaa pieniä unelmia. Ei niillä ole aikarajaa. Kun saa mahdollisuuden, siihen pitää tarttua.

Jos vertaat omaa sukupolveasi vanhempiesi sukupolveen, oletteko rohkeampia?

- Nykyään ollaan ehkä eri tavalla rohkeita kuin ennen. Ennen puhuttiin ystävien kesken avoimemmin, nykyään vedetään rooleja porukassa. Ehkä meillä on enemmän mielipiteitä, ja nuoret haluavat olla enemmän esillä. Mediasta on tullut keskeisempi osa elämää.

Mikä sinua pelottaa elämässä?

- Pettymykset. Minulla ei vielä ole ollut elämässä isoja pettymyksiä. En tiedä, osaisinko kohdata ne oikealla tavalla. Jos vaikka epäonnistuisin ihan hirveästi tuossa Ainon roolissa.

Minkä asian hyväksi aiot seuraavaksi tehdä töitä?

- Tämä näytelmä on syönyt aika paljon kouluaikaa, joten kouluun pitää varmaan keskittyä keväällä. Jatkan myös jalkapallon treenaamista.

Mitä sanoisit vanhemmille, jotka miettivät, laskeako lapsensa toteuttamaan unelmiaan esimerkiksi muuttamalla toiseen kaupunkiin lukioon?

- Jos lapsen kanssa on hyvä suhde, niin voi tehdä. Jos lapsi ei muuttaessaan tunnukaan vielä ihan valmiilta, jo viikon päästä hän voi olla aikuisempi. Tilaisuus pitää antaa. Voihan sen sitten perua, jos homma ei suju.

Mitä kaipaat kotoa?

- Perhettäni ja poikaystävääni. Käyn kyllä kotona viikonloppuisin aina, kun voin.

Missä iässä ihminen lakkaa unelmoimasta?
- En usko, että koskaan. He eivät vaan enää puhu unelmistaan. Kyllähän vanhatkin ihmiset unelmoivat hirveällä tavalla esimerkiksi kuolemasta. Ehkä se tapahtuu noin neljänkympin kriisissä, kun ihminen lakkaa uskomasta unelmiinsa, mutta kyllä hän silti yhä unelmoi.

Kirsikka Otsamo, teksti
Miisa Kaartinen, kuvat

Pää edellä -kantaesitys 12. helmikuuta 2010 Pyynikin uimahallissa.