- Herra auta, Heikkilä rukoili astuessaan jännittyneenä hissiin Marttaliiton keskustoimistossa Lapinlahdenkadulla Helsingissä. Hän odotti päivänsä alkavan neuvottelulla hallituksen puheenjohtajan kanssa kuten oli sovittu.

Vielä mitä.

Kun Heikkilä avasi hissin oven kuudennessa kerroksessa, otti toimiston väki hänet sydämellisesti vastaan jo porraskäytävässä. Hämmentynyttä tulokasta tervehdittiin samppanjaa kilistämällä, joskin Heikkilän lasiin kaadettiin huomaavaisesti Pommacia. Kukaan ei halunnut, että tuore toiminnanjohtaja kaatuisi ensitöikseen migreenin kourissa petiin. Uudet työkaverit tiesivät, kuinka askeettiseen elämään ankara migreeni Heikkilän pakottaa. Ei poreilevaa edes merkkipäivänä.

Kiitellessään Heikkilä ihmetteli, miten kaikilla työntekijöillä näkyi hauskoja punavalkoisia koristeita.

Tarkemmin tarkasteltuaan hän ällistyi. Martat olivat askarrelleet Marianne-karamellien päällyspapereista hiuskoristeita, rintanappeja sekä kaula- ja rannekoruja.

- Tuollainen ideointi ja toteutus osoittivat minulle, millaista välittämistä ja osaamista uudessa työyhteisössäni on. Oli helppo solahtaa mukaan, Heikkilä ihastelee.

Työteliäs, tunnollinen, tiukka ja tiedonjanoinen. Sellaisen "neljän teen" toiminnanjohtajan Marttaliitto Heikkilästä sai. Se sai myös yltiöidealistin ja ikuisen optimistin.

Hymyjä satelee, kun hoikka, kaunis ja tyylikäs johtaja liikkuu marttamaisen viihtyisissä toimistotiloissa, joissa kaikki on hänelle yhä uutta. Ilmassa väreilee ihastusta puolin ja toisin.

Aikaa myöten liitto saa huomata, että uusi johtaja on napakka. Hän haluaa tulosta.

Heikkilä tietää jo nyt tekevänsä virheitä, koska ei kuvittelekaan olevansa täydellinen. Hän ei ole syntynyt, vaan oppinut johtajaksi ja tietää myös työn yksinäisyyden.

Hän tunnistaa sudenkuoppansa, herkän innostumisen ja vauhtisokeuden vaarat. Jatkuvana oppimisen aiheina ovat olennaisen tunnistaminen ja asioiden tärkeysjärjestys.

Päätöksenteko on Heikkilälle helppoa. Hän joutuu tosin himmailemaan intoaan, koska liian nopeasti tehdyt muutokset lyövät äkkiä takaisin. Huoli alaisten jaksamisesta nousi pintaan jo ensimmäisinä päivinä.

- Tarkista työnkuvat, listasi Heikkilä tehtävävihkoonsa.

Heikkilän työhuoneessa on valtava, vanha tulisija, jonka sisälle on viritetty moderni etanolitakka. Kokonaisuus sopii symboliksi sille, mitä tässä huoneessa ja koko järjestössä juuri nyt tapahtuu.

Viime vuonna 110 vuotta täyttänyt Marttaliitto on asiantuntijaorganisaationa käsite. Se on ruista ja reikäleipää, osaamista ja välittämistä. Se on sinivalkoruutu ja villalankaa, juurevaa ja komeaa naiseutta.

Se on myös modernia kaupunkilaisuutta, kansainvälisyyttä ja anarkiaa.

Marianne Heikkilä liittyi ensitöikseen Uudenmaan piirin Anarkistimarttoihin, joita yhdistää halu kantaa yhteiskuntavastuuta. Martta-anarkia ei ole hajottavaa, vaan vastakulttuuri jatkuvan kasvun ja kehityksen arvomaailmalle.

Heikkilälle tämä aatemaailma on kaiken perusta. Hän puhuu paljon eettisistä valinnoista, kestävästä kehityksestä, naisasiasta, solidaarisuudesta ja vapaudesta.

2000-luvun martta uskaltaa Heikkilän mielestä myöntää heikkoutensa ja keskeneräisyytensä. Martassa on Mariaa; pysähtyvää, kyselevää ja arkailevaa. Vain siten hän voi kehittyä kokonaiseksi.

Lue Aamulehden 7.2. ilmestyneestä Ihmiset-liitteestä lisää. Saat tietää, mitä Marianne Heikkilä puhuu pappeudestaan, uskostaan ja elämästään.