Tässä touhussa 17-vuotias tamperelainen Veli-Matti Saarela on murtanut itseltään varpaan, sääriluun ja nilkan.

Lihakset on kasvattanut trikkauksella 17-vuotias tamperelainen Veli-Matti Saarela.

Viisi vuotta sitten Saarela ei tiennyt trikkauksesta mitään. Sitten naapurissa asuva kaveri näytti netistä videon, joissa miehet tekivät hurjia voltteja ja akrobatiatemppuja. Poika katsoi temppuja haltioissaan, ja ajatteli, että nuo hänenkin on pakko oppia. Netistä löytyi lisää videoita, joiden hyppyjä 12-vuotias lähti rohkeasti harjoittelemaan lumihankeen parin kaverinsa kanssa.

Kavereiden innostus lopahti parin vuoden jälkeen. Saarela jatkoi harjoittelemista, ja nyt hän on yksi Suomen lahjakkaimmista trikkaajista.

Trikkaus on yhdistelmä eri lajeja, ja se sisältää akrobaattisia liikkeitä telinevoimistelusta, taistelulajeista ja katutanssista. Laji sai alkunsa Yhdysvaltain karatepiireissä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

- Minulle trikkaus on elämäntyyli. Trikkaus on koko ajan mielessä. Koulussakin saatan kirjoittaa ylös liikesarjoja, Saarela kertoo.

Hän ylsi vuonna 2007 Suomen taitavimpaan viiden hengen trikkaajaryhmään, Team Unitoon. Ryhmän jäsenten trikkausta on voinut nähdä kolmena vuonna Pyynikin kesäteatterissa Flamman tulishow'ssa.

Tampere on Suomen trikkauksen pääkaupunki. Aktiivisia harrastajia on viitisenkymmentä, lähinnä vain miehiä.

- Kiitokset Tampereen Sisulle ja Nääshallille ja Pirkkahallille, joissa olemme saaneet harjoitella. Hyvät harjoittelumahdollisuudet ovat lajin kehittymisen edellytys.

Laji on suosittua myös Oulussa ja Kouvolassa. Elmeri Rantalainen teki syksyllä trikkejä Talent Suomi -ohjelmassa. Saarelan mukaan esitys ei ollut puhdasta trikkausta, vaan mukana oli stuntmeininkiä ja kepinpyöritystä.

Trikkaukselle ei ole vielä Suomessa omaa seuraa, mutta laji on koko ajan yhä suositumpi. Harrastajat järjestävät kerran, pari vuodessa kokoontumisia, gatheringejä tai miittejä, kuten trikkaajat itse sanovat.

- Aluksi miitissä saattoi olla kymmenen trikkaajaa, ja siinä olivatkin melkein koko Suomen trikkaajaat. Nyt viikonlopun miitissä tapaa satakin harrastajaa.

Tampereella lajin aktiivit, Saarela mukaan lukien, ovat ajatelleet jo seuran rekisteröimistä ja alkeiskurssien aloittamista. Trikkaus eroaa monesta muusta lajista sen suhteen, ettei siinä ole valmentajia, ainakaan vielä.

Temppuja harjoitellaan yksin ja kavereiden kanssa. Saarela harjoittelee seitsemästä yhdeksään kertaa viikossa. Kuntoa hän pitää yllä saliharjoittelulla ja lenkkeilyllä. Saarela vertaa trikkausta rullalautailuun: tunnelmaa treenisessioihin haetaan musiikista.

- Monet kuuntelevat hip hopia, toiset jopa rokkia. Treeni on kiinni fiiliksestä, ja musiikilla yritetään saada parempi fiilis.

Yksilöllinen tyyli on trikkauksen ydin.

- Tämä on showlaji, ei itsepuolustusta. Liikkeiden on tarkoitus on näyttää hyvältä. Voimistelijat yrittävät tehdä kaikki liikkeet samalla tavalla. Trikkaajille tärkeää on tehdä liikkeet omalla tavalla.

Mitä kokeneempi trikkaaja, sen paremmin tyylin erottaa. Joillakin mukana on paljon tanssin elementtejä, toisilla korostuvat taistelulajien liikkeet.

- Itse tein alussa paljon telinevoimistelun voltteja, mutta nykyisin pyrin tekemään tasaisesti kaikkia, myös potkuja ja kierteitä.

Trikkaus on myös nettilaji. Trikit videoidaan ja niistä tehdään videopätkiä nettiin.

- Nettisivustoilta voi seurailla, mitä trikkaajat ympäri maailman tekevät. Videot auttavat myös liikkeiden harjoittelussa. Illalla voi treenien jälkeen tarkistaa, miten potkut ja twistit sujuivatkaan.

Saarelan taidot on huomattu videoiden ansiosta muuallakin. Joulukuussa hänet kutsuttiin ainoana suomalaisena kisaan Saksaan, jossa oli trikkaajia Euroopasta, Aasiasta ja Yhdysvalloista. Tamperelainen on epäilemättä lajin Euroopan kärkeä. Kahden ruotsalaisen kanssa hän tuli toiseksi tiimikisassa, ja yksilökisasta irtosi ykkössija. Kutsu on tullut myös Ranskaan ja Kaliforniaan.

- Olen saanut kehuja, mutta tuntuu, että olen yliarvostettu. Mietin, etten ole oppinut pitkään aikaan uusia liikkeitä, mutta sitten videoista huomaa, että liikkeistä on tullut puhtaampia ja hypyt yltävät aiempaa korkeammalle.

Trikkaus näyttää vaaralliselta. Saarelalta ovat murtuneet varvas, nilkka ja sääriluu.

- Pitää vain tietää omat rajat. Kun valmentajaa ei ole, moni unohtaa lämmittelyn ja venyttelyn.

Saarelan tavoitteena on lisätä trikkauksen tunnettuutta ja nostaa lajin tasoa. Laji muuttuu koko ajan, kun harrastajat keksivät uusia liikkeitä. Yleensä samalla vanhoihin kehitellään yksi kierre lisää.

- Olisihan se hienoa, jos pystyisin elättämään itseni esiintymällä ja opettamalla. Trikkausta voin tehdä ehkä vain kolmekymppiseksi, mutta nyt minua ei kiinnosta mikään muu yhtä paljon kuin trikkaus.

Muiden motivoijana hän toimii jo nyt. Lukiolaispoika saa sähköposteja, joissa lukee: "Olet muuttanut elämäni. Haluan olla kuin sinä." Ne kannustavat harjoittelemaan entistä kovemmin.

- Nyt haaveilen triplakorkin tekemisestä. Se on takaperin voltti yhdeltä jalalta kolmella kierteellä. Sen on tehnyt vasta yksi australialainen ja yksi amerikkalainen.

Anni Seppälä