Oma tie, oman näköinen elämä, rohkeasti eteenpäin.

- Tuntuu, että osaan toteuttaa oppimaani ajatusta. Muuta vaihtoehtoa ei edes ole, Hietala sanoo.

Iltapäivä hämärtyy vanhan puutalon olohuoneessa Hämeenlinnassa. On niin rauhallista ja hiljaista, että voi kuulla omat ajatuksensa. Kynttilöiden lempeä valo tarjoaa otolliset olosuhteet hämmentävälle tarinalle.

Susanna Hietala käpertyy sohvan nurkkaan hunajainen teemuki kädessään ja kertoo, mitä tapahtui eräänä kesäiltana vuonna 2003.

Pihasauna pantiin lämpiämään. Hietala ja hänen avomiehensä Jouni Joronen päättivät heittää maastopyörälenkin ennen löylyihin menemistä.

Hietala oli juuri saapunut kotiin Montreux´n jazzfestivaaleilta Sveitsistä ja tullut toiseksi sen arvostetussa laulukilpailussa, jonka nauhakarsinaan oli osallistunut satoja laulajia ympäri maailman.

Avoparin silloinen koti sijaitsi Ylöjärvellä. Läheinen Keijärven maasto hiekkateineen tarjosi oivalliset lenkkimahdollisuudet. Joronen ajoi edellä, Hietala perässä.

Yhtäkkiä Hietalan etupyörästä lähti rengas, ja hän sinkoutui sarvien yli tielle. Pää osui pahasti maahan ja aiheutti tajuttomuuden.

Joronen säntäsi hätiin ja hälytti sairasauton.

Hietala tunsi olevansa jo toisaalla.

- Irtauduin ruumiistani ja loittonin maasta. Ajattelin, että mitä ihmettä! Olin ylhäällä ja näin korkealta Siivikkalan lahden maisemat niin selkeästi, että voisin koska tahansa piirtää siitä selkeän kuvan. Tuntui mielettömän hyvältä ja onnelliselta.

Hietala tunsi sukeltavansa valkoiseen usvapilveen samaan tapaan kuin lentokoneessa. Hän näki edessään kellertävää valoa ja tunnisti elämäänsä kuuluneita ihmisiä. Oma mummukin oli siellä.

Hietala ihmetteli tätä kaikkea kovasti.

- Hetken kuluttua "tsum" ja ikään kuin vetäydyin takaisin. Makasin paareilla, joita ambulanssimiehet nostivat autoon. Paha aivotärähdys, murtunut poskiluu ja olkapää, paljon ruhjeita.

Lue sunnuntaina 17.1. ilmestyneestä Ihmiset-liitteestä, mitä laulaja Susanna Hietalalle sitten tapahtui!