Aamulehti.fi | Näköislehti | Sunnuntai | Moro | Koulumaailma | Työpaikat | Koulutus | Foorumi | Mediapalvelu | Yritystiedot | Advertising

22 faktaa näyttelijä Jukka Leististä

08.01.2010 - 17:01
Rakastan kaikkea hyvää mieltä tuottavaa asiaa kaikille immeisille. Rakastan myös oikein hyvää ja maittavaa ruokaa sekä viiniä.

Jos ei ole ketään, joka rakastaisi vaikka ihan pienestikin minua, niin sitten on ruvettava itse itselleen rakkaaksi.

Pelkään asioiden myöhästelyä ja kiireessä tehtyjä virhearviointeja sekä hätäisiä päätöksiä, jotka johtavat aikanaan paniikkiin.

Odotan hyvin harvoin bussia, vaikka pitäisi suosia joukkovälineitä.

Kaipaan itseäni ja vapaa-aikaa. Lämpöä sekä ymmärrystä tämänkin näköiselle ja kokoiselle kaverille.

Hämmennyn suuressa ihmismassassa, jossa joutuu sanomaan asioita, jotka yllättävät minutkin.

Haluan olla tarpeellinen ja hellä.

Aion kasvaa isommaksi, mutta en vyötäröstä enkä päästä.

Minun elämäni käännekohdat olivat lapsien syntymät. Ymmärsin viimeinkin, että minun kuuluu olla mies.

Muistelen usein, kuinka kävin oman isäni kanssa kalassa, kuinka hän teki ja opetti tekemään oikein maukkaat makkaraleivät.

Ihmettelen kevättä ja talvea ja kesää, linnun laulua ja vappua.

Juhlin viimeksi uutta vuotta ystävieni seurassa ja ei kannata kysyä oliko mukana lempijuomaani? Oli!

Aion valmistaa tovin päästä chilikeittoa.

Lempiesineeni kotonani ovat töppöset ja pitkä yöpaita, jonka sisällä tuuletus pelaa.

Suosikkisarjani televisiossa ovat uutiset ja Tinan keittiössä.

Kirja, jonka viimeksi luin oli Paul Sussmanin Kadonnut armeija.

Hölmistyin, kun pää ei enää mahdu peiliin muuta kuin Linnanmäen vekkulassa.

Joka ikisenä aamuna kukonlaulun aikaan kun muut vielä nukkuvat, minä poika teen aamuvoimistelut, vatsa-lihakset ja venyttelyn, ja lueskelen sen jälkeen lehteä ja syön puuron.

Jos tunnen oloni epävarmaksi poistun hyvinkin pitkälle, ja jos se ei ole mahdollista, hiljenen.

Timo Koivusalon Täällä pohjan tähden alla -elokuvassa joukolla hyökättiin valkoisia vastaan, ja heikostihan siinä kävi, mutta vielä olen Akseli ja Elina -elokuvassakin mukana, niin että henkiin jäin.

The Sound of Musicissa yritän räpeltää kapteeni Von Trappina. Ihailen lapsiani, jotka ovat taitavia ja ihania, kuten myös suloisen loistavaa Mariaa sekä muita hyviä kollegoja. Ja yritän pysyä jaloista pois.

Vuonna 2010 aion mennä taas vuoden kerrallaan.

Lue koko juttu sunnuntaina 10.1. ilmestyneestä Sunnuntain Ihmiset-liitteestä!