Se oli Ihmiset-liitteessä julkaistu juttu, jossa kaunis sinkku Tanja, 37, etsi itselleen kumppaniksi suomalaista miestä, jolla on hyvä itsetunto ja perusasiat kunnossa.

Äiti oli jutustellut kahvipöydässä Timon serkun puolison kanssa. He ympyröivät yhdessä jutun, ja kirjoittivat sivulle: "Se on tässä, me olemme molemmat sitä mieltä".

Oli Timo itsekin nähnyt jutun lehdessä. Katsellut hymyileväistä tamperelaista sairaanhoitajaa ja miettinyt, että siinä vasta mukavan näköinen nainen.

- Ajattelin asuvani niin kaukana. Ja että kun joku on noin kaunis, kiva ja fiksu, kyllä sille Tampereeltakin löytyy miehiä, turha edes vaivautua, kertoo Timo nyt.

Ei Timo kirjoittanut heti. Meni monta viikkoa. Koko sen ajan Timon rakennuksella työskennellyt serkku kyseli, että jokos Tampereen Tanjalle on kirjoitettu. Toisaalta mielessä kyti ajatus, että heti alkuun varmasti Tanja saa kymmeniä viestejä - myöhemmin lähetetty viesti voi saada paremmin huomiota.

- Lopulta ajattelin, että nyt on aika. Eihän vastaamatta voinut jättää, muutenhan sukulaiset olisivat muistuttaneet lopun ikäänsä, että et sitten Tanjalle edes vastannut.

Ventovieraalle oli vaikea keksiä mitään kirjoitettavaa. Timo kirjoitti olevansa yrittäjä, ja luonnehti itseään muutamalla rivillä. Sitten alkoi piinaava odotus.

Kun tamperelainen anestesiasairaanhoitaja Tanja Lumme jätti kahden ystävättärensä kanssa yhteystietonsa Ihmisten sinkkupalstaa varten keväällä, hän unohti pian koko jutun.

Monta kuukautta myöhemmin tuli soitto toimittajalta. Tanja luuli ensin, että hänelle kaupataan lehden tilausta.

- Sanoin, etten ole kiinnostunut.

Silloin toimittaja Sanna Sevänen oli kiirehtinyt korjaamaan, että ei kun juttua tehtäisiin.

- Sittenkin vielä ymmärsin aluksi väärin. Meillä töissä kuvataan Nelosen Sairaala-sarjaa, ja luulin hetken ajan, että soitto liittyi siihen.

Kun väärinkäsityksistä selvittiin, juttu tehtiin, ja se oli lehdessä 16. elokuuta. Tanja kävi R-kioskilta ostamassa lehden ja järkyttyi, kun näki, miten iso juttu oli. Hän oli jo ehtinyt ajatella, että eihän sellaista pientä juttua kukaan huomaa.

Seuraavalla viikolla Tanjan töihin Taysiin tuotiin kaksi kehystettyä lehtijuttua. Toiseen oli kirjoitettu "Taysin tunnetuin sinkku".

Viestejä alkoi tippua Tanjan sähköpostiin. Delete-sormi oli ahkerassa käytössä.

- Olen huono vastaamaan sähköposteihin. Työni on raskasta, eikä illalla kotona tule mieleen, että pitäisi istua tietokoneella kirjoittelemassa, Tanja kertoi.

Pariin mieheen Tanja tutustui kirjoittelemalla, ja yhden hän tapasi. Mutta hänkään ei ollut se oikea.

Tanja oli sopinut, että hänen ilmoituksensa on voimassa kuukauden. Sen viimeisenä voimassaolopäivänä hänen sähköpostiinsa tipahti viesti, jonka hän luki ennen työvuoron aloitusta ja kiireellä. Tanja päätti lukea kotona viestin vielä uudelleen.

Viesti oli 42-vuotiaalta Timolta, jämsäläiseltä autokoulunopettajalta.

- Vastasin parilla sanalla vaan, että kiirettä töissä, mutta tahdon tutustua ehdottomasti. Pyysin myös valokuvan. Aika pian annoin Timolle puhelinnumeroni. Kun puhuimme ensi kerran puhelimessa, puhuimme heti yli tunnin.

Ensimmäiset treffit sovittiin Taysin parkkipaikalle. Paikka ei ole erityisen romanttinen, mutta Tanja ajatteli, että muualta kotoisin oleva Timo löytäisi sinne helposti. Tuntomerkit oli vaihdettu, samoin auton merkit. Kun Tanja etsi autolleen parkkipaikkaa Timon auton vierestä, hän oli ajaa jännityksestä orapihlaja-aitaan.

- Näyttävä sisääntulo on tärkeätä, Tanja nauraa nyt.

Ensimmäinen yhteinen päivällinen syötiin Fransmannissa Tampereen keskustassa. Timon rauhallisuus, kohteliaisuus ja ihanat ruskeat silmät tekivät Tanjaan oitis vaikutuksen. Tuntui uskomattomalta, että vastapäätä istui täydellisen sydämellinen herrasmies.

- Sanoin heti treffejen päätyttyä, että Timo sinä olet helmi, Tanja muistelee.

Tanja tunsi heti, että tämä tasapainoinen ja naista kunnioittava mies olisi loistava kumppani hänen itsensä kaltaiselle vannoutuneelle sinkkunaiselle. Tanjan lempinimi on Neiti Jää.

Timo oli mielissään, mutta mietti, että tämä on nyt liian hyvää ollakseen totta. Että näinköhän on. Sovittiin, että Timo soittaa Tanjalle seuraavana päivänä, lauantaina. Oli tarkoitus mennä heti uusille treffeille.

Ja niin tapahtui. Timo soitti, lähetti viestinkin, odotti sovittua tapaamista. Mutta Tanjasta ei kuulunut mitään.

- Ajattelin, että tässä tämä nyt oli. Pitihän se arvata, Timo kertoo.

Tanja oli kertonut Timolle olevansa sairaanhoitaja, mutta sitä hän ei ollut vielä kertonut, että leikkaussalisairaanhoitajan työt saattavat kestää arvaamattoman kauan. Kun leikkaus on kesken, se on kesken.

Lauantaina Tanja oli määrätty yllättäen töihin vaikeaan leikkaukseen. Salista ei tarkistella tekstiviestejä tai soitella. Tanja ajatteli useampaan kertaan, että mitä mukavan miehen päässä nyt oikein liikkui.

Vasta sunnuntaina Tanja sai soitetuksi Timolle, joka oli jo luopunut kaikesta toivosta.

Siitä lähtien Tanja ja Timo ovat olleet yhdessä kaiken liikenevän vapaa-aikansa.

- Hyvä testaus suhteemme alkuun oli muuttoni Pirkkalaan ja leikkaus, jonka vuoksi olin viisi viikkoa sairaslomalla, Tanja kertoo.

Timon työpäivä päättyy autokoulussa vasta iltaseitsemältä, mutta hän jaksaa silti ajaa tunnin verran tavatakseen Tanjan, joka on juuri muuttanut Pirkkalaan.

- Näin on hyvä. Päivä kerrallaan mennään, ilman suurempia suunnitelmia, Timo toteaa.

- Vaikka lupasimme kyllä toisillemme olla 80 vuotta yhdessä, Tanja hymyilee.

Tanjalle on erityisen tärkeätä, että viisivuotias poika Aleksi tykkää Timosta - ja toisinpäin.

Seuraavaksi on suunnitteilla yhteinen joulunvietto. Timo on myös luvannut opetella tanssimaan englantilaisen hitaan valssin, koska tanssiminen on Tanjan lempiharrastuksia.

Mutta nyt lopuksi on kysyttävä, mitä sille Timon rakentamalle omakotitalolle kuuluu.

Timo hymyilee.

- Se on melkein valmis. Serkku vähän kyselee, että kerkeääköhän talo valmiiksi ennen kuin se laitetaan myyntiin.

Kerkeääkö?

- Aika näyttää.

teksti: Edith Ahola
kuva: Emil Bobyrev

Lähde sinäkin mukaan! Ilmoita itsesi Aito ja oikea -palstalle!>>>