"Kesällä on vaikeaa, lähes mahdotonta, keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun. Mieluummin vain haahuilisin laiskana ja päämäärättömänä parvekkeen, jääkaapin, kirjaston, metsän ja lammen rannan tienoilla. Etelä-Suomessa mustikat ovat nyt kypsiä ja käyn noukkimassa niitä litran kerrallaan syötäväksi ja pakastimeen. Miten mukavaa on kyykkiä sammaleiden seassa ja katsella maailmaa matalalta, pyöritellä sinisiä marjoja sormissa ja tuumailla."

Mariia >>>

"En tiedä kannattaisiko mun edes yrittää kuvailla, kun se tuntuu ihan mahdottomalta. Kävin nimittäin eilen kenties elämäni suurimmalla seikkailulla.

Minä ja kolme työkaveripoikaa lähdettiin suoraan töiden jälkeen reissuun, napattiin juuri Färsaarilta palannut Wimpsukka mukaan autoon ja lähdettiin ajamaan ykköstietä kohti seikkailua. Pojat olivat pitkään jo himoinneet jotain "extremeä", joten homman nimi oli tämä: yli kilometrin pituinen maan alainen luola, viisi seikkailijaa, kuusi taskulamppua. Niin, ja roppakaupalla hermostuneita vitsejä luolapeikoista, luolaan katoamisesta ja sinne hautautumisesta.

Mielessäni olin kuvitellut luolan sileäpohjaiseksi tunneliksi, jossa vain käppäiltäisiin eteenpäin ja ihailtaisiin seinämiä. Joopa joo. Luolaan astuessamme sain heti huomata, että koko luolan pohja on täpötäynnä valtavia ja vähemmän valtavia kivenjärkäleitä, joiden ylitykseen tarvittiin todellakin tasapainoa ja keskittymistä. Matka taittui hissukseen kieli keskellä suuta monta metriä korkeita kiviröykkiöitä kivuten ja laskeutuen. Mie-le-tön-tä."

Laura

Reykjavikista, Islannista

"Vuosi sitten tuli kolmenkympin kriisin esioireena kokeiltua liftausta. Reissusta jäi kaikin puolin hyvä maku ja halu harrastaa tuota lajia vielä jatkossakin. Viime viikonloppuna sitten tarjoutui loistava tilaisuus harjoittaa tuota liftauksen jaloa taitoa ja katoavaa kansanperinnettä. Ohjelmassa ei ollut muuta menoa, ja sääennuste oli loistava. Kuopioon muuttanut kaveri oli myös ohjelmaa vailla, ja kun en muutenkaan ollut juuri tuohon kalakukkojen kaupunkiin tutustunut, niin suunnitelma oli selvä: lauantaina peukalokyydillä Kuopijoon, sunnuntaina takaisin.

Itse liftaaminen ei jännittänyt sillä tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, nyt se tuntui jo aivan luontevalta. Jännittävää oli se, että uhattuna oli edelliseltä kesältä jäänyt hyvä mielikuva asiasta. Voisiko karvainen kolmekymppinen mies todellakin matkustaa ilmaiseksi paikasta toiseen ihmisten hyvän tahdon varassa, kun vaan laittaa päällensä havaijipaidan ja hymyilee leveästi? Viime kesänä se vaikutti todelta, mutta oliko se vain aloittelijan tuuria?

Vajaan tunnin odottelu bussipysäkillä Teiskontien varressa tuotti tuloksena ensimmäisen kyydin. Parikymppinen itsekin liftannut mies pysähtyi ja tarjosi kyydin Orituvan pihaan, noin 40 km oikeaan suuntaan. Keskustelimme mm. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä, jonka hän oli kulkenut. Huoltoasemien pihat ovat hyviä liftauspaikkoja, ja äkkiä löytyikin seuraava kyyti. Tamperelainen rockbändi Manzana oli matkalla keikalle Virtasalmelle, ja pikkubussista löytyi tilaa myös liftarille. Fiilis matkalla oli rento ja hyvä.

Uskon edelleenkin, että ikiaikaisen liftausperinteen hengissä pitäminen on hyvä asia kaikkien osapuolten ja myös asiaan osattomien kannalta. Kun liftaus on näkyvästi katukuvassa ja se koetaan normaaliksi asiaksi, niin myös vieraaseen ihmiseen luottaminen koetaan normaalimmaksi asiaksi kuin pelot ja epäluulot."

Tandemisti >>>

"Millä voi lomamatkalle lähtijää pahiten järkyttää Helsinki-Vantaalla? Sillä kun lentokenttävirkailija ilmoittaa tiskillä, että passisivun vajaan sentin repeämä estää koko matkan.

Seuraavaan hengenvetoon virkailija tosin kertoo kalpeaksi valahtaneelle matkustajalle, että pikapassi voisi vielä pelastaa matkan. Siihen tarvitaan uudet valokuvat ja lentokentän passitoimisto aukeaa aamulla kello 7. Siinäpä ohjeistus sitten onkin. Koeta pärjätä.

Ollaanko Suomessa passien repeämien kanssa muuten ylivarovaisia? Meillekin lentokenttävirkailija maalasi Italian matkustamisen päälle kaikenlaisia uhkakuvia. On kuulemma tulossa olevaa Rooman G8-kokousta ja niin edelleen. Lopputulos oli, että passia ei Italiassa - tietenkään - katsonut mennessä kukaan."

Esko Lukkari >>>