Osa blogaajista syyttää vaalirahasotkusta mediaa, osa ihmettelee poliitikkojen salamyhkäisyyttä. Kyse on periaatteesta. Onko vaalirahasotkussa toimittu moraalisesti väärin vai moitteetta? Yksi ehdottaa täysin salaista vaalirahoitusta.
Kevan pääkonttori Helsingissä. Kuva Joel Maisalmi.
Aamulehden uutisoiman selvityksen mukaan ei vain Keva, vaan myös viisi muuta työeläkeyhtiötä tuki poliitikkoja 2007 eduskuntavaaleissa osallistumalla puolueiden maksullisiin tukiseminaareihin.
Aivan niin kuin Kevan tapauksessa, on aika lailla erikoista, että kaikkien suomalaisten eläkkeistä vastaavat yhtiöt lähtevät tukemaan jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tai oikeammin, että ne ylipäätään harjoittavat tällaista poliittista sponsorointia. Sama pätee totta kai ay-liikkeeseen, joka jäsenkuntansa poliittisesta moninaisuudesta huolimatta on tottunut syytämään rahaa vasemmistopuolueille.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), jonka vastuulla nykyisin ovat myös apurahatutkijoiden ja -taitelijoiden eläkeasiat, oli tukenut entistä hallituksensa puheenjohtajaa, keskustan ex-MTK-pomo Esa Härmälää.
Kysymys ei tietysti ole suurista summista, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä. Suurin osa eläkeyhtiöiden asiakkaista on puoluepoliittisesti sitoutumattomia, ja jäsenkirjan omaavatkin tulevat koko poliittisen kentän leveydeltä. Siten on vähintään erikoista ja arveluttavaa, että eläkerahastot lähtevät tukemaan jonkin tietyn puolueen tai poliitikon kampanjaa yhdelläkään eurolla.
Markku Jokisipilä >>>
Uusin käänne vaalirahakohuun saatiin, kun ilmeni, että Kuntien eläkevakuutus (Keva) oli toteuttanut erilaisia liiketoimia Nova Groupin kanssa. Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen oli ilmeisesti ollut pääasiallinen taho, joka oli päättänyt tai ainakin suosittanut rahojen saajia. Kehittyvien Maakuntien Suomen myöntämistä rahoista 15 000 euroa päätyi Kuhmosta kotoisin olevalle Paula Lehtomäelle. Kevan toimitusjohtajuuden ohella Kauppinen on ollut myös Kuhmon kaupunginjohtaja.
Oli Kevan Kauppisen ja Lehtomäen toimilla yhteyttä tai ei, olisi ne hyvä purkaa viimeistään nyt auki. Tuntuu varsin eriskummalliselta, etteivät puolueet ja tietyt yksittäiset ehdokkaat halua avata saamaansa vaalirahaa täysin avoimeksi. Kun ei pelata avoimin kortein, kaikkea voi epäillä. Jäätyään kiinni vuosi sitten rikokseksi luokiteltavan, mutta ilman sanktioita käsiteltävän vaalirahailmoituksen jättämisen laiminlyönnistä, Lehtomäki olisi ollut avoimuuden parantamiseksi valmis rukkaamaan vaalirahoitusta säätelevää lakia niin, että kaikki alle 10 000 euron avustukset olisivat tulleet julkisiksi. Minusta tuo taso on naurettavan suuri. Miksei ministeri Lehtomäki haluaisi paljasta sitä pienempiä vaalirahojaan?
Sami Lyytinen >>>
Suuret yritykset ovat aina tukeneet ehdokkaita taloudellisesti. Ruukki Group ja "sitä lähellä olevat yrityspiirit" antoivat rahaa toki myös demariehdokkaille.
Ketään ei tietenkään sen kummemmin kiinnosta se, että kokoomuksen Katainen ja Häkämies saivat mojovat summat. Eikä pidäkään kovin hirveästi kiinnostaa, sillä vaalikampanjan tukeminen ei ole rikollista puuhaa, eikä rahan haaliminen vaalikampanjaan ole rikollista puuhaa.
Paitsi jos asiaan osallistuu keskusta. Jos Vanhanen olisi saanut Ruukki Groupilta tai "sitä lähellä olevilta yrityspiireiltä" 10 000 euroa, lehdet kirkuisivat: "EROA MATTI".
Media on tehnyt rahasta politiikassa synnin ja rikoksen.
Pekka Siikala >>>
Entäpä jos vaalirahoitus määrättäisiinkin täysin salaiseksi? Siis siten, että edes sen saaja ei voisi varmuudella tietää, kuka tai ketkä ovat vaalikampanjaa tukeneet.
Mikäli lahjoitukset olisivat täysin anonyymejä, ehdokkaat eivät voisi "myydä" (edes implisiittisesti tai kuvainnollisesti) lupausta ajaa kenenkään tietyn lahjoittajan asiaa. Vaikka lahjoittaja voisi tietysti kertoa tukemalleen ehdokkaalle, että juuri hän on tukenut kampanjaa, saman väitteen voisi esittää kuka tahansa. Väite annetusta lahjoituksesta ei olisi näin ollen uskottava, eikä vaalirahoitukselle voisi siten vaatia vastapalvelusta. Pelkkä puhe kun on halpaa
Vaalirahoituksen julistaminen täysin salaiseksi estää vaikutusvallan ostamisen poliitikoilta samaan tapaan kuin vaalisalaisuus estää äänien ostamisen äänestäjiltä.
Ari Hyytinen >>>
