Vielä minun vanhempieni lapsuudessa aseita oli todella runsaasti, vähän joka talossa. Eikä niitä pidetty missään kassakaapeissa. Lapsetkin tiesivät niiden sijainnin ja taisivat osata käyttääkin, jos tarve tuli. Koulukavereita ei silti ammuskeltu. Tämä siitä huolimatta, että sosiaaliturva oli olematon, eikä näitä nykyisenlaisia mielenterveyspalveluita ollut olemassakaan. Siihen aikaan kai ihmiset vain kasvattivat lapsensa ja sillä selvä. Kasvatukseen kuului sellainenkin periaate, ettei toisia ihmisiä ammuta.

Paulina Grotenfelt
http://paulina.grotenfelt.net >>>

Jokelan tapauksen aikana tiedotusvälineet messusivat "uhkatekijöistä", "riskinuorista" ja "väkivaltaviihteen käyttäjistä". Media ei paljoa huolehtinut kohuotsikoissa aikuisten harrastamasta vastuuttomasta pikakasvatuksesta, yhteiskunnan armottomasta kilpailuasenteesta tai stressittömän lapsuuden turvaamisesta. Taideaineita vähennetään, nuorten herkkyyttä ja omaehtoista kulttuurintuottamiskykyä ei nähdä tarpeelliseksi systeemille.

Opettajat tuovat selkeästi esille kovia arvoja: nuorten ei tule kuunnella "epämääräisiä" tunteitaan ja ongelmiaan vaan keskittyä tuottamaan tulosta ja parempaa keskiarvoa koululle. Suck it up!

Arhi Kuittinen
http://finnsanity.blogspot.com >>>

Minun ehdotukseni on, että koulutukseen on saatava lisää rahaa pikimmiten, ja niin sanotun vapaan kasvatuksen aiheuttamat traumat on pikimmiten korjattava uuden ihmisläheisemmän kasvatussuuntauksen turvin. Koulupsykologien rahoitus, oppilaanohjaus ja koulujen muut syrjäytymisen estämiseksi tehtävät toimenpiteet on laitettava ajan tasalle.

Nämä vaativat sijoituksia yhteiskunnalta, mutta ovat tällä hetkellä kriittisen tärkeitä yhteiskunnan koulutuksen epäkohtien korjaamisessa. Ei siis haukuta väärää puuta, vaan korjataan selkeät ongelmat.

Eerik Heijari
http://heijari.blogspot.com >>>

Isossa-Britanniassa säädettiin ehdoton käsiasekielto siellä tapahtuneiden Jokelan ja Kauhajoen tyylisten surmajuhlien jälkeen. Edes urheilutarkoituksiin ei saa pistoolia siviili enää laillisesti haltuunsa. Jos vastaava olisi toteutettu Suomessa Jokelan tapahtumien jälkeen, Kauhajoen surmat olisivat jääneet tapahtumatta. Hävettääkö, Matti Vanhanen, tuntuuko jossain sisäelimessä edes pieni syyllisyyden pistos?

Nytkin puhutaan vain lievennetystä versiosta, eli aseita säilytettäisiin ampumaradoilla. Hohhoijaa.

Jarkko Tontti
http://www.jarkkotontti.net >>>

Itseään jumalana pitäviä sekopäitä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys on se, miksi tämänkaltaista omaa pahaa oloa ei enää pureta vain itseen vaan silmittömästi ja massiivisessa mittakaavassa lähes satunnaisiin ihmisiin omassa lähiympäristössä? Tämä ilmiö on Suomessa uusi. Mikä sitä ruokkii ja sen mahdollistaa? Hyvä kysymys on myös se, miten yhteiskunta parhaiten suojelee itseään ja jäseniään tältä ilmiöltä?

Esa Suominen
http://esasuominen.blogspot.com >>>

Ne ihmiset, joilla tässä tilanteessa on voimavaroja ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ovat isojen asioiden edessä. Nuorten mielenterveystyö tarvitsee resursseja. Koulu tarvitsee yhteisöllisyyttä. Oppilashuolto tarvitsee resursseja. Aselakeja voidaan tiukentaa, en vastusta sitä, mutta oireen sijasta tulee nyt yrittää oivaltaa edes osa tapahtuneen syistä ja taustoista. Palvelujärjestelmämme on liian oire- ja häiriökeskeinen. Resursseja löytyy vasta sitten, kun jotain tapahtuu.

Katariina Suomu

http://katasuomu.blogspot.com >>>

Ihmisen kuuluu huolehtia ihmisestä, ja vanhemman nuoremmastaan. Jokainen potee riittämättömyyden tunnetta. Me ihmiset erehdymme luulemaan, että meidän pitää tulla joksikin. Se, että on, mikä on, ei harhaluulon mukaan riitä. Riittämättömyyden tuntemukset, ja kyvyttömyys luottaa omaan minäänsä saavat ihmisen pelkäämään. Kun mieli pelkää, kärsimys pääsee käsistä karkuun ja mieli eristyy.

Ja nämä sairastuneet, eristyneet mielet vaeltavat yksinäisinä ja täysin arvaamattomina yhteiskunnissamme. Mielipuolisuuden edessä yksilöt ja yhteisöt ovat turvattomia, pahoinvointia ei voida lailla kieltää. Auta itseäsi ja lasta. Jokainen ihminen on ainutkertainen, vanhempiensa lapsi. Miten osaamme surra tämän tapahtuman tajutaksemme, että kaikkein arvokkain mitä meillä on, on toisemme. Eikä tarvitse muuksi tulla tai muuta havitella, kuin läsnäoloa. Yhteiskuntamme suurin haaste kysyy nyt huutamalla, kykenemmekö olemaan enemmän läsnä, ja lähempänä lähimmäisiämme?

Onni ei ole tulevaisuudessa vaan tässä hetkessä, joka on käsillä koko ajan.

Timo Soini
http://timosoini.fi >>>

Mitä valtio nyt tekee asioihin puuttumiseksi?? Tuskinpa mitään liian radikaalia näin ennen isoja vaaleja. Päivitellään vaan puvut päällä kokouksissa ja syytetään viihdemaailmaa (joka sekin on toki osasyyllinen, sitä ei voi myöskään kieltää).

Koulujen kokojen suureneminen, luokkakokojen kasvu ja pienten koulujen lakkauttaminen ovat kaikki osasyitä asioiden muuttumiseen levottomammaksi. Koko ajan karsitaan kouluista terveydenhoitajien ja koulukuraattorien palveluita, opettajat uupuvat paineiden alla eivätkä ehdi puuttumaan kaikkeen, pahoinvointi kasvaa. Ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mari Laulumaa-Hirvonen
http://wwwmarinpaivakirja.blogspot.com >>>

Suomalainen yhteiskunta antaa kaksi toisistaan poikkeavaa viestiä. Toisaalta yhteiskunta huolehtii kaikesta: asumisesta, rahaa tilille, opiskelusta, työstä. Kaikki tuntuu olevan yhteisöllistä. Toisaalta olet vastuussa itse itsestäsi. Jos et kykene taistelemaan itsellesi sitä apua, johon olet laillisesti oikeutettu, tough luck, suck it up, ja hyvää loppuelämää. Tämä on maa, jossa vanhus voi kuolla kotiinsa ja nuori mies rakentaa pommeja kotonaan ilman, että kukaan huomaa tai ketään kiinnostaa.

Avun tarvitsijat juuttuvat jonoon. Vain vähän aikaa sitten uutisoitiin, kuinka kunnat tulkitsivat "nuoren" määritelmää miten mielivät välttyäkseen tarjoamasta mielenterveyspalveluja nuorille. Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja oli hakenut apua itsetuhoisalle ystävälleen, ja häntä oli neuvottu vain soittamaan ambulanssi sitten kun se seuraavan kerran yrittää tappaa itsensä.

Emma London
http://alfa-london.livejournal.com >>>

Väkisinkin tulee mieleen ajan henki, joka kaikista tuuteista suoltaa ajatusta, että jollet ole julkkis ja tunnettu, et ole mitään. Julkisuuteen pitää päästä hinnalla millä hyvänsä. Miksi laulutaidoton osallistuu toivorikkaana Idolsiin? Miksi BB-talosta häädetyn silmissä säihkyy riemu ja mielen täyttää usko näyttelijän tai juontajan uran aukenemisesta nyt, kun "kaikki tuntee"? Erääseen ohjelmaan haastateltu nuori tyttö kertoi vapaasti lainaten, että hänestä on aina tuntunut siltä, että hänestä tulee jotain enemmän kuin muista. Ettei hän halua olla vain tavis, vaan hänestä olisi upeaa, jos ihmiset kadulla kääntyisivät katsomaan ja kysyisivät toisiltaan, että onks toi se.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset lapsillenne, että he ovat maailman parhaita juuri sellaisina kuin he ovat. Ettei tarvitse olla tunnettu, ei suosittu, eikä vähiä päiviään saa kuluttaa murehtimalla sitä, mitä muut itsestä ajattelevat.

Ei raha eikä maine tee ihmisestä yhtään onnellisempaa rahattomaan tai tuntemattomaan verrattuna. Kun työt loppuvat, maine on vain muisto, terveys on mennyt ja aika kulkee kohti loppuaan, on ainoa todella arvokas asia oma perhe ja läheiset ihmiset. Nauti siis tästä päivästä ja siitä mitä sinulla on.

Jussi Patinen
http://www.patinen.fi/nettipaivakirja >>>

Lue lisää Kauhajoen koulusurmiin liittyvä juttuja täältä >>>

Lue, miten verkon keskustelijat kommentoivat Kauhajoen tapahtumia >>>