Viime syksynä Pauline siirtyi peruskoulusta lukioon, kuten Ala-Saksin osavaltiossa kuuluu. Nelivuotisen peruskoulun jälkeen mennään joko lukioon, reaali- tai kansalaiskouluun.

Tavallinen lukio on puolipäiväinen. Paulinelle se merkitsee sitä, että ensimmäinen tunti alkaa kello 8 ja päivä päättyy kuudennen tunnin jälkeen 13.20. Perjantaisin on vain viisi koulutuntia, eli kotiin päästään kello 12.30.

- Yleensä ehdin tehdä läksyt jo koulutuntien aikana. Joskus joudun tekemään kotona jotain vielä valmiiksi. Siihen menee aikaa ehkä tunnin verran, tyttö kertoo.

Edes kokeisiin valmistautuminen tai referaatin teko ei vaadi sen enempää aikaa.

- Paulinen vanhemmalla veljellä oli paljon suurempia vaikeuksia peruskoulusta lukioon mennessä, kertoo Paulinen äiti Sabine.

- Pojan täytyi tehdä paljon enemmän läksyjä, hän tarvitsi minun apuani niissä ja esimerkiksi kokeisiin lukemisen opettelu vei aikansa.

Pauline käy Leibnitz-lukiota, jota kunnostetaan paraikaa. Koulusta on hiljattain tullut avoin kokopäiväkoulu. Se tarkoittaa periaatteessa sitä, että koululaisilla on mahdollisuus tehdä iltapäivällä koulussa läksyt ja ottaa osaa eri työryhmiin ja harrastuksiin.

Käytännössä koulun remontti on kuitenkin hankaloittanut kokopäivätoiminnan aloittamista.

Paulinea iltapäivät koulussa eivät kiinnosta, sillä hän saa läksynsä nopeimmin valmiiksi kotona. Kotiin tulo keskellä päivää ei ole ongelma, sillä äiti tekee töitä kotitoimistosta käsin.

Sabine-äidille lyhyet koulupäivät tarkoittavat, että tyttö syö lounaan kotona hänen kanssaan. Aamuisin Pauline ottaa mukaansa eväät, jotka hän syö välitunnin aikana.

Leibnitz-lukion vieressä sijaitsee yksi Hannoverin integroiduista yhteiskouluista. Koulua käyvät sekä lukiolaiset että reaali- ja kansalaiskoululaiset. Opetus on osittain yhteistä, mutta sieltä saadaan - kuten muistakin kouluista - jonkin näiden kolmen koulumuodon päästötodistus.

Pauline halusi mieluummin Leibnitz-lukioon, koska integroitu koulu on kokopäiväinen. Sen lisäksi Leibnitz-koulussa on mahdollisuus ottaa kolmas vieras kieli.

Tällä hetkellä Pauline lukee kolmatta vuotta englantia. Kuudennella luokalla hänellä on mahdollisuus valita ranska tai latina, ja seitsemännellä vapaaehtoisena espanja.

Vapaaehtoisen vieraan kielen lisäksi koulu on erikoistunut luonnontieteellisiin aineisiin. Nekään eivät ole Paulinelle vaikeita. Hänen mielestään ainoa huono puoli luonnontiedepainotuksessa on, että suuri enemmistö koulun oppilaista on poikia.

Pauline harrastaa voimistelua ja käy musiikkikoulua. Kaikista mieluiten hän kuitenkin viettää iltapäivät kavereiden kanssa ulkona. Poninhäntä viuhahtaa, kun nopea tyttö nappaa takkinsa ja lähtee pihalle.

Ruotsalaisen Ludwigin pisin päivä on kuusituntinen

Kymmenvuotiaan Ludwig Eckin mielestä koulupäivät ovat ihan sopivan mittaisia. Poika käy Kristinebergin peruskoulun neljättä luokkaa lounaisruotsalaisessa Boråsin kaupungissa. Ludwig on ruokatunnilla ja saanut juuri vatsansa täyteen riisiä ja lihapataa. Takana on jo neljä tuntia koulutyötä.

- Koulu alkaa joka aamu kello kahdeksalta, Ludwig kertoo.

- Kotiin hän pääsee yleensä jo pian puolenpäivän jälkeen, jatkaa äiti Camilla Ölander, kun lukujärjestys ei tahdo muistua pojan mieleen.

Vain parina päivänä koulutyötä riittää noin kahteen iltapäivällä, jolloin päivän pituudeksi tulee kuutisen tuntia.

Ludwigin ikäisten koulupäivä saisi Ruotsin koululain mukaan olla jopa kahdeksantuntinen. Boråsin kaupungin koululautakunta on kuitenkin päättänyt, että kaikkiin alakoululaisiin sovelletaan ykkös- ja kakkosluokkalaisten päivän maksimipituutta - kuutta tuntia.

Ruotsissa koululaitos on ollut kunnallinen vuodesta 1991, ja kunnat saavat itsenäisesti päättää koulujensa työajoista.

- Päätökset nuijitaan pöytään lautakunnassa koulukohtaisesti rehtoreiden esityksestä, kertoo opetusneuvos Ann-Louise Thögersen Ruotsin kouluvirastosta.

Raamiksi kunnille on koululaissa annettu 6 665 oppitunnin minimimäärä, joka on jaettava Suomen tavoin lukuvuoden 190 koulupäivälle. Lukuvuoden alkaminen ja päättyminen, loma-ajat sekä koulupäivien pituudet ovat muutoin vapaasti kuntien koululautakuntien päätettävissä.

Ludwigilla on tänään yksi viikon pisimmistä päivistä.

- Meillä on ollut matematiikkaa ja käsitöitä. Ruokailun jälkeen on valinnaisaineita. Minulla on silloin englantia ja tietokonetutkimusta.

Kristinebergin koulu sijaitsee rauhallisella omakotialueella. Oppilaat telmivät lumessa ja heittelevät toisiaan lumipalloilla. Poikkeuksellisen runsasluminen talvi riemastuttaa.

Ludwigin lempiaine on matematiikka. Se on myös hänen bravuuriaineensa.

- Se on niin helppoa, poika tuumaa.

Myös liikunta lukeutuu suosikkeihin. Kouluunkin Ludwig tulee yleensä kävellen tai pyörällä.

Kunnat järjestävät koulukyytejä tarvittaessa erityisistä syistä eli vaarallisten liikenneolosuhteiden, koulumatkan pituuden tai oppilaan vammaisuuden takia. Ludwigin koti sijaitsee kuitenkin niin lähellä, että matkaan kuluu vain vartti.

Koululla pojalla on oma kaappi, jossa hän voi säilyttää reppuaan ja muita tavaroita. Välitunneilla Ludwig painiii kavereidensa kanssa tai pelaa jalkapalloa.

Koulupäivän jälkeen houkuttavat tv-pelit kotona. Joskus Ludwig käy myös läheisellä kunnan nuorisotalolla pelaamassa jalkapalloa. Kuntien on ruotsissa järjestettävä vapaa-aikatoimintaa koululaisille koulupäivän jälkeen, mikäli vanhemmat sitä vaativat.

Nuorisotalolla ja koululla Ludwigilla riittää kavereita. Sen huomaa hänen valmistautuessaan valokuvausta varten. Paikalle pyörähtää välittömästi iso joukko uteliaita koululaisia.

- No joo, kuuluu Ludwigin yleisarvio koulunkäynnin mielekkyydestä ennen kuin kellonsoitto kutsuu hänet takaisin koulutyön pariin.

Ranskalainen Loïs saa keskittyä keskiviikkoisin harrastamaan

Neljäsluokkalainen Loïs Castillo kulkee yhdentoista kilometrin koulumatkansa molempiin suuntiin pienellä koulubussilla. Lounais-Ranskan Rennes-les-Bainsin kylän viisiluokkaisessa alakoulussa on vain 31 oppilasta.

Opettajia on kaksi, joten opetusta annetaan koko porukalle kahdessa ryhmässä.

Loïsin ja yhdeksän samanikäisen oppilaan luokkataso on nimeltään CM1. Tunnit alkavat maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kello 8.50 ja päivät päättyvät kello 16.20. Päivää rytmittävät kolme ateriaa ja puolentoista tunnin lounasaika.

Jo ennen alakoulua Loïs kävi opintietä kotikylänsä päiväkodissa, l'école maternellessa.

- Kolmivuotinen päiväkoti valmentaa hyvin vaikkapa lukemisen oppimiseen, sillä kun lapset tulevat päiväkodista ensimmäiselle, valmistavalle luokalle kuusivuotiaina, heistä lähes jokainen osaa jo tammikuussa lukea, sanoo Loïs'n opettaja Laure Sigales.

Loïs'n koulussa ensimmäinen vieras kieli on espanja. Lisäksi kaikki opiskelevat alueen vanhan kielen, oksitanian alkeita. Ranskaa eli äidinkieltä on 7 tuntia ja 20 minuuttia yhteensä 24 viikkotunnista, suurin piirtein saman verran kuin Suomessa.

- Mieliaineeni on ranska. Sekä sen kirjoittaminen että lukeminen on mukavaa.

- Espanja on helppoa. Aloitin sen kuusivuotiaana, pohtii Loïs.

Keskiviikot on Ranskan alakouluasteella varattu kokonaan omatoimisille harrastuksille. Sekä collègessa että lukiossa iltapäivät ovat vapaita.

- Keskiviikkoaamuisin paukutan rumpuja, sitten syön, ja iltapäivällä pelaan tennistä. Koulussa parasta ruokaa ovat kaalikääryleet. Kinkku-salaatti-sikurista en pidä lainkaan, nuori mies paljastaa.

- Ruokatuntimme on 45 minuuttia pitkä ja sen jälkeen leikimme vielä toiset 45 minuuttia. Yleensä pelaamme jalkapalloa tai polttopalloa. Usein myös vain juttelemme.

- Pieni koulu on mukava, päivät ovat sopivan mittaisia eikä ketään kiusata.

Loïs'n veli Ilan, 11, on jo aloittanut collège'in. Pikkuveljelle hän on kertonut siellä olevan vieläkin mukavampaa kuin alakoulussa.

Loïs'lla on vielä vuosi alakoulua jäljellä ennen collège'iin menoa. Siihen valmistelua ohjaa opetusministeriön määräämä opetussuunnitelma.

- Tässä vaiheessa on tärkeää opettaa lapset työskentelemään autonomisesti, koska hyppy viisivuotiseen collège'iin on melkoinen. Toinen asia, jota itse pidän tärkeänä, on lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen.

- Projektityöt ovat mielestäni paljon parempia kuin niin sanotut ryhmätyöt. On tärkeää toimia yhdessä - ryhmissä voi aina piiloutua, puntaroi Laure Sigales.

Loïs'in äiti on kouluavustaja ja isä karjankasvattaja.

- Totta on, että tällainen koulumiljöö poikkeaa suurkaupunkien kouluista varmasti paljon. Mediassa esillä olevia väkivalta- ja kiusaamiskokemuksia ei lapsillamme ole ollut, kiittelevät Loïs'n vanhemmat Sally ja Cyril Castillo.

Tarja Sohmer, Teija Martinsson, Ismo Nykänen