Tamperelaisen Katsa Oy:n toimitusjohtaja Timo Salli huomautti loppuvuodesta, että nuorten vieraantuminen työelämästä uhkaa jo kansantaloutta. Hän väitti Tamperelaisessa, että jopa kolmasosa nuorista on niin veteliä ja asennevammaisia, ettei normaalista työnteosta tahdo tulla mitään. Kaksi kolmasosaa nuorista menestyy Sallin mielestä työelämässä edelleen ihan hyvin.

Salli on pirkanmaalaisia yrityksiä edustavan kauppakamarin entinen puheenjohtaja. Kamarin toimitusjohtaja Tommi Rasila on tammikuun pakkasilla hänen kanssaan samaa mieltä.

Rasila miettii, onko meillä varttumassa nuorten ryhmä, joka "ulkoistaa" itsensä työelämästä.

- Tarkoitan sellaista porukkaa, joka ei ole saanut kotoa tai mistään muualtakaan oikeanlaista työnteon mallia tai työn iloa. Luovuttaminen on tapahtunut jo koulussa, eikä työelämään tullessa ole perustaitoja eikä asennettakaan, Rasila sanoo.

Erityisen kimpaantunut hän on siitä, että kielenkäyttöön on pesiytynyt termi "paskaduuni".

- Sen käyttämisestä pitäisi säätää raipparangaistus, koska se on hirveää toisten työn vähättelyä. Haluan kysyä, kuka on se joku muu, joka tulee tekemään ne työt, jotka eivät kelle tahansa kelpaa.

Tällaista keskustelua ei käydä pelkästään Tampereen kauppakamarissa. Vain muutama päivä sitten Ylen radiouutiset haastatteli oululaisen Tours Group Oy:n toimitusjohtajaa Anne Mikkolaa, joka väitti, että työelämään on tulossa nyt sukupolvi, joka ei ymmärrä perusasioitakaan.

Tästä esimerkiksi Mikkola kertoi, että nuoret työntekijät tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan eivätkä ymmärrä, että työaika on normi, joka koskee kaikkia.

Tämän lisäksi he pukeutuvat turhan avonaisiin vaatteisiin ja ilmestyvät työpaikoille, jopa työhaastatteluihin tyttö- tai poikakaverin kanssa. He eivät myöskään osaa puhua asiallisesti asiakkaille.

Sama ilmiö on pantu merkille ylöjärveläisen Puutoimen pihalla. Siellä puhaltaa ankara pakkasviima, kun toimitusjohtaja Tapio Outinen touhuaa pihan noutohallissa.

Omat työnsä 16-vuotiaana aloittanut, nyt 14 ihmistä työllistävä Outinen kertoo havainneensa, että monesti töihin tulija on jo haastattelussa kiinnostuneempi lomista ja vapaista kuin työajoista. Joku saattaa ilmoittaa jo kättelyssä, että "seitsemäksi en sitten herää".

Outinen myöntää, etteivät kaupan alan palkat päätä huimaa, mutta hänestä kouluttamaton, työkokemusta vailla oleva nuori ei voi liikoja vaatiakaan.

- Joskus on käynyt niin, että kun työkkäristä lähetetty kaveri on raahautunut meille asti, hän on kysynyt, riittikö tämä, oliko tämä tässä. Ei tällä palkalla kyllä viittis.

Outinen ihmettelee myös nuorten matalaa sairastumiskynnystä. Työ puutavaraliikkeessä on fyysisesti raskasta, ja kun paljon ollaan ulkona, toisinaan saattaa olla vähän viluistakin. Siitä huolimatta työstä selviää olematta mikään teräsmies.

Taantumankin keskelläkin Outisella olisi tarjolla vakituinen, kenties elinikäinen työpaikka. Lähiaikoina yrityksestä jää eläkkeelle levysahaaja, jonka tilalle pitäisi kouluttaa uusi osaaja.

- En halua yleistää asioita koskemaan koko nuorisoa, vaan uskon, että motivoituneita, tekeviä nuoria löytyy yhä. Aina ei ole tärkeintä, että on kauhean taitava, vaan että on halua oppia. Jos löytyisi kaveri, jolla olisi motivaatio kunnossa, tässä olisi suhteellisen varma työpaikka.

Lempäälässä toimivan Sähkö Järvenpää Oy:n toimitusjohtaja Timo Järvenpää on palkannut uransa aikana kymmeniä työntekijöitä. Joukkoon mahtuu säpäköitä tapauksia, mutta tasaiseen tahtiin ilmaantuu niitäkin, joiden hommista ei tule mitään.

- Kuullun ymmärtäminen on usein vaikeaa. Kun selkänsä kääntää, tuntuu, että kaikki unohtuu ja on aloitettava taas alusta. Oma-aloitteisuudesta on puutetta. Jos eteen ei isketä riittävän pitkää työlistaa, istuskellaan tupakalla.

Myös Sähkö Järvenpäässä olisi tarjolla vakituista työtä, jos vain löytyisi tekijöitä. Työvoimatoimistoon toimitusjohtaja ei luota yhtään. Sieltä tulevat kaverit ovat kuulemma jo etukäteen tiedossa.

- Asenteessa tuppaa olemaan eroja, että ollaanko vain töissä vai halutaanko tehdä tulostakin. Se on ehkä tullut viime vuosina näkyviin, että helposti lähdetään sitten luukulle, jos ei tunnu hyvältä, Järvenpää selvittää.

Tällainen puhe voi kuulostaa oudolta aikana, jona alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyys on puolitoistakertaistunut vuodessa. Kun yritykset ovat supistaneet, nuorten määräaikaiset työsuhteet on lopetettu ensimmäisinä, eikä harjoittelijoita, vuokratyöläisiä tai uutta pätkäväkeä ole palkattu.

Valtiovaltakin on viime päivinä herännyt kaivamaan lisäbudjetista rahaa työpaikkojen luomiseksi nuorille.

Maassa on tällä hetkellä 60 000 nuorta, joilla ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa. Toimettomien nuorten määrä on hurja: heitä on yhtä paljon kuin Hämeenlinnassa on asukkaita. Tästä joukosta vain puolet on aktiivisia työnhakijoita. Jopa 30 000 nuorta on täysin niin sanottujen aktiivitoimien ulkopuolella.

Moni toki latautuu tulevaan työelämään, viettää välivuotta tai valmistautuu pääsykokeisiin, mutta joukkoon mahtuu myös tuhansittain opintojen keskeyttäjiä ja pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria, jotka ovat tilanteen pitkittyessä vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta kokonaan.

Edellisen laman jälkeen näin arvioitiin käyneen 10 000:lle elämänsä alkutaipaleella olleelle.

Työministeriön pääekonomisti Pekka Tiainen lohduttaa, että valtaosa työttömistä nuorista saa töitä seuraavien viiden vuoden kuluessa, kun eläkkeelle jää puoli miljoonaa ihmistä. Tilalle tulevissa ikäluokissa on nimittäin 150 000 henkeä vähemmän.

- Mutta nyt pitäisi tehdä kaikki sen eteen, etteivät nuoret syrjäytyisi samalla tavalla kuin viime lamassa, Tiainen sanoo.

Erityisen huolissaan ollaan pelkän peruskoulun käyneistä miehistä. Heidän suhteellinen osuutensa työttömistä on kasvanut vuosi vuodelta, jo ennen taantumaa. Eduskunta käsittelee pian nuorisolain muutosta, jossa kuntia velvoitettaisiin nykyistä tehokkaammin seuraamaan näitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Tässä korjataan vielä viime lamankin jälkiä, väittävät puolestaan työpajoissa työskenteleviä nuoria seuraavat hallinnon ammattilaiset. Heidän virastonsa sai vastikään uuden nimen Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, tuttavallisemmin ely.

Keski-Suomessa nuorten sivistystoimentarkastaja Päivi Pienmäki-Jylhä huomauttaa, että nuorisotyöttömyys eroaa aikuisten työttömyydestä siinä, että työtön nuori putoaa helposti nopeasti ja syvälle. Jatkuva pätkätyö tai pitkäaikainen työttömyys jää varsinkin kouluttamattomille nuorille pysyväksi.

- Edellisen laman aikaansaannoksena meillä on kasvamassa ikäluokka, joka kärsii hällä väliä -asenteesta. Ei ole tarttumapintaa eikä oikein tahtoakaan.

Pienmäki-Jylhän kollega, sivistystoimentarkastaja Erik Häggman Varsinais-Suomen ely-keskuksesta huomauttaa, että nuorten saamiseksi palvelujen piiriin tarvitaan yhä raskaampia toimia.

Niin sanottua etsivää työparitoimintaa tarvitaan jatkuvasti enemmän.

Tämä tarkoittaa sitä, että opintojen ja työn ulkopuolelle ajautuneita nuoria käydään konkreettisesti hakemassa kotoa tai kaduilta järkevän tekemisen pariin. Viime vuoden aikana Länsi-Suomen aluetta kolusi 26 paria, jotka tavoittivat 700 nuorta. Koko maassa löydettiin 2 000 nuorta.

Häggman ihmettelee, miksi päättäjien kellot eivät soi tilanteessa, jossa pahimpien arvioiden mukaan neljännes toisen asteen koulutuksen aloittaneista ei koskaan valmistu.

Keskeyttämisen syyt ovat moninaiset, mutta yleensä nuoren osaaminen ei riitä valittuun koulutukseen. Peruskoululaisten pärjäämisestä kansainvälisessä Pisa-vertailussa puhutaan paljon. Häggman kertoo työpajoissa näkyvän, että moni ei tällä hetkellä selviä kunnialla edes peruskoulun vähimmäisvaatimuksista.

- Tästä ei meillä juuri puhuta, mutta suurin osa opintonsa keskeyttävistä, työpajoihin tulevista nuorista ei ole mitään syrjäytynyttä porukkaa. Heitä ei vain kukaan ole koskaan opettanut taistelemaan. Varsinkin vanhemmat, joilla ei itsellään ole koulutusta, eivät osaa tukea nuoren pyrkimyksiä.

Myös työvoimahallinnossa pitäisi Häggmanin mukaan tapahtua jotakin nopeasti.

- Meillä on pajoissa nuoria, jotka ovat käyneet työvoimatoimistossa yhdeksän kertaa aina eri virkailijan luona. Jos mitään ei senkään jälkeen tapahdu, ei se motivoi enää yrittämäänkään.

Häggman heittää kysymyksen työnantajille.

- Ymmärtävätkö he laisinkaan nuoria ja heidän muuttunutta asennettaan työhön?

Tampereella on toiminut reilun vuoden Kestävät koulutus- ja uravalinnat -hanke, jossa työttömät tai opiskelupaikkaa etsivät nuoret saavat henkilökohtaista ohjausta.

Ohjaaja Taina Syvänen puolustaa asiakkaitaan muistuttamalla, etteivät työelämän säännöt imeydy nuoren päähän automaattisesti. Jonkun on ne opetettava, joko vanhempien, koulun tai työnantajan.

- Jos ei ole ikinä saanut edes kesätyötä, eikä ole ollut minkäänlaista kontaktia työelämään, onko se ihme, jos työelämän pelisäännöt ovat hukassa. Ehkä perussäännötkin pitäisi työpaikalla käydä selkeästi läpi.

Syväsen luo tulevat nuoret hakevat apua omaehtoisesti. Miksi pitkään työttömänä olleet nuoret eivät sitten opiskele? Ammattikoulut valittavat kärsivänsä jopa oppilaspulasta.

Syvänen kertoo monen opintojen keskeytyvän useimmiten siksi, ettei sisältö ollutkaan sitä, mitä oli odotettu. Nuorilla on myös haaveita ja muotialoja, joihin oma keskiarvo ei riitä. Tällaisia ovat nyt vaikkapa pieneläinhoitajan ja media-alan ammatit.

- Esimerkiksi tamperelaiset nuoret eivät välttämättä halua lähteä kotipaikkakunnalta, ja koska tämä on suosittu koulutuspaikka, täällä vaaditaan korkeampaa keskiarvoa, hän sanoo.

Siivouspalvelu Grönlund Oy:n toimitusjohtaja Tiina Holopainen on huomannut, että työpaikoilla korjataan nyt pätkitetyn työn hedelmiä. Pätkätyöhön kasvatettu sukupolvi on oppinut läksynsä: jos työnantaja ei sitouta, ei myöskään sitouduta.

Holopainen kertoo saavansa ahkeria ja motivoituneita työntekijöitä, mutta yksi piirre heidänkin asenteissaan on viime vuosina muuttunut. Holopainen on vakuuttunut siitä, etteivät nuoret enää koskaan tulekaan suhtautumaan työhönsä samalla tavalla kuin vanhemmat "raatajapolvet".

- Siihen me työnantajat joudumme kyllä sopeutumaan, että nuorilla alkaa olla jo löysää rahaa, ja he saattavat tuosta noin lähteä yhtäkkiä kuukaudeksi tai kahdeksi reppureissulle Intiaan ja olettaa, että työpaikka on tallessa, kun tulevat takaisin. Meilläkin on töissä parhaillaan kolme tällaista reissaajaa, hän huomauttaa.

Saman on huomannut mies, joka on penkonut nuorten työelämän asenteita.

Demos Helsinki -tutkimusyhtiö teki työministeriölle viime vuonna Hyvän työn manifestiksi nimetyn selvityksen, jossa eri-ikäisiltä ihmisiltä kysyttiin ensin internetissä ja sitten kasvotusten, mitä nämä ajattelevat työelämästä.

Tulos oli selvä.

Demoksen kehitysjohtaja Roope Mokka väittää, että nuoret ikäluokat tuovat työpaikoille pian rajun muutoksen, josta näkyy toistaiseksi pieniä merkkejä.

Vanhassa, vuosikymmenten takaisessa työkulttuurissa on totuttu siihen, että ihmisiä pitää käskeä. Nyt 85 prosenttia nuorista hankkii keski-asteen tai korkeakoulutuksen. Ja mitä enemmän he istuvat koulussa, sitä suuremmat odotukset heillä on ja sitä vähemmän he suostuvat komenneltaviksi.

Mokan mukaan sellainen aika ei enää palaa, että kaikki kokisivat velvollisuudekseen tehdä henkensä pitimiksi mitä tahansa työtä.

- Enää ei synny laiskuuden kitkeviä sanktioita, jotka palauttaisivat vinoon kasvaneet lapset takaisin ruotuun. Edes lama ei pysty tähän - muutos on pysyvä, Mokka väittää.

Nuoret eivät Mokan mielestä enää pidä tärkeimpinä samoja asioita kuin heidän vanhempansa eli hyvää palkkaa, tasa-arvoa, mahdollisuutta edetä tai vaikuttaa työn sisältöön.

- Nuorilla on yhä erittäin voimakas moraalinen suhde työhön, mutta sen pitää olla ennen kaikkea mielekästä. Se ei tarkoita, että pitää olla kivaa tai mageeta, mutta työhön täytyy liittyä henkilökohtaisesti merkittävä asia, joka on tärkeä myös yhteiskunnan näkökulmasta.

Riikka Lehtovaara

Oletko työnantaja tai varttunut työntekijä? Kerro meille kokemuksesi toimimisesta nuorten kanssa.

Entä oletko nuori työnhakija, työntekijä tai työelämän ulkopuolelle jäänyt / jätetty? Olemme kiinnostuneita kokemuksestasi. Kirjoita miten kävi, kun yritit saada jalkaa työelämän oven väliin: sunnuntai.asiat@aamulehti.fi. Julkaisemme kiinnostavimmat puheenvuorot mieluiten nimellä tai tarvittaessa nimimerkillä.