Hyvin harva osasi odottaa, että lehdistön lempityttö ja ehdoton ennakkosuosikki Paula Lehtomäki paiskaisi pyyhkeen kehään. Odotettiinhan 37-vuotiaasta ympäristöministeristä Matti Vanhasen seuraajaa niin keskustan kuin hallituksenkin johtoon.

Karismaattinen nainen olisi kelvannut koko keskustan kentälle city-porvareista sikaisäntiin. Aamulehden kyselyssä reilut kaksi viikkoa sitten hän sai omiltaan 34 prosentin kannatuksen muiden jäädessä kauas taakse.

Ja mikä ihmeellisintä, vielä viime viikolla Lehtomäki uhkui itsekin tarmoa ja tahtoa.

Hymyilevänä ja rentona hän istui Aamulehden haastateltavana ympäristöministerin huoneessaan ja vakuutti, että intohimoa politiikan johtopaikoille riittää. Hän vastaili empimättä kysymyksiin, mikä tekisi hänestä hyvän pääministerin ja puoluejohtajan.

Kun häneltä kysyttiin, mikä vetää kahden tutkinnon kauppatieteilijää kohti valtakunnan poliittista huippua, hän vastasi:

- Tuleva vuosikymmen on hyvin hankala, ja meillä saattaa olla edessä saavutetuista eduista tinkiminen. Silloin tarvitaan nimenomaan vastuuta ja suoraselkäisyyttä. Minusta tuntuu vieraalta ajattelutavalta, että siitä lähtisi pois luikkimaan. Jos politiikassa pelkää hankalia päätöksiä, ei täällä pysty toimimaan.

Yhtenä valttinaan hän kertoi pitävänsä myös Vartiuksen kylässä Kuhmossa sijaitsevia juuriaan.

- Se on vahvuus politiikassa toimimiseen, että olen lähtenyt tämän maan äärimmäiseltä reunalta, pienestä kylästä maaseudulta ja asun nyt Itä-Helsingissä. Oman elämäntaipaleeni myötä olen saanut hyvän käsityksen siitä, miten tässä maassa eletään.

Lehtomäki tarkisti ja hyväksyi etukäteen Aamulehden haastattelun, jossa hänen kerrottiin vastaavan keskustan kutsuun lähipäivinä: "Tahdon".

Mitä intohimolle ja palavalle halulle tapahtui muutamassa päivässä?

Miksi Lehtomäki lauantaiaamuna käveli Ylen Ykkösaamun studioon ja ilmoitti, ettei lähdekään puheenjohtajakisaan?

Ei tarvitse olla kummoinen psykologi huomatakseen, että hän teki ilmoituksensa hyvin haikeana. Oliko päätös siis sitten lopultakin jonkun muun, kenties hänen aviopuolisonsa tekemä?

- Tämä on erittäin väkevästi minun oma päätökseni. Ehkä haikeus johtuu siitä, että olen totta kai tuntenut paineita ja odotuksia niskassani. Realistisesti ajatellen tiedän senkin, että poliittiselle uralle tuskin enää osuu näin otollista tilannetta. Sen päästäminen käsistä on vähän haikeaakin, Lehtomäki vastasi lauantaina.

Mikä käänsi hänen henkilökohtaisen kamppailunsa keskustan tappioksi, mutta 2- ja 4-vuotiaiden Eeliksen ja Hanneksen voitoksi?

Ympäristöministerinä ja sitä ennen ulkomaankauppaministerinä Lehtomäki on tehnyt tähänkin asti kuusipäiväistä työviikkoa, jonka ainoa säännöllisyys on ollut sen epäsäännöllisyys.

Hän kertoo selvinneensä tähän asti sillä, ettei ole oikeastaan koskaan istuskellut sohvalla ihmettelemässä. Perhe-elämä on miten kuten pyörinyt, kun puoliso on joustanut, oma äiti on auttanut ja palkattua apua on ollut tarjolla.

Lehtomäen sydänystävä, demarikansanedustaja Heli Paasio sanoo Lehtomäen yhdistäneen ministerin ja äidin roolit lujalla luonteellaan, nopealla omaksumiskyvyllään ja järjestelmällisyydellään.

Nyt Lehtomäki sanoo sisäistäneensä, että pienillä lapsilla on ehdoton oikeus äitiin. Hoitokysymyksiin saa apua, mutta äidin roolia ei voi ulkoistaa.

- Ja kun olen tätä asiaa perusteellisesti miettinyt, en halua antaa työlleni vielä nykyistäkin enemmän aikaa ja voimia. Siitä on ennen kaikkea kysymys. Viime vuosina vetämäni kuvio ei ole ollut kauhean helppo. En lähtenyt kokeilemaan, saako minusta vielä enemmän irti, Lehtomäki sanoo.

Muutama päivä sitten hän kuvasi rooliaan äitinä yhdellä sanalla: "kiireinen". Onko pienten lasten vanhemmille kovin yleinen syyllisyyden tunne saanut hänestä vallan? Onko hän ryhtynyt katumaan sitä, että on ollut niin paljon poissa poikiensa arjesta?

- En ole katunut sitä päivääkään. Kyse on nyt rajanvedosta. Vaikka olen ollut kiireinen, olen pystynyt kohtuudella viemään arkea eteenpäin. Tässä kohtaa olen kuitenkin painavasti punninnut, missä raja kulkee, ja se kulkee nyt tässä. Siinä on iso ero, onko työ kakkosrivissä vai terävimmässä kärjessä.

Lehtomäki ei ole ensimmäinen nainen, joka valitsee uran sijaan lapset. Ministerin tehtävät EU-Suomessa vaativat toki aivan erilaista sitoutumista ja heittäytymistä kuin vielä muutama vuosi sitten.

Äänestäjien näkökulmasta olisi sääli, jos näiden tehtävien hoitaminen pitäisi jättää vain miehille tai lapsettomille naisille. Vääjäämättä se näkyisi lopulta myös poliittisissa päätöksissä ja lapsiperheiden elämässä.

Lehtomäen mielestä hänen päätöksensä ei saa vaikuttaa siihen, että pääministeriyden ajateltaisiin sopivan vain sinkuille. Hänestä tietyt asiat lankeavat silti politiikassakin naisille luonnollisempina kuin miehille. Ainakin arvojärjestys on monesti erilainen.

- Ja se on selvää, että näiden tehtävien hoitamisessa on iso ero siinä, ovatko lapset toisella kymmenellä vai taaperoiässä.

Mitä taaperoikäisten poikien äiti tästä päivästä lukien sitten tekee? Keskustan varapuheenjohtajana hän on ollut nyt kahdeksan vuotta, mutta aikoo jättää tämänkin pestin ensi kesänä tuoreille kasvoille.

- Nyt on aika pyrkiä eteenpäin tai taaksepäin. Puolueen varapuheenjohtajaksi pyrkiminen olisi liikaa vanhan kertausta, hän tokaisee.

Mitä eteenpäin meneminen tarkoittaa tilanteessa, jossa lupaava nuori poliitikko ilmoittaa luopuvansa lähes kaikesta?

- Minulla on 25-30 vuotta työuraa jäljellä, enkä ole katoamassa mihinkään. Isänmaata voi palvella monissa eri tehtävissä. Ainakin nyt hoidan ympäristöministerin tehtävää, ja saan toivottavasti hoitaa sitä vaalikauden loppuun saakka.

Ennakkosuosikin poistuessa kehästä keskustassa alkaa tästä päivästä lukien kuumeinen puheenjohtajan metsästys.

Lehtomäki ei suostu millään tavalla ottamaan kantaa omaan suosikkiinsa. Tunnemyrskyssään hän povaa, ettei luultavasti lausu aiheesta sanaakaan ennen Lahden puoluekokousta.

- Ainakin tässä vaiheessa asia tuntuu liian likeiseltä, että ryhtyisin tekemään kampanjaa kenenkään puolesta, hän sanoo totisena.

Johtajaehdokkuudesta on yksi toisensa perään kieltäytynyt moni keskustan kärkipoliitikko. Toistaiseksi ainoastaan Keminmaan konkari, Paavo Väyrynen, on ilmoittanut epäsuorasti olevansa käytettävissä, jos isänmaan etu sitä vaatii.

Lähiviikkoina nähdään, tuleeko keskustan johtajakisasta sellainen voimamiesmittelö, jota Väyrynen peräänkuuluttaa, vai sittenkin Idols-kisa, nuorennusleikkaus ja kulttuurin muutos.

Lehtomäestä keskusta olisi saanut hyvin toisenlaisen johtajan kuin Matti Vanhanen. Arvostelijoiden mielestä hänen poliittiset saavutuksensa ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia, mutta hänessä on kosolti sitä karismaa, jota Vanhaselta puuttuu.

Siinä, missä Vanhanen tuumailee, Lehtomäki yrittää hillitä sisäistä turbulenssiaan. Hän myöntää joskus kärsivänsä siitä, että kiihtyy kuin kilpa-auto. Jos jotakin, niin mielen tyyneyttä Lehtomäki sanoo kadehtivansa keskustan nykyisessä johtajassa.

- Matti on ihailtavan tyyni tiukassakin paikassa. Kun muut jo hyppivät pitkin seiniä, hän saattaa todeta, että onpas meillä tässä aika erikoinen tilanne.

Vanhanen on viime vuosina saanut tuntea, miltä kriittinen julkisuus on maistunut. Eihän julkisuuden turbulenssi vain ole syy siihen, ettei nuori nainen halua astua hänen suuriin saappaisiinsa? Perheensä hän on ainakin pitänyt totaalisesti otsikoiden ulottumattomissa.

- Kyllä politiikassa on erittäin vaikea toimia, jos suhtautuu julkisuuteen arasti tai pelokkaasti. Sitä paitsi olen huomannut itsessäni sellaisen armeliaan piirteen, että kun myllerrys laantuu, se painuu mielessä taka-alalle. Vielä ei ole tullut sellaista vastaan, että olisin jäänyt hautomaan asioita pitkiksi ajoiksi, hän vastaa.