Pääsy nettiin on Iranissa etuoikeus, joka kuuluu noin kolmannekselle kansasta. Sekin on toisaalta enemmän kuin maailmassa keskimäärin: joka viides maapallolla elävä ihminen pääsee käyttämään nettiä.

Googlen Suomen-maajohtaja Petri Kokko arvioi, että sosiaalisen median palveluiden käyttäjiä on puolesta miljardista miljardiin. Siten joka kolmas tai kaksi kolmesta nettiä käyttävästä käyttäisi myös Twitteriä, Facebookia tai vastaavia palveluita.

- Kuka tahansa riippumatta medioista pystyy saamaan äänensä kuuluviin. Kansalaisaktivismille on uudenlaisia mahdollisuuksia, Kokko arvioi.

Asialla on myös kääntöpuolensa. Esimerkiksi Kiinassa Google on joutunut sensuroimaan hakutuloksia saadakseen luvan pitää hakukone avoinna Kiinan kansalaisille.

- Vähäkin tieto on parempi kuin ei tietoa ollenkaan. Jos haluamme lisätä tiedon vapaata liikkuvuutta, mahdollisuus pitää tarjota kaikille. Kiinan tapauksessa hakutuloksessa näkyy, että sitä on sensuroitu. Tässäkin ollaan läpinäkyviä. Hallitus on vaikuttanut hakutuloksiin, Kokko selittää.

Digitaalisen median asiantuntija, leipätyönään Ylen uusissa palveluissa kehityspäällikkönä työskentelevä Tuija Aalto Tuija Aalto näkee pienen vaaran siinä, että ihmiset käyttävät sosiaalisen median palveluja luottamukselliseksi tarkoitettuun viestintään. Nyt tiedot ovat luotettavilta tuntuvien amerikkalaisyhtiöiden hallussa.

- Entä jos Yhdysvalloissa ei kunnioitettaisikaan netin käyttäjien yksityisyyttä? Olisi kiinnostavaa tietää, miten he hyödyntäisivät Facebook-dataa, Aalto pohtii.

- Jotkut mediakonsultit hyppivät tasajalkaa sanoessaan, että maailma menee parempaan suuntaan, kun ihmiset voivat käyttää sosiaalisen median palveluita. On mahdollista, että tässä mennään ojasta allikkoon.

Aallon mukaan verkkoviestinnän sääntelyssä on kaksi perusoikeuksiin liittyvää kysymystä. Ensinnäkin teletunnistetietojen käyttö - kuka saa ja millä edellytyksillä seurata kansalaisten viestiliikennettä. EU:ssa ja Suomessa on vaadittu teletunnistetietojen tallentamista 12-36 kuukauden ajan. Toiseksi sensuuri tai suodatus, eli kuka saa määrätä, mitä netistä saa löytyä ja mille sivustoille pääsee.

Netin sensurointi onnistuisi melko helposti Suomessakin. Suuri osa internet-liikenteestä kulkee operaattoreiden keskinäisen Ficix-yhdistyksen reititinpisteiden kautta. Pisteitä on Suomessa kolme, kaksi pääkaupunkiseudulla ja yksi Oulussa. Ne sulkemalla maan nettiliikenne hiljenisi huomattavasti.

Lapsipornon torjuntaa varten Suomessa on jo otettu käyttöön lista internet-osoitteista, joihin ei täältä käsin pääse. Listaa ylläpitää Keskusrikospoliisi.

Tuomo Björksten