Tiedossa oli katuprotesteja. Ne oli kutsuttu koolle netin keskustelupalstoja ja viestipalveluja hyväksi käyttäen.

Nuorten iranilaisten käytössä oli historian tehokkain puskaradio.

Vasta 26-vuotias Neda Agha-Soltan ammuttiin lauantaina 20. kesäkuuta, viikko vaalien jälkeen, kun hän puhui puhelimessa. Paikalla oli tuntematon henkilö, joka kuvasi tapahtumat kännykällä videolle.

Video levisi nopeasti ympäri internetiä, ja teki Nedana tunnetusta naisesta maailmankuulun, Iranin sorretun kansan symbolin.

Ilman kännykkäkameroita, ilman arjen kuvaamiseen tottuneita nuoria, ilman internetiä ja ilman muuatta kahvilaa Kaliforniassa maailman tiedonvälitystä hallitsisi luultavasti edelleen yksi totuus, se Iranin virallinen. Virallisen totuuden mukaan Mahmoud Ahmadinejad voitti vaalit ylivoimaisesti ja ihailtavan rehellisesti, ja Mirhossein Mousavin hävisi selkein numeroin. Tuloksen siunasi uskontoon nojautuen Korkein johtaja.

Nettipalveluiden, kuten YouTuben, Twitterin ja Facebookin, sekä niitä seuranneen lehdistön ansiosta maailma tuntee nyt Neda Agha-Soltanin tapauksen ja on kuullut, etteivät Iranin äänestäjät hyväksy vaalitulosta.

Surmatun Agha-Soltanin kohdalla tapahtumat alkoivat jarrutuksesta liikenneruuhkassa.

Nuori nainen oli ollut matkalla mielenosoitukseen musiikinopettajansa ja hyvän ystävänsä Hamid Panahin kanssa. Mukana oli ollut pari muutakin ihmistä. Matkanteko oli juuttunut ruuhkaan Teheranin Vapaudenaukion lähellä, joten Panahi ja Agha-Soltan olivat päättäneet nousta autosta katsomaan tapahtumia. Aurinko oli porottanut pilvien raosta 30 asteen lämmöllä.

Harmaapäinen vanhempi herrasmies Panahi oli seisonut tieviitan vieressä ja väistänyt väentungoksessa ajavia autoja. Tummahiuksinen, Agha-Soltan, oli katsellut ihmisiä vieressä, mitä ilmeisimmin aurinkolasit silmillään.

He siirtyivät eteenpäin kadulla väenjoukon mukana. Yllättäen Panahi kuuli etäisen pamahduksen ja näki, kuinka Agha-Soltan lyhistyi tielle.

Tylsä on paras adjektiivi kuvaamaan maisemia Stanfordin yliopiston nurkilla Palo Altossa Kaliforniassa. Leveiden moottoriteiden varsia "koristavat" kuivat hiekkakentät, joiden väliin on rakennettu massiivisia parkkipaikkoja ja istutettu muutamia hassuja puita, jotka sietävät Kalifornian kuumaa ja kuivaa ilmastoa. Matalat toimisto- ja liikerakennukset kilpailevat mitäänsanomattomuudessa keskenään.

Aivan yliopiston vieressä, yhden parkkipaikan takana, sijaitsee Max's Opera Café.

Kellertäväksi valaistussa ravintolassa, satunnaisen pianomusiikin tahdittamana Jawed Karim, 30, Steven Chen, 31, ja Chad Hurley, 33, tapasivat usein myöhäisinä iltoina alkuvuodesta 2005. Kolme kaverusta oli tutustunut PayPalissa, joka on netin kautta tapahtuvaan rahanvälitykseen erikoistunut yhtiö. Karim oli ollut perustamassa PayPalia, joka myytiin sittemmin isolla rahalla toiselle nettijätille, EBaylle. Niin nämä tarinat aina päättyvät.

Karim, Chen ja Hurley olivat irtisanoutuneet PayPalista ja suunnittelivat tekevänsä jotain uutta. Erääseen suunnittelusessioon Karim tuli uuden idean kanssa: mitäpä jos perustettaisiin videoiden jakamiseen tarkoitettu palvelu? Idea oli samaan aikaan nerokas ja hölmö: helppokäyttöinen palvelu on vetävä, mutta videoiden jako ilmaiseksi tuottaa palvelun ylläpidolle huomattavat tietoliikennekustannukset.

Kolmikko jatkoi kuitenkin suunnittelua. Helmikuussa ensimmäinen versio oli valmis. Se sai nimekseen YouTube.Yhtiön ensimmäinen toimipiste oli - tietenkin - Hurleyn autotallissa. Kaksi kuukautta palvelun avaamisen jälkeen YouTubessa oli 50-60 videota. Pieni lukumäärä masensi Cheniä. Useimmat videoista olivat vieläpä aika kehnoja.

Kesällä 2006 YouTube oli jo internetin nopeimmin kasvava palvelu. Videoita katseltiin 100 miljoonaa kertaa päivässä, ja uusia videotuotoksia ladattiin joka päivä 65 000.

YouTubesta oli tullut hitti, vähän niin kuin Karim, Chen ja Hurley haaveilivat. Vuoden 2006 lopussa Google osti palvelun 1,65 miljardilla dollarilla.

Naispuolinen ystävä oli kieltänyt Neda Agha-Soltania menemästä mielenosoitukseen. Ajatollah Ali Khamenei, Korkein johtaja, oli varoittanut viikottaisessa esiintymisessään, että Iranin oppositiota vastustavat mielenosoittajat olisivat itse vastuussa kaikesta mielenosoituksissa mahdollisesti syntyvästä väkivallasta.

- Älä huoli, Agha-Soltan oli vastannut ystävälleen.

- Vain yksi luoti ja koko juttu on ohi.

Jälkikäteen on vaikea selvittää, sanoiko nuori, opposition kannattajia sympatisoiva Agha-Soltan todella näin tai mitä hän tarkoitti enteellisillä sanoillaan.

Kolme tuntia keskustelun jälkeen, vähän ennen kuin hän kaatui kokonaan maahan, Neda Agha-Soltan ehti huutaa vieressään seisoneelle Hamid Panahille:

- Minua polttaa, minua polttaa!

Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen. Agha-Soltanin hiukset levittäytyivät tielle. Maahan valui verta. Luoti oli lävistänyt hänen oikeanpuoleisen kylkensä. Kun keuhkot täyttyivät verestä, sitä alkoi vuotaa suusta ja nenästä.

Melkein vieressä seisonut henkilö kuvasi kaiken tämän. Lähellä oli sattumalta myös lääkäri, joka yritti elvyttää Agha-Soltania. Nuoren naiset silmät olivat kuitenkin laajentuneet. Ne katsoivat jonnekin kaukaisuuteen kuin merkiksi siitä, että nainen oli jättämässä tämän maailman.

Hätäisellä matkalla sairaalaan kuljettaja kääntyi vahingossa umpikujaan. Agha-Soltanin veltto ruumis siirrettiin toiseen autoon. Sairaalassa voitiin todeta vain murheellisin: Neda Agha-Soltan oli kuollut.

Pian puhelin soi Alankomaissa. Iranilainen turvapaikanhakija Hamed sai puhelun ystävältään Teheranista. Ystävä oli kuvannut Agha-Soltanin surman kännykällään ja halusi, että Hamed laittaisi sen jakoon maailmalle. Mies teki työtä käskettyä. Viisi minuuttia sen jälkeen, kun hän oli saanut videopätkän sähköpostilaatikkoonsa, se oli jo esillä YouTubessa ja Facebookissa.

Kului toiset viisi minuuttia, ja yleisöltä alkoi tulvia sähköpostia ja puhelinsoittoja. Nuoresta naisesta tuli pian opposition kannattajien ja kauhistuneen maailman sankari. Teheranissa hänen kuviaan levitettiin julisteissa ympäri kaupunkia. Netissä video kuolemasta levisi useille sivustoille, ja se ladattiin nettiin kopiona yhä uudestaan ja uudestaan.

Neda Agha-Soltan kuului siihen joukkoon iranilaisia, jotka haluavat avata yhteiskuntansa maailmalle. Hän oli opiskellut islamilaista filosofiaa yliopistossa Teheranissa, mutta käynyt samaan aikaan yksityiskursseilla tavoitteenaan ryhtyä kokopäiväiseksi matkaoppaaksi.

Tappavan luodin ampujaa ei tiedetä. Erilaisia arvauksia on, mutta niiden luotettavuus on kyseenalainen.

Viranomaisten mukaan poliisit eivät käyttäneet tappavia aseita mielenosoitusten taltuttamisessa. Neda Agha-Soltan ei ollut ainoa kuollut mielenosoituksissa. Yhteensä 13 henkeä sai surmansa.

Syylliseksi tapahtumille löydettiin nopeasti "aseistettu terroristi", jonka pidättämisestä maan virallinen tv-kanava kertoi.

Kun Agha-Soltanin perhe halusi ripustaa muistolakanoita näkyville tyttärensä muistoksi, viranomaiset käskivät poistaa ne. Valtion kontrolloimia tiedotusvälineitä kiellettiin mainitsemasta kuolleen naisen nimeä. Julkiset hautajaiset ja muut kokoontumiset hänen muistolleen kiellettiin.

Se oli Iranin viranomaisten tapa yrittää paikata vahinkoa, joka oli jo sattunut. Mielenosoitukset jatkuivat kaduilla ja verkossa.

***

Vihreä on nyt trendikäs väri. Se on ollut Iranin opposition kannattajien ja heidän kansainvälisten tukijoidensa tapa vastustaa presidentti Mahmoud Ahmadinejadin hallintoa netin sosiaalisen median palveluissa, kuten Twitterissä.

Otetaan esimerkiksi satunnainen Twitterin käyttäjä, Rastin Mehr, joka on Kanadassa asuva it-yrityksen omistaja. Hän on vaihtanut omakuvansa Twitterissä kokonaan vihreäksi. Väri tulee siitä, että ennen vaaleja viranomaiset kielsivät Iranin lipun tai vihreän käyttämisen vaalien yhteydessä.

Tiistaina vähän viiden jälkeen Suomen aikaa Rastin Mehr levitti Twitterissä eteenpäin ilmoitusta mielenilmauksesta, joka järjestettäisiin samana iltana kello yhdeksän illalla taidegalleriassa Vancouverin Hornby Streetin varrella.

Mehr on vain yksi tuhansista, joilla on ollut sama tarve osallistua. Se ei ole jäänyt huomaamatta Suomessakaan.

Aihe ilmestyi ensimmäisen kerran kesälomaansa viettävän Tuija Aallon silmäkulmaan Twitterissä, kun Iranin vaaleista näytti syntyvän keskustelua tauotta. Aalto on sosiaalisen median asiantuntija, joka julkaisi keväällä Marylka Yoe Uusisaaren kanssa aiheesta kirjan Nettielämää - sosiaalisen median maailmat.

- On vaikea sanoa, onko kyse muoti-ilmiöstä. Onko Iran vain mediaseksikäs aihe? Missä ovat Darfur-twitteröijät? Aalto kyselee.

Aallon mielestä ilmiössä voi nähdä tietokonepelillisiä piirteitä. Asetelmaan kuuluu, että on selkeästi hyvä ja paha. Pahaa edustaa Iranin nykyhallinto, hyvää muu maailma.

- Pelissä voi ansioitua osaamalla pelata, kuten vaihtamalla omakuvansa vihreäksi, mikä vastaa vähän samaa kuin sitoisi nauhan käteensä kadulla. Siinä heti tunnustaa oman joukkueensa väriä, Aalto selittää.

- Vaikka ei aivan täysin ymmärrettäisi poliittisen konfliktin koko syvyyttä, ihmiset tuntevat, että tietokoneen ääressä istumisella on äkkiä merkitystä ja ollaan osa historiaa.

Iranin nykyhallintokin on ymmärtänyt, että pelissä kannattaa olla mukana. Useiden arvioiden mukaan hallituksen edustajat rekisteröityivät itse Twitteriin kesäkuussa levittääkseen propagandaa. Sosiaalisen median palveluista on tullut yhteydenpitovälineitä ja aseita puolin ja toisin.

Helsinkiläisen viestintäkonsultin mielestä tällä tavalla ihmiset jatkossa viestivät. Sillä on erittäin kauaskantoisia seurauksia.

Sähköposti on kuolemassa pian, Netprofile-yhtiön konsultti Christina Forsgård uskoo. Aika raju väite.

Forsgårdin mielestä sosiaalisen median palvelut korvaavat nykymuotoisen sähköpostin, joka "kaatuu omaan mahdottomuuteensa".

- Sähköpostia tulee liikaa. Organisaatiot joutuvat tekemään kauheasti sääntöjä, miten viestejä ja niiden liitteitä tallennetaan.

Alle kymmenessä vuodessa, todennäköisesti nopeamminkin, sähköposti korvataan sosiaalisen median palveluiden yksityisviesteillä ja erilaisilla foorumeilla, joissa voi keskustella työprojekteista. Jo nyt osa nuorista käyttää vähän sähköpostia ja paljon pikaviestinpalveluita, kuten Microsoft Messengeriä. Jo nyt on yrityksiä, kuten Nordea, johon asiakas ei voi lähettää avointa sähköpostia. Viestit kulkevat suljetussa nettipankissa tunnistuksen jälkeen.

- Aikajänne sille, että kriittisen määrän arjen kontakteista tavoittaa parhaiten verkkopalveluista, voi olla todella lyhyt, Forsgård arvioi murroksen aikataulusta.

Googlen maajohtaja Petri Kokko ei usko, että sähköposti kuolee, mutta on samaa mieltä siitä, että yksikään netin palveluista ei ole vielä kokonaan valmis, vaan tuotekehitys jatkuu.

Jopa kuuluisuudet ovat innostuneet Twitteristä. Useilla julkisuuden henkilöillä Britney Spearsista Barack Obamaan on avustajia, jotka päivittävät palveluun viestejä tähtien elämästä. Twitter on tapa tavoittaa fanit ja hallita omaa julkisuuskuvaansa.

Siitä, onko tulevaisuuden yhteydenpitoväline sitten Facebook, Twitter tai joku muu, kukaan ei uskalla tehdä veikkausta. Googlen Petri Kokko uskoo, että eri välineiden käyttö paremminkin pirstaloituu. Aktiivisilla kansalaisilla on käyttäjätunnus vähän joka palvelussa ja niitä käytetään eräänlaisilla sateenvarjo-ohjelmilla, jotka kokoavat verkostot yhteen.

***
Harva ihminen maailmassa tietää, kuka todella tappoi Neda Aghan-Soltanin tai miksi. Surmaaja saattoi olla istuvan presidentin Mahmoud Ahmadinejadin kannattaja, armeijan sotilas tai joku aivan muu.

Siitäkään ei ole varmuutta, että silminnäkijähavainnot Agha-Soltanin viimeisistä liikkeistä olisivat ehdottoman luotettavia. On jopa mahdollista, että asianosaiset ovat värittäneet hänen tarinaansa suuremman vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Oli miten oli, Yhdysvaltain presidentti näki videon tuoreeltaan.

Kun presidentiltä kysyttiin lehdistötilaisuudessa, mitä hän siitä ajatteli, Obama vastasi:

- Video on sydäntäsärkevä. Jokainen, joka on nähnyt sen, tietää, että siinä on jotain perusteellisen epäoikeudenmukaista.

Kunpa Neda Agha-Soltan olisi vain malttanut pysyä autossa, kuumuudesta ja ruuhkasta huolimatta. Ehkä hän voisi nyt itsekin kirjoittaa huolestuneena Twitter-viestejä ystäviensä kanssa siitä, mitä Iranissa tapahtuu.

Tuomo Björksten