Internetistä voi löytää muun muassa Aki-Ville Pöykiön sijainnin ja hänen matkasuunnitelmansa kaupungin tarkkuudella, hänen juoksulenkkiensä keston, reitin ja kalorinkulutuksen, hänen bisnes- ja kaverisuhteensa, sukupuun ja miehen kuuntelemia musiikkikappaleita. Osaan tiedoista pääsevät käsiksi vain Pöykiön kaverit. Mies elää verkossa matkapuhelimen ja kannettavan tietokoneen avulla.

Vaaleanruskea siilitukka, muodikkaat ja rennot vaatteet, töissä it-alalla, käyttää uusinta teknologiaa, rauhallinen olemus, hiljainen ääni, matkustaa paljon töiden takia ja kokee olevansa olemassa paitsi tässä maailmassa myös internetissä.

Hetkinen.

Helsingin Ruoholahdessa lasitalon valkoisella sohvalla istuu mies, joka on läsnä tässä maailmassa, mutta myös toisessa.

Internetissä sadat ihmiset tietävät, että Exoven konsultti ja tiiminvetäjä Aki-Ville Pöykiö, 34, on nyt oikeassa maailmassa haastateltavana ja se tuntuu hänestä omituiselta.

Mies kertoi siitä aamulla tutuilleen lempipalvelussaan Jaikussa.

Se on suomalaisten perustama ja Googlen ostama yhteisömedia eli palvelu, jossa ihmiset voivat jakaa elämäänsä muille. Sinne latautuvat jopa musiikkikappaleet, joita Jaikun käyttäjä kuuntelee, jos hän niin haluaa. Pöykiö haluaa.

- Jaiku on minulle ankkuri, jonka tarkastan monta kertaa päivässä. Sen avulla minulla on tuntuma siitä, missä mennään. Verkossa käyttämäni palvelut antavat vahvan kokemuksen siitä, että pysyn ajan tasalla.

Muutkin kuin Jaiku-kaverit voivat löytää netistä valtavasti tietoa Aki-Ville Pöykiöstä: muun muassa Pöykiön sijainnin ja hänen matkasuunnitelmansa kaupungin tarkkuudella, hänen juoksulenkkiensä keston, reitin ja kalorinkulutuksen, joogaharjoituksia, hänen suosimiaan internetsivuja, hänen bisnes- ja kaverisuhteensa, sukupuun, hänen musiikkimakunsa ja valokuvia.

Osaan tiedoista pääsee käsiksi kuka tahansa, osaan vain Pöykiön tutut erilaisissa yhteisömedioissa.

Tietojen jakaminen ei miestä ahdista. Päinvastoin. Hän on itse määritellyt sen rajat, kuka saa tietää mitäkin. Omien kavereidensa kanssa hän jakaa esimerkiksi suosimiensa internetsivujen kirjanmerkit osoitteessa del.icio.us.

- On jännittävä ajatus, että elämästäni jää digitaalinen jälki. Tulevaisuuden arkeologit kai kasaavat ihmisten profiileja verkosta, Pöykiö sanoo.

Todellisuudessa sitä tehdään jo nyt. Mitä teet, jos haluat ottaa selvää jostakin ihmisestä? Kirjoitat hänen nimensä Googleen ja saat tulokseksi joukon mielipiteitä: muiden ja ihmisen itsensä.

- Netissä olen väistämättä vähän erilainen Aki-Ville Pöykiö kuin mitä olen tässä ja nyt. Siellä voi korostaa joitakin puoliaan ja jättää jotakin kertomatta.

Keskivertokansalaisen mielestä ei ole enää ihmeellistä lukea netissä lehtiä, katsoa ajoreittiä karttapalvelusta, keskustella keskustelupalstoilla, kirjoittaa kirjeitä sähköpostilla, hoitaa pankkiasioita tai tilata netistä uutta verokorttia. Olisiko nyt syytä pohtia sitä, että jos näemme tässä verkkopalvelujen kehityksessä pääasiassa ongelmia, miksi jatkamme samaan suuntaan?

Haluaisitko mieluummin käydä pankissa paikan päällä ja kirjoittaa kirjeitä paperille?

Pöykiö on tullut Lontoosta vain käymään Suomessa, ja on luvannut kertoa olemassaolostaan internetissä, vaikka sanookin, ettei ole "heavy user" eli osa miehen tutuista hyödyntää internetin mahdollisuuksia vielä häntäkin enemmän.

- Tuuppaavat vaikka kaikki valokuvansa verkkoon.

Pöykiö käyttää kuvien jakamiseen tarkoitettua Flickr-palvelua melko harvoin. Taannoin hän laittoi sinne kuvan jokaisesta syömästään lounaasta, niin kuin kaveritkin. Se oli kaveriporukan tempaus.

Hän on laittanut palveluun hauskoja kuvia kaikkien katseltavaksi, henkilökuvat hän jakaa useimmiten vain kavereiden kanssa.

Pöykiö on nyt asiantuntijana keikkatöissä suomalaisten perustaman, ilmaisen matkapuhelinoperaattorin Blykin asiantuntijana Britanniassa. Blykin perustivat Nokian entinen johtaja Pekka Ala-Pietilä ja mainostoimistoyrittäjä Antti Öhrling.

Se on operaattori, jolta 16-24-vuotiaat saavat Britanniassa 43 minuuttia ilmaista puheaikaa ja 217 ilmaista tekstiviestiä, jos suostuvat ottamaan puhelimeensa 6 mainosta päivässä.

Käyttäjiä on jo yli 100 000, ja syksyllä Blyk aloittaa Hollannissa. Blykin viestintäpäällikkö Irene Nyberg kertoo, että uusia markkinoita tutkitaan koko ajan tarkasti: listalla ovat muun muassa Suomi ja muut Pohjoismaat.

Suomeen tulon aikataulusta Nyberg ei vielä kerro.

Jos nuoret ovat valmiita ottamaan ilmaista puheaikaa mainoksia vastaan, heidän lapsensakin todennäköisesti ovat.

Lapset, jotka ovat syntyneet internetin ja matkapuhelimen maailmaan suhtautuvat verkkoihin ja mobiiliviestintään aivan eri tavalla kuin aikuiset, jotka syntyivät ennen kuin internet ja kännykkä yleistyivät arkikäytössä.

Ehkä lapset ja nuoret eivät pelkää verkkoa niin paljon kuin ne aikuiset, jotka eivät enää tule toimeen ilman Googlea, mutta pelkäävät jättävänsä jälkiä, joita joku voi seurata.

- Ystävän lapsi oppi käyttämään hiirtä ennen kuin lukemaan. Viisivuotiaana hän osasi ladata itselleen lastenohjelmia internetistä, Pöykiö selittää muutosta.

Aki-Ville Pöykiötä tietojen jakaminen verkossa ei pelota. Netissä eläminen ja oleminen on hänelle elämäntapa, vaikka esimerkiksi perinteisestä blogin pitämisestä hän luopui jo viisi vuotta sitten.

Pöykiö uskoo, että lähivuosina tilanne kehittyy Suomessakin siihen, mihin on menty Etelä-Koreassa.

- Siellä on on Cyworld-yhteisömedia, jonne voi perustaa oman huoneen. Tässä palvelussa on 90 prosenttia maan nuorista. Jos palvelussa ei ole, on yhteiskunnan ulkopuolella, Pöykiö tietää.

Suomessa yksikään yhteisöllinen internetpalvelu ei vielä ole saavuttanut aivan vastaavaa suosiota, vaikka esimerkiksi Irc-gallerialla on lähes 500 000 suomalaista käyttäjää, Facebookilla Wikipedian mukaan yli 400 000 ja MySpacella noin 365 000 aktiivista käyttäjää.

Näille sivustoille ihmiset siis syöttävät erilaisia tietoja itsestään, myös kuvia ja videoita.

Pöykiö elää verkossa kännykän ja kannettavan tietokoneen välityksellä.

- Välillä olin verkossa 14 tuntia päivässä, mikä on minusta vähän liikaa. Silloin rupesin rajoittamaan käyttöä, Pöykiö sanoo.

Tehdään tässä vaiheessa selväksi, että mies harrastaa paljon liikuntaa ja tapaa ystäviään myös kasvokkain. Hän ei siis vain istu koneen ääressä aamuvarhaisesta yömyöhään.

Hän sanoo, ettei ole verkosta riippuvainen, mutta on käyttämättä sitä vain, jos se on mahdotonta tai todella kallista, esimerkiksi ulkomailla hotellissa.

- Kun olen nyt ollut Lontoossa, minua on harmittanut tosi paljon, etten ole päässyt teknisten ongelmien takia juttelemaan kavereiden kanssa opiskeluaikana syntyneessä irc (internet relay chat) -ryhmässä. Siellä puhutaan kaikesta talonrakennuksista lapsiin. On sellainen olo, että olen jäänyt paljosta paitsi.

Hänen tuttavapiirinsä on verkon takia selvästi laajempi kuin se muuten olisi. Joihinkin ihmisiin hän on tutustunut alun perin verkossa ja tavannut sitten myöhemmin.

- Siellä voi tulla joskus myös illuusio, että tuntee jonkun, kun on seurannut hänen elämäänsä jossain palvelussa. Oikeastihan tätä ihmistä ei välttämättä tunne ollenkaan.

Paikkatietoisuus on päivän sana uusmedia-alalla.

Nokia aikoo laittaa kaikkiin matkapuhelimiinsa paikannusominaisuudet. Joka toiseen kännykkään tulee gps-siru eli satelliittipaikannus vuosiin 2010-2012 mennessä.

Sirun avulla ihminen saa itse tietää täsmällisen sijaintinsa kartalla matkapuhelimen näytöllä.

Tiedon voi myös halutessaan jakaa muille verkossa jo nyt esimerkiksi palvelussa nimeltä Nokia Sports Tracker Beta, jossa kuka tahansa voi reaaliajassa seurata ihmisten liikkumista kartalta.

Kun kirjoitin tätä juttua, seurasin samalla, kuinka nimimerkki "Mikkelproschowsky" juoksi Nokian puhelimen kanssa kööpenhaminalaisessa puistossa viiden kilometrin lenkin lammen ympäri keskimäärin 13,4 kilometrin tuntivauhdilla.

Pöykiökin on käyttänyt tätä palvelua.

Hänen täsmällinen sijaintinsa näkyy nytkin koko ajan verkkopalvelussa, jota ei ole vielä julkaistu.

- Siitä en voi vielä puhua. Olen kuitenkin pohtinut sitä, miten tarkasti haluan kertoa sijaintini ja kenelle. En kovin tarkasti ainakaan kaikille.

Pöykiö sanoo, ettei hän ymmärrä, miksi vain viranomaisten pitäisi voida käyttää matkapuhelimia ihmisten paikannukseen.

- Minä ainakin haluan käyttää näitä mahdollisuuksia hyväkseni.

Laki ei kiellä paikannustietojen vapaaehtoista jakamista muille.

Kenen tahansa matkapuhelimen sijainnin voivat saada sen sijaan tietoonsa vain poliisi, hätäkeskus ja Meripelastuslaitos tietyissä tilanteissa.

Vakavien rikosten ennaltaehkäisyssä ja niiden selvittämisessä tähän tarvitaan tuomioistuimen lupa etu- tai jälkikäteen. Hätätilanteissa operaattoreilla on velvollisuus antaa tiedot heti ilman tuomarin päätöstä.

Pöykiö tietää, että paikannukseen perustuvat yhteisöpalvelut ovat yleistyneet varsin hitaasti, mutta hän luottaa niihin niin kuin Nokia.

Palvelujen käyttäjämäärien vähäisyydestä kertoo esimerkiksi se, että Pöykiö sanoo tuntevansa lähes kaikki ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet Helsingissä ravintola-arvosteluja Applen iPhonella käytettävään StreetFlow-ravintolapalveluun. Palvelu näyttää puhelinta lähinnä olevat ravintolat arvosteluineen.

Gps:n käytön lisäksi Pöykiö päivittää sijaintinsa ja matkasuunnitelmansa internetiin kaupungin tarkkuudella suomalaisessa palvelussa, joka löytyy osoitteesta www.dopplr.com.

Siellä hän kertoo esimerkiksi lähtevänsä Ouluun kaksi päivää haastattelun jälkeen. Heinäkuun lopussa hän menee Osakaan ja elokuun alussa Tokioon.

- Tämä on todella kätevä palvelu, kun tuntee paljon liikkuvaisia ihmisiä. Palvelu näyttää myös, ketkä ystävistäni ovat samaan aikaan samassa kaupungissa kanssani, Pöykiö sanoo.

Pöykiö näyttää toistakin puhelimen paikantimeen perustuvaa palvelua: maps.google.com.

Sinne hän on tallentanut esimerkiksi Lontoossa juoksemansa lenkin reitin matkapuhelimen gps-sirun avulla. Reitti kulkee sinisenä Tower Bridgen yli.

On vielä yksi paikka, missä Pöykiön juoksulenkkejä voi seurata: Niken ja Applen www.nikeplus.com.

Tätä palvelua voi käyttää vain Applen iPodilla tai rannekkeella. Lisäksi kenkään pitää kiinnittää pieni palikka.

- Kun kerroin tästä yli 65-vuotiaalle, eläkkeellä olevalle isälleni, hän innostui suunnattomasti. Hän kävelee paljon ja nyt hän voi nähdä reitin, nopeuden, matkan pituuden ja kalorinkulutuksen internetistä.

Neljäs palvelu, johon Pöykiö kirjaa urheilusuorituksiaan, on hänen keskeneräinen lopputyönsä: www.liikkuu.com. Sitä hän käyttää eniten treenien kirjaamiseen, muita palveluja satunnaisesti.

Palvelua käyttävät nyt vain muutamat Pöykiön kaverit, mutta tiedot sieltä päivittyvät jo muihin yhteisömedioihin, esimerkiksi Facebookiin ja Jaikuun.

- Olen kirjannut tänne esimerkiksi astangajooga-harjoituksia, mutta osa joogakavereista melkein suuttui siitä, koska jooga ei ole suoritus. Nyt olen kirjoittanut sinne enemmän tuntemuksiani joogasta, en selvästi mitattavia asioita.

Hän sanoo pohtineensa, pitäisikö joskus selvittää, missä ihmisten sietokyvyn raja kulkee ja kertoa netissä ihan kaikki vessassa käynneistä alkaen.

- Nyt verkon yhteisömedioissa ei jaeta mitään superintiimiä, mutta tunteita siellä herää. Koko inhimillisten tunteiden kirjo. Tiedän monta parisuhderiitaa, jotka ovat syntyneet siitä, kun jonkun vampyyri on Facebookissa puraissut väärää ihmistä.

Facebookin vampyyrit ovat mielikuvitushahmoja, joilla voi purra muita.

Pöykiön liike-elämän tutut, työhistoria ja koulutustausta eli cv on kirjattu omaan palveluunsa www.linkedin.com. Hänellä on siellä 145 tuttua.

Tähän palveluun on kirjautunut ihmisiä todennäköisesti jokaisesta vähänkin suuremmasta suomalaisesta työpaikasta.

Pöykiö kertoo tietävänsä, että ulkomailta Suomeen tullut uusmedia-alan yritys käytti tätä palvelua rekrytoinnissa niin, että se palkkasi ihmisiä, joilla oli palvelun mukaan paljon suhteita alan ihmisiin.

Pöykiön työpaikalla, niin kuin monissa muissakin it-firmoissa, suurin osa palavereista pidetään firman omalla pikaviestinpalvelulla.

- Se on tapa, jolla tätä yritystä johdetaan.

Miehellä onkin usein muutama keskustelu käynnissä koko ajan, kun hän on tietokoneella. Se ei kuulemma hajota päätä, päinvastoin.

- Keskustelusta jää dokumentti, siihen voi tulla mukaan kesken kaiken, se on kustannustehokasta ja turvallista, Pöykiö perustelee.

Avovaimonkin kanssa hän kommunikoi päivän mittaan eniten pikaviesteillä esimerkiksi Google Talkissa tai Skypessä.

Tässä jutussa on mainittu noin 15 verkkopalvelua, joita Aki-Ville Pöykiö käyttää päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Nyt hän toivoo yhtä palvelua, jossa olisivat kaikkien nykyisten palvelujen hyvät ominaisuudet ja lisääkin. Hän uskoo, että sellainen tulee, koska niin moni haaveilee siitä.

- Jos jossain voisi jakaa vielä haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaankin, Pöykiö sanoo.

Vielä yksi palvelu, joka lämmittää Oulussa syntyneen humanistin sydäntä: www.wefeelfine.org.

- Tämä on upea.

Se on palvelu, joka poimii ihmisten englanninkielisistä verkkokirjoituksista tunneilmaisuja ympäri maailman ja tekee niistä taidetta.

Palvelu muun muassa kopioi lauseita talteen muiden luettavaksi ja tekee niistä yhteenvetoja.

Kun kirjoitin tätä juttua, yleisin parina edellisvuonna koettu tunne oli "better" eli vapaasti suomennettuna toiveikkuus siitä, että elämä kulkee kohti parempaan, toiseksi yleisin tunne oli "bad" eli huono.

Hyvä ja paha taistelevat ihmisen sielussa myös verkkomaailmassa. Mutta siellä sielu lepattaa eri tavalla.

Jokainen meistä tietää, ettei kaikkea voi siirtää verkkoon. Esimerkiksi ihon lämpöä ja tuoksua, kosketusta, jota jokainen tarvitsee.

Verkko ei voi pitää ihmisen sielua hengissä, mutta se ei ole syy tuomita sitä. Ei mansikkakaan riitä ruoaksi.

CV: Aki-Ville Pöykiö

Ikä:34 vuotta.

Syntynyt: Oulussa.

Asuu: Helsingissä avovaimonsa kanssa.

Koulutus: 1998: Oulun yliopistossa noin neljä vuotta

kirjallisuuden, taidehistorian ja filosofian opintoja.

2002: Opiskelee Taideteollisen korkeakoulun uuden median maisteriohjelmassa, lopputyö tekeillä.

Työura uusmedia-alalla: 2000: Oulun yliopistossa

opettajana, aiheena internet teknisesti ja sisällöllisesti.

2003: Morning Digital Design, teknologiatiimin vetäjä, suunnittelija.

2007: Idean, käytettävyyssuunnittelija.

2007: Exove, konsultti ja tiiminvetäjä. Nyt keikalla Lontoossa Blykin mobiiliviestinnän asiantuntijana.

Harrastukset: Juoksu, jooga, kitaransoitto, videopelien pelaaminen, lukeminen.

Lempipeli: Räiskintäpelit verkossa kavereiden kanssa.

Lempielokuva: Lost in Translation.

Lempikirjailijoita: Paul Auster, Douglas Coupland.

Kristiina Tolvanen
Kuva: Joel Maisalmi