Avioero voi olla miehelle katastrofi ja täysi shokki - usein se sitä onkin. Samanlaisiin tunnelmiin ero voi heittää myös naisen. Miehen ja naisen ahdistustilat eivät kuitenkaan välttämättä ole samanlaiset, eikä heidän hätänsä purkaudu samoin.

Läheskään kaikissa eroissa tilanne ei ole niin tulehtunut kuin Tampereen eroryhmän miehet kuvaavat, vaan ero pystytään hoitamaan molemmille vanhemmille kelpaavalla tavalla.

Eroneuvottelun eli sovittelun tulisi aina olla edellytyksenä eron saamiselle silloin, kun perheeseen kuuluu pieniä lapsia. Tällöin olisi suurempi mahdollisuus ymmärtää, miksi puoliso haluaa eroa, vaikka itse ei sitä haluakaan. Tapaamiset auttaisivat pohtimaan myös lasten tarpeita eron tapahtuessa.

Monen miehen kokemus erosta on se, että nainen saa arjen lasten kanssa, mies poikkeustilan. Perinteinen käytäntö, jonka mukaan lapset kuuluvat äidille, saa vallan jopa tilanteessa, jossa vanhemmuus on siihen asti jaettu molempia tyydyttävällä tavalla.

Mies ei yleensä ole aktiivinen tekemään eroaloitetta, ellei hänellä ole uutta naista katsottuna. Jos mies tekee aloitteen, takana ovat esimerkiksi vaimon päihde- ja mielenterveydelliset ongelmat. Näissä tapauksissa lapset yleensä tulevatkin isälle.

On myös sellaisia nuoria isiä, jotka eivät jaksa tai halua elää perhe-elämää. He eivät välttämättä haluaisi ollenkaan sitoutunutta parisuhdetta, vaan elävät sinkkuelämää, keskittyvät työhönsä ja harrastuksiinsa. He haluavat ja voivatkin olla vastuullisia, hyviä isiä, mutta kammoavat ajatusta "perhevankilasta".

Kun nuoret naiset puhuvat eroon liittyvistä pettymyksistä, he kertovat, miten yksin he jäivät vauvan kanssa, koska mies keskittyi työhön ja harrastuksiinsa.

Naisten mukaan muita eroon vaikuttavia tekijöitä ovat puolison päihdeongelmat, henkinen ja fyysinen väkivalta, miehen kykenemättömyys kuunnella naisen tarpeita ja kumppanin uskottomuus.

Vaikka uskottomuus ei varsinaisesti tulisi ilmi, sillä on vaikutuksensa puolisoiden väliseen läheisyyteen. On vaikeaa olla läheinen ihmisen kanssa, jolle valehtelee. Kun uskottomuus tulee ilmi, ei tajuta, että sen aiheuttamasta traumasta toipuminen voi viedä jopa useita vuosia.

Jos trauma jää pysyvästi parisuhteeseen, kauna ja epäluottamus syövät rakkauden ja seksuaalisen läheisyyden, ja pari ajautuu eroon.

Kun ero on tapahtunut, naiset valittavat useimmiten sitä, että isä ei noudata kunnolla huoltajuussopimusta. Isä ei pidä yhteyttä lapsiin tai tekee jatkuvasti muutoksia tapaamisten suhteen. On vaikeaa nähdä lapsen pettymys, kun isä pettää lupauksensa.

Nainen ei myöskään voi tehdä suunnitelmia omalle vapaa-ajalleen, koska mies voi viime kädessä ilmoittaa olevansa työ- tai lomamatkalla - ehkä uuden rakkaan kanssa. On myös miehiä, jotka varallisuudestaan huolimatta ovat saitoja eivätkä maksa sovittuja maksuja lapsilleen.

Mitä enemmän kaunaa esiintyy puolisoiden välillä, sitä vaikeampaa on asioista sopiminen ja lasten hyvinvoinnin turvaaminen.

Loukattu, pettynyt nainen voi pyrkiä kaikin tavoin vaikeuttamaan ex-puolisonsa ja lasten isän elämää. Suurin kosto on aiheeton syyte insestistä. Hylätty mies voi uhkailla väkivallalla ja pahimmillaan toteuttaa uhkauksensa.

Joskus vasta avioero kaikessa kauheudessaan on se kokemus, joka herättää tulemaan rehellisellä tavalla tietoiseksi itsestään ja omasta tavastaan elää.

Asioiden haastattelemista miehistä Kari-Pekka kuvaa hyvin tätä kokemusta. Vasta, kun ihminen tutustuu avoimesti itseensä ja taustaansa, hänen on mahdollista tehdä tietoisia päätöksiä siitä, millainen mies tai nainen, isä tai äiti, hän haluaa olla - elääpä parisuhteessa tai on eronnut.

Kaija Maria Junkkari