Juhani Rinne on myös ornitologi eli lintutieteilijä. Hänen kotinsa vieressä oleva Kirkkonummen Hvitträskin-järvi on karu, mutta silti siellä pesii esimerkiksi kuikka. Ämmänsuon kaatopaikan lokit lentävät yöpymään sinne. Muuttoaikaan tälläkin järvellä on vilkasta.

Kokeneen meteorologin kyky ennustaa perustuu ensinnäkin rohkeuteen sanoa ja toiseksi matemaattiseen lahjaan. Hän ymmärtää numeroiden kauneutta. Laskutoimituksiin perustuvat myös ilmastomallit, joiden avulla ennustetaan ilmaston muuttumista.

Ilmastotutkija Juhani Rinne, nyt 68, antoi ensimmäisenä Suomessa hiilidioksidivaroituksen yleistajuisessa lehdessä runsaat 30 vuotta sitten. Liki profetiaksi osoittautunut artikkeli ilmestyi Helsingin Sanomissa 16. syyskuuta 1976.

Ilmatieteen laitoksen ilmastoprofessorina viisi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt mies nauraa nyt rohkeudelleen sirisilmin.

Rinne istuu kotonaan Kirkkonummen Masalan-kylässä sata vuotta vanhan hirsitalon viileässä salongissa ja kuuntelee, mitä kirjoitti Hesariin nuorena meteorologian dosenttina.

Kirjoituksensa lopussa hän esitti tiiviin ennusteen, johon sisältyy "hiilidioksidivaroitus".

"Jos fossiilisten aineiden poltto jatkuu entiseen tapaan, on odotettavissa ylikuumeneminen", Rinne ennusti.

Hän kirjoitti, että hiilidioksidiongelma on kansainvälinen ja Suomelle niin tärkeä, että sen käsittely on pikaisesti aloitettava.

Elettiin vuotta 1976. Nasan johtava ilmastotutkija nosti ilmastonmuutoksen isoksi puheenaiheeksi Yhdysvalloissa vasta 12 vuotta myöhemmin, ja sieltä se levisi maailmalle.

Ruskea seinäkello lyö hiljaa puolitunnein Rinteen kotona toukokuussa 2007. Mies sanoo, ettei ole uskaltanut itse kaivaa esiin Helsingin Sanomien -kirjoitustaan, koska se on niin huonosti kirjoitettu.

Päivälehdessä julkaistu artikkeli ei tietenkään tuonut tekijälleen tieteellistä meriittiä, mutta ylpeä siitä sietäisi olla.

Rinne kirjoitti ensimmäisenä suomalaisena tutkijana omalla nimellään kaikelle kansalle, että on erittäin todennäköistä, että ihminen aiheuttaa kohtuuttoman ilmastonmuutoksen ja asialle pitää heti tehdä jotakin.

Tiedeyhteisöjen lehdissä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta oli kirjoitettu jo ennen vuotta 1976, suomeksikin. Helsingin Sanomien tiedetoimittaja oli kirjoittanut pari vuotta aiemmin eräiden tutkijoiden ajattelevan, että ihminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen.

Asiaa pidettiin tuolloin yhä epävarmana: todennäköisenä mahdollisuutena.

Todellisten ilmastotutkijoiden keskuudessa ilmastonmuutoksesta ja sen syistä ei Rinteen mielestä ole enää vuosikausiin vallinnut epävarmuutta. Kapuloita rattaisiin ovatkin heittäneet toiset: muiden alojen tutkijat ja toimittajat lähinnä.

Toukokuussa 2007 uskaltaa ehkä sanoa, ettei Juhani Rinteen arvoa mitata Suomen ilmastotieteilijöiden keskuudessa tieteellisellä julkaisuluettelolla, vaan nimenomaan rohkeudella käyttää matemaattista lahjaansa ja päässään olevaa ilmastomallia.

Hän on keskustelija, auktoriteetti ja syntetisoija, joka on uskaltanut hakea myös uutta näkökulmaa asioihin.

- Oli se kumma, että ne silloin 1970-luvulla julkaisivat sen artikkelini, Rinne kummastelee.

Hän muistaa harpponeensa Helsingin yliopiston meteorologian laitoksen käytävillä ja miettineensä, miten hiilidioksidivaroituksen saisi julki, kun asia ei ole ilmassa.

- Eiväthän lehdet siitä silloin olleet ollenkaan innostuneita.

Rinne keksi keinon. Hän kirjoitti jäätiköitymisestä pitkän artikkelin ja lähetti sen Hesariin. Nuori mies ujutti kirjoituksen toiseen osaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidivaroituksen. Se meni läpi.

Artikkeli julkaistiin kahdessa osassa peräkkäisinä päivinä asiantuntija-artikkelina ykköspääkirjoituksen vieressä.

- Olin nuori ja hölmö. Oli polttava tarve saada se julkaistuksi.

Kirjoituksen aiheuttama reaktio oli vaisu. Muutama ihminen kommentoi, että teksti oli kiinnostava.

Julkiseen keskusteluun ilmastonmuutos nousi näkyvästi vasta vuonna 1988, kun keskustelu leimahti Yhdysvalloissa. Nasan ilmastotutkija James Hansen piti Yhdysvaltojen kongressissa puheen kesän siihen asti kuumimpana päivänä.

Hansen sanoi, että kasvihuonekaasupäästöjen ja lämpötilojen välillä on syy- seuraus -suhde ja jatkoi olevansa 99-prosenttisen varma, että tämä johtuu fossiilisten polttoaineiden polttamisesta.

Naapurin lasten tuomat virpomavitsat tököttävät värikkäine höyhenineen lasimaljakossa Rinteiden salongin pöydällä vielä toukokuussa 2007.

Ja hiilidioksidipitoisuus nousee yhä.

Isoisäksi tullut Juhani Rinne ei usko enää ongelman pikaiseen ratkaisemiseen.

- Kai siinä 30 vuotta taas menee ennen kuin tajutaan toimia. 30 vuotta meni ennen kuin tajuttiin, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama.

Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tuli mediassakin tieteellinen tosiasia eikä enää uskon asia oikeastaan vasta vuonna 2006.

Viime kevään eduskuntavaalien alla kaikkien puolueiden oli Suomessakin otettava ohjelmaansa ilmastonmuutoksen torjuminen. Voittajat veivät asian hallitusohjelmaan. Aiheesta kerrotaan nyt lähes päivittäin uutisissa.

Miksi ihmiskunta yhtäkkiä tajusi tekevänsä itsemurhaa? Syy on Rinteen mukaan Suomessa hyvin raadollinen: poikkeuksellisen lämmin vuoden 2006 alkutalvi, jonka aiheutti Juhani Rinteen lempisäätyyppi.

- Tuulet ja matalapaineet kiersivät voimakkaasti ympäri koko pohjoisen pallonpuoliskon. Atlantilta kulki silloin valtava virtaus. Sen säätyypin odotetaan voimistuvan ja yleistyvän, Rinne selittää ja onnistuu tekemään loskasta hetkeksi kiehtovan.

Joulukuun 2006 keskilämpötila oli koko maassa 6-8 astetta korkeampi kuin 30 vuoden keskiarvo. Vastaava lämpötila saavutetaan joulukuussa vain kerran pari vuosituhannessa, tai on saavutettu, sillä tilanne muuttuu lämpenemisen myötä.

Toinen syy keskustelun ryöpsähtämiseen viime vuonna on se, että ilmastonmuutokselle laskettiin hinta, kun brittihallinto sai Sir Nicholas Sternin raportin lokakuussa 2006.

Lisäksi kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, ehkä herättävin yhteenveto julkaistiin alkuvuonna 2007. Kyseessä on tuhansien ympäri maailmaa työtä tekevien tutkijoiden tulosten yhteenveto.

Paneeli pitää ilmastonmuutosta ihmisen päästöjen aiheuttamana nyt hyvin suurella todennäköisyydellä: 90 prosentin varmuudella. Tämä ilmastomallien perusteella laskettu tilastollinen todennäköisyys vahvistuu koko ajan, kun päästöjen aiheuttama muutos alkaa viipeellä näkyä lämpötiloissa.

Suomessa maallikot havahdutti ehkä se, kun Ilmatieteen laitos laski, että täällä lämpötila voi nousta sadassa vuodessa jopa seitsemän astetta

Tervetuloa pitkä, pitkä marraskuu ja pitkä, pitkä heinäkuu.

Jos päästöjä onnistutaan rajoittamaan, lämpötila noussee Suomessa vain 3-4 astetta.

Euroopan unionin asettama maailmanlaajuinen tavoite on kaksi astetta. Rinne puuskahtaa. Hän ei usko, että tavoitteeseen päästään tällä tahdilla.

- Ilmasto on ihmisen toiminnan ansiosta lämmennyt 0,7 astetta ja toinen 0,7 astetta on maahantuojan varastossa eli valtamerissä, jotka luovuttavat sen hitaasti. Nyt tahti vain kiihtyy eikä lämpeneminen pääty siihen, jos päästöt joskus loppuvat. Kasvihuonekaasujen poistuminen ilmakehästä vie kauan, jopa satoja vuosia.

Rinne epäröi hetken ennen kuin suostuu selittämään pessimismiään.

- Minulla on auto tuossa pihassa ja olen vähentänyt sen käyttöä selvästi, muttei sillä ole mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen, emeritusprofessori sanoo.

Hänen mukaansa toimittajien ja maallikoiden mittakaava tässä asiassa on täysin hukassa.

Ilmastonmuutos on niin iso asia, ettei sitä paranneta vapaaehtoisesti käyttäytymistä muuttamalla ja kansalaisaktivismilla muutamissa teollisissa maissa.

- Tarvitaan tutkimusta siitä, mitkä keinot vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä eniten ja nopeiten. Se pitää laskea, Rinne sanoo.

"Liikenteen päästöjä on vähennettävä" on niin kulunut mantra, etteivät professorin korvat sitä enää kestä. Sen hokeminen ei saisi tuoda enää hyvää omaatuntoa.

- Kun on laskettu, mikä vaikuttaa eniten, sitten pitää tehdä radikaaleja ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Tarvitaan kaamea direktiivi, joka sanoo, mitä tehdään.

Miksi kaamea?

- Koska tarvittavat toimenpiteet ovat niin voimakkaita, Rinne sanoo.

Ilmastopaneeli listasi tuoreimmassa toukokuussa julkaistussa osaraportissaan keinoja, joilla ilmastonmuutokseen voidaan puuttua: hiilidioksidin pumppaaminen maan alle, vedyn käyttäminen polttoaineena, puhdas nestemäinen hiili, biopolttoaineet, ydinvoima, vesivoima, tuuli- ja aurinkoenergia, maalämpö ja niin edelleen.

Löytyisikö näistä?

Juhani Rinne huokaa ja sanoo, että temppujen listaamisen sijaan nyt olisi laskettava niiden vaikutukset ja sitten päätettävä, mitä kukakin tekee.

Esimerkiksi kemian nobelistin Paul Crutzenin ehdottama stratosfäärin likaaminen rikillä on oikean mittaluokan keino. Käytännössä se tarkoittaisi auringon himmentämistä.

- Pitäisi tietysti tutkia tarkasti, mitä muita vaikutuksia tällaisella olisi esimerkiksi kasvillisuuteen, Rinne sanoo.

Yhä mediassa julkaistaan lähes päivittäin mielipidekirjoituksia, joissa kerrotaan, miksi ilmastonmuutos ei voi olla ihmisten aiheuttamaa.

Rinteen mukaan on luotu väärä mielikuva, että millä tahansa akateemisella koulutustaustalla on automaattisesti myös ilmastoasiantuntija. Hän muistuttaa, ettei ilmastonmuutos ole mikään mielipidekysymys, vaan monimutkainen laskutehtävä, joka perustuu fysiikan lakeihin ja jossa kaikki mahdolliset seikat on otettava huomioon: kasvihuonekaasut, pienhiukkaset, pilvisyys, lumen ja jään heijastavuus, auringon säteily ja niin edelleen.

Ilmastonmuutoksen ja sen yhteyden ihmisen toimintaan kiistävät Rinteen mukaan enää lähinnä muut kuin ilmastoasiantuntijat. Esimerkiksi luonnontieteen ja tekniikan asiantuntijoilla tuntuu olevan aiheesta paljonkin sanottavaa.

Rinteestäkin olisi voinut tulla matemaattisten lahjojensa takia periaatteessa teknikko, mutta hän valitsi meteorologian. Valintaan vaikuttivat linnut: etenkin ne tuhannet keväiset kurjet, joiden muuttoa Rinne pikkupoikana seurasi 1950-luvulla Helsingissä.

Yhä vieläkin komea kurki on miehen lempilintu.

- Tämä on hyvä asuinpaikka, niitä lentää tästä yli.

Kodin vieressä, Kirkkonummen Hvitträskin karun ja tyynen järven rannalla riippakoivujen rinnalla sielusta kumpuaa kysymys, voiko ihminen todella tehdä tästä planeetasta loukon itselleen?

Niin kai sitten, mutta Juhani Rinne ei vaikuta katkeralta.

Mikä on tärkeintä elämässä, herra professori?

- Kunakin hetkenä se, mitä on tekemässä. Esimerkiksi lastenlasten kanssa leikkiminen, Rinne sanoo.

Viestikapula on nyt siirretty.

CV

Juhani Rinne

Syntyi Helsingin Töölössä vuonna 1939. Lapsuus osui silakkajonojen ja maitokorttien aikaan.

Ruikutti jo nuorena tädeiltään algebran ja geometrian oppikirjoja koulusta.

Opiskeli Helsingin yliopistossa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä, ohjelmointia ja lopulta myös meteorologiaa, johon jäi omien sanojensa mukaan jumiin.

Vuonna 1972 muutti Kirkkonummelle Masalan kylään vanhaan hirsitaloon vaimonsa kanssa. Pelkää aikaa, jolloin joutuu palaamaan luonnon keskeltä kaupunkiin.

Työskenteli koko uransa Helsingin yliopistolla ja Ilmatieteen laitoksella pätkätöissä. Pisin pätkä oli viisi vuotta.

Jäi eläkkeelle vuonna 2002 Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorina.

Yksi poika ja kaksi lastenlasta.

Ornitologi eli lintutieteilijä. Rinne on julkaissut linnuista ja tutkinut sirittäjiä.

Harrastaa maissinviljelyä, puutarhan ja kasvimaan hoitoa. Keittiön pöydällä kasvavat nyt tomaatin, erilaisten kurpitsojen ja kurkkujen taimet.

Viihtyy kotona, mutta seuraa yhä aktiivisesti ilmastotutkimusta ja ilmastokeskustelua.

On eläkkeelläkin kysytty mies. Sai haastattelun aikana puolessa tunnissa kolme puhelua peräkkäin: ensimmäinen koski ylioppilasluokan luokkakokousta, toisessa pyydettiin palautetta tieteellisestä artikkelista ja kolmannessa oli puhe tiekunnan asioista.

Näin ihmiskunta havahtui ilmastonmuutokseen
Tieteellinen keskustelu:

1827 Ranskalainen luonnontieteilijä Joseph Fourier keksi, että ilmakehässä pitää olla jotakin lämmittävää. Häntä pidetään kasvihuoneilmiön idean keksijänä, vaikkei sitä nykymerkityksessä vielä tuolloin tunnettu.

1859 Irlantilaissyntyinen John Tyndall selvitti laboratoriossaan, että hiilidioksidi ja vesihöyry kykenevät imemään infrapunasäteilyä ja voivat siten vaikuttaa ilmastoon. Hän siis löysi ensimmäiset kasvihuonekaasut, vaikkei niitä vielä sillä nimellä kutsuttukaan.

1896 Ruotsalainen kemisti-insinööri Svante Arrhenius arvioi, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen nostaa lämpötilaa noin viidellä asteella. Tämä osuu yllättävän hyvin yhteen nykyisten tietokonemalleilla tehtyjen arvioiden kanssa. Arrhenius tosin arveli, että hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuminen vie noin 3 000 vuotta. Käytännössä teollistumisen aikana ilman hiilidioksidipitoisuus on noussut 35 prosenttia. Se on nyt korkeampi kuin koskaan ennen. 1960-luvulta alkaen tietotekniikan kehittäminen mahdollisti ensimmäisten ilmastomallien kehittämisen.

1973 Meteorologian professori Eero Holopainen kirjoitti Helsingin yliopiston meteorologian laitoksen sarjassa ja 1975 Suomen tiedeseuran vuosikirjassa, että ilman lämpötila näyttää nousevan ihmisen aiheuttamien päästöjen takia.

Tiedotusvälineet:

1976 Meteorologian dosentti Juhani Rinne varoitti Helsingin Sanomien artikkelissa, että ihmisen aiheuttama hiilidioksidipitoisuuden nousu johtaa todennäköisesti ilmaston lämpenemiseen ja hiilidioksidipäästöjä olisikin vähennettävä.

1979 Apulaisprofessori Raino Heino ja osastopäällikkö Seppo Huovila toivat Maailman ensimmäisestä ilmastokonferenssista Suomeen ennusteen, jossa ennustettiin lämpötilan nousu seuraavien sadan vuoden aikana. Ennuste on pitänyt melko hyvin paikkansa ja se vastaa melko hyvin tuoreita ennusteita. Ennuste uutisoitiin.

1988 Ilmastotutkija James Hansen piti kuumana kesäpäivänä Yhdysvaltojen kongressissa puheen, jossa hän syytti ilmaston lämpenemisestä fossiilisten polttoaineiden tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä. Keskustelu mediassa leimahti vihdoin.

1988 Perustettiin YK:n ilmastopaneeli IPCC.

1997 Kioton pöytäkirja velvoitti teollisuusmaat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta kauteen 2008-2012 mennessä. Yhdysvallat ei allekirjoittanut sopimusta, eikä se koske Kiinaa, Intiaa ja muita kehittyviä maita.

2005 Kioton pöytäkirja astui voimaan, kun riittävä moni valtio oli ottanut sen osaksi lainsäädäntöään. Suomen tavoite on vähentää päästöjä vuoden 1990 tasolle kaudella 2008-2012.

2006 Suomessa suuri yleisö kiinnostui asiasta lämpimän talven, amerikkalaispoliitikko Al Goren elokuvan ja tuoreiden kansainvälisten raporttien takia.

2007 IPCC raportoi, että 90 prosentin todennäköisyydellä ihmisen aiheuttamat päästöt ovat ilmastonmuutoksen taustalla. Maapallon keskilämpötilan lasketaan nousevan 1,1-6,4 astetta seuraa-vien sadan vuoden aikana. Jos kasvihuonekaasujen päästäminen jatkuu nykymalliin, nousu on siis jopa 6,4 astetta.

2007 Euroopan unioni sopi, että päästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Nyt neuvotellaan maakohtaisia tavoitteita. Tavoitteena on korkeintaan kahden asteen lämpötilannousu.

2050 mennessä teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjä 60-80 prosenttia ja koko maapallon 50 prosenttia, jottei ilmasto lämpene enempää kuin 2 astetta.

Teksti: Kristiina Tolvanen

Kuvat: Raimo Iso-Ettala