Maanantaina tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton puna-armeijan lentolaivueet avasivat pommiluukkunsa suomalaisten siviilien yllä. Talvisota alkoi. Suomen sankarillinen puolustustaistelu on ansainnut jokaisen palstamillimetrinsä, joka siitä näinä kuukausina kirjoitetaan.
Sen sijaan juhlavuosi ei ansaitse enää yhtään suhteellisuuden- ja historiantajutonta miesjohtajaa, joka vaatii kansalaisia oman asiansa taakse talvisodan hengen nimissä. Nämä isiensä ja isoisiensä kunniaa lainaavat sankarit olivat sodassa mukana korkeintaan pappojensa munaskuissa.
"Tarvitaan yhteistä hyvin laajaa talvisodan henkeä", Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen sanoo (27.4.). Tällä sodan hengellä pitäisi muka pelastaa paperiteollisuus Suomessa. Kun bisnes ei kannata, vedotaan toisten sankaritekoihin, joilla kannattamattomasta tuotteesta yritetään taikoa kannattava.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää vaati vastikään sodan henkeä apuun palkkaratkaisun aikaansaamiseksi: "Suomi on talvisodasta saakka puhaltanut yhteen hiileen. Miksi me globaalissa talouskriisissä hukkaisimme tavan tehdä yhteistyötä?" (Aamulehti 22.11). Kun tupoa ei synny, lietsotaan kansaa vanhojen toimintamallien taakse sodan hengellä.
Jo viime vuoden puolella oltiin aivan hurjina. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) kuvasi Suomen taloustilannetta talouden talvisodaksi (MTV3 19.12.2008), ja kun Paavo Lipponen (sd) ei keksinyt mitään rajumpaa maanpäällistä kahakkaa, Mooses räväytti, että kyseessä on harmageddon, Raamatun lopun aikojen viimeinen suuri taistelu (Joh. ilm. 16:16).
Jostain syystä toimivia yhteiskuntia on syntynyt sinnekin, missä talvisotaa ei ole käyty. Ulkomailla asuneet ovat huomanneet, että vähintään Suomen tasoiset hyvinvointipalvelut on onnistuttu luomaan muuallekin ilman, että joku on koko ajan vaatimassa talvisodan yhteishenkeä.
Kehittyneitä yhteiskuntia on luotu olemalla reilusti eri mieltä. Ei ole tarvittu tupoja tai viiden puolueen sateenkaarihallituksia joissa kommunistit ja kokoomus vesittävät aatteensa talvisodan hengessä.
Pikemminkin toimivat ja hyvinvoivat yhteiskunnat ovat syntyneet unohtamalla talvisodan hengen kaltainen joukkohurmos. Vai oletteko nähneet seuraavia otsikoita viime aikoina:
Obama: "Ilmastoneuvotteluihin kaivataan nyt Irakin sodan henkeä."
Merkel: "Saksan autoteollisuuden pelastamiseen tarvitaan nyt ensimmäisen maailmansodan henkeä."
Brown: "Britannian työväenpuolue ja konservatiivit muodostavat talouskriisissä yhteishallituksen toisen maailmansodan hengessä."
Niinpä. Autoritäärinen konsensuspolitiikka on suomalainen erityispiirre. Ulkoiseen uhkaan vetoamalla meitä houkutellaan luopumaan perusoikeuksistamme. Talvisotaretoriikan vanavedessä tulevat usein ehdotukset laajapohjaisista kolmen suuren puolueen hallituksista, jolloin käytännössä luovutaan oppositiosta. Tällaista ovat ehdottaneet esimerkiksi Sauli Niinistö (kok) ja vastikään Iltalehden pääkirjoittaja: "Kaikkien vastuullisten tahojen yhteishallitus vaalien jälkeen helpottaisi välttämättömän tiedostamista" (23.11).
"Välttämättömän tiedostaminen" ja "vastuullisten toimesta" ovat talvisodan terminologiaa. Vaihtoehtoja ei ole.
Talvisodan veteraanit uhrasivat paljon varmistaakseen Suomelle länsimaisen järjestelmän, jossa voidaan olla reilusti eri mieltä asioista. Kunnioitamme heidän uhriaan olemalla ihan hiljaa talvisodasta, kun teemme rutiiniratkaisuja taloudessa ja työmarkkinoilla.
Kirjoittaja on Alma Median Helsingin toimituksen esimies.
Taneli Heikka
