Ei heitä kyllä katukuvassa juuri näe. Joskus laitakaupungilla lenkillä tapaa skinheadejä ulkoiluttamassa bullterrierejä. Eikä heitä voi suoralta kädeltä luokitella uusnatseiksi, koska on kuulemma skinheadejä, joilla ei ole poliittista kantaa. Sitä paitsi en enää pysty aina ulkonäön puolesta erottamaan skinejä punkkareista.
Tai ehkä Hannover onkin punkkareiden hallitsemaa seutua? Ainakin heitä lorvii aina keskustassa. Heidän koiransa ovat sekarotuisia.
Haastattelin muutama vuosi sitten Göttingenissä äärivasemmistolaisia anarkisteja televisioon. He olivat harmittoman tuntuisia kivoja opiskelijanuoria. Siinä vaiheessa minun täytyi kuitenkin nielaista, kun he esittelivät taisteluvarusteitaan ja koulutusohjelmaansa. Kameran eteen he tulivat vain maskit päässä, sillä he ovat rikollisia. He kertoivat, että Saksassa on meneillään näkymätön sota uusnatsien ja äärivasemmiston hallitsemista alueista. Göttingeniin eivät uusnatsit uskaltaudu.
Ai että olisi tällainen salasotateoria?
Äärioikeistolaisten strategiana on 1990-luvun alusta lähtien ollut perustaa "kansallisesti puhdistettuja alueita". Näin he kirjoittavat itse nettisivuillaan. Ulkomaalaisia, kommunisteja ja invalideja terrorisoidaan niin paljon, että he muuttavat muualle. Heitä pelotellaan niin, etteivät he uskalla tehdä rikosilmoitusta. Ellei heitä sitten heti kättelyssä pahoinpidellä, pahimmassa tapauksessa kuoliaaksi.
Valtamedian aiheeksi no-go-alueet nousivat kesällä 2006, kun Saksa järjesti jalkapallon MM-kilpailut. Hallituksen puhemies Uwe-Karsten Heye sanoi radiohaastattelussa, että "Brandenburissa on pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, joihin en neuvoisi kenenkään tummaihoisen menevän. He eivät ehkä selviä sieltä hengissä."
Median parahdus oli suoraa huutoa. Ensimmäisen melun vaiettua alkoi kuulua ääniä, että kyllähän se vähän näin on.
Siltikään minä en näe tätä kansallista puhdistusta omassa elinympäristössäni. Ehkä asun liian isossa kaupungissa liian Länsi-Saksassa.
Eikä minusta muutenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä olen tyypillisen suomalaisen eli arjalaisen näköinen. Sitä paitsi olen kristitty. Pieni jännite voi syntyä siinä vaiheessa, kun aukaisen suuni. Minulla on keinoni lyödä luu kurkkuun, vaikka puhun aksentilla: keikaroin yhdistelmällä ulkomaalaisaksentti ja sivistyssanat, joita käyttäessä saksalaisetkin kaipaavat sivistyssanakirjaa.
Natsit muuten lukivat suomalaiset "saksalaiseen tai lajinsukuiseen vereen", vaikkemme me arjalaisia oikeasti ole. Arjalaiset ovat indogermaaneja. Me olemme suomalais-ugrilaisia. Muun muassa tämä suomalais- ja unkarilaisongelma johti 1935 siihen, ettei Saksan lainsäädännössä enää puhuttu arjalaisista vaan juuri tuosta saksalaisesta tai lajinsukuisesta verestä, jotka olivat herrakansaa. Jotka saivat käsitellä muita kansoja niin kuin parhaaksi katsoivat. Eikä vain muita kansoja: homoja ja kommunisteja ja kehitysvammaisia myös.
Täytyisi varmaan haastatella uusnatseja. Jos he eivät kerran tule minun tyköni, niin voinhan minä etsiä heitä käsiini. Noin kokeilumielessä, että mitä he sanovat ulkomaalaiselle, joka on tunkeutunut heidän reviirilleen. Lupaisin olla käyttämättä niitä liian vaikeita sivistyssanoja.
Tarja Sohmer
HANNOVER
Kirjoittaja on Saksassa pitkään asunut toimittaja.
Lukumäärältään pienistä uusnatsijoukoista jaksetaan mainita aina, ja voisipa olla että kirjoittaja pitäisi heitäkin ihan mukavina ihmisinä joilla vain sattuu olemaan todella jyrkkä kanta tiettyihin arkoihin asioihin. Samalla tapaa kuin tapahtui hänen kohdatessaan anarkisteja.
Vaikka tuhotyöt, sabotaasit ja muut kiusanteot koskettavat yhteiskuntaa kokonaisuudessaan niin jostain syystä harvoin otsikoihin nousee mitään kielteistä näistä järjestöistä (esim. AFA). Suomessakin tälläinen toiminta on valitettavasti nostanut päätänsä talonvaltauksineen, töhryfesteineen ja muina "mielenilmauksina". Tälläiset toimet todella koskettavat yhteiskuntaa ja jokaista kadunmiestä toisinkuin muutaman uusnatsin järjetön riehunta. En vähättele uusnatsien toimintaa tahi puolustele, mutta jotenkin ihmetyttää miksei ikinä mainita sitä kolikon toista puolta.
Suomessa vastaavantapaista toimintaa harrastaa takku.net, joka ”tiedottaa” äärivasemmiston tekemistä sabotaaseista, talonvaltauksista, mielenosoituksiksi verhoilluista terroriteoista positiiviseen ja kannustavaan sävyyn.
Metallimusiikin ystävänä olen itse saanut konkreettisesti kuulla millaista terroria äärivasemmistolaiset harrastavat "natsivihassaan", hyvänä esimerkkinä Moonsorrow yhtyeen Euroopankiertue, jonka keikkoja äärivasemmistolaiset koittivat saada peruutetuksi sillä nojalla että Moonsorrow olisi natsibändi! Syy syyttelemiseen? Riimujen käyttö, jotka pohjoismaisena traditiona kuuluvat Moonsorrowin (joka esittää folk-vaikutteista melodista metallia) estetiikkaan ymmärrettävästä syystä. Todella ikävää huomata että vainoaminen juontaa juurensa niin pitkälle että etsimällä etsitään syitä boikotoida ja tehdä kiusaa bändeille, ja aivan syyttä. Ilman mitään taustatietoa. Toimintatapana on mm. uhata hajoittaa keikkapaikka tai järjestää mellakka mikäli konsertteja ei peruta. Natsileima heitetään tutkimatta orkesterien päälle ja varsinkin keski-euroopassa on sen jälkeen lähes mahdotonta saada konserttia järjestetyksi uhkailujen takia.
Ja mikä ikävintä useat keikkapaikat/järjestäjät ottavat nämä uhkaukset tosissaan ja peruuttavat esiintymisiä vain sillä nojalla että äärivasemmistoradikaalit näin vaativat, oli syy keksitty tai tekaistu. Ketkä niitä oikeita fasisteja ovat nykymaailmassa, jotka sanelevat mikä on oikein ja väärin, kuka saa soittaa ja kuka ei?
Ikävää että kirjoittajankin ajatukset ovat sillä tasolla että uusnatseja pidetään aivottomina hylkiöinä joita pitää lähestyä sanakirjan kera, mutta anarkistit mielletään mukaviksi nuoriksi, jotka vain taistelevat hyvän asian puolesta. Sekö oikeuttaa kaikenlaisen muun laittoman toiminnan, riittää että kertoo vastustavansa fasismia/rasismia/etc., kaikki on sallittua sen nimissä?