Juna kuljettaa hiljaista miestä Karjalan Kannaksen poikki kohti Moskovaa. Ruska on värjännyt maiseman kauniiksi, vaikka pikkuisen sataa tihuuttaakin.

Lähetystöneuvos Vladimir Kozin istuu toisessa luokassa, ja miettii, onko hän todella vahingoittanut suuren isänmaansa etua.

- Sanoin vain asiat niin kuin ne ovat. Suomen ei pidä liittyä Natoon, sillä se olisi vihamielinen teko Venäjää kohtaan, mies muistelee - ja vakuuttelee itselleen, että kaikkihan sitä mieltä ovat.

Kozin pohtii, mikä Moskovassa odottaa.

Esimiehen haukut vai kiitokset? Ankea virkahuone vai passitus johonkin kaukaiseen ja merkityksettömään suurlähetystöön, ehkäpä pimeään Afrikkaan? Mukava diplomaattielämä Helsingissä jää joka tapauksessa taakse. Maine on mennyt, kun omat esimiehet ja asemamaan johto vetivät miehen kölin alta.

- Suomi ei tarvitse talutusta, oli ulkoministerikin tokaissut.

Vladimir Kozinin tapaus osoittaa, ettei ilkeän sanailun aika ole vieläkään ohi Suomen ja Venäjän suhteissa. Nato-jäsenyyspuhe kiristää äänenpainoja.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) äskettäinen lausunto, jonka mukaan Suomessa viljellään liikaa sotaretoriikkaa, joutuu taas kerran kelmeään valoon. Vanhanen ilmeisesti halusi, että keskusteltaisiin mieluummin ilmaston lämpenemisestä kuin idän uhkakuvista.

Jäätikköjen sulaminen on tietenkin tärkeä asia, mutta tuskin ajan ainoa haaste.

Itse asiassa Vanhanen sai lausunnosta silmilleen jo samana päivänä, kun norjalaiset ilmoittivat, etteivät he luota Naton apuun mahdollisessa kriisissä.

Ilma tihkuu sotaretoriikkaa, pääministeri Vanhanen!

Kozin puhui suljetussa seminaarissa. Sellainen on nykyään tapana, kun venäläisten viestejä ei enää voi etsiskellä sanomalehdistä eikä Moskovan television iltauutisista. Toimittajat ja poliitikot eivät juoksentele Kremlissä tai Tehtaankadulla kyselemässä, mitä mieltä pääkonttorissa ollaan Suomen tekemisistä.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ehti kyllä kysyä, kenen aloitteesta lausunto oli tullut julkisuuteen. Oliko suomalainen media ollut sopimattoman aktiivinen?

Kelpo kysymys, mutta tällä kertaa onneksi vailla perusteita.

Lähetystöneuvoksen puheenvuoroa ällisteltiin heti tuoreeltaan. Seminaarilähde soitti tutulle toimittajalle, Maikkarin uutisten Juha Muuriselle, ja kertoi, mitä Kozin oli laukonut. Uutistoimittaja oivalsi saaneensa jämerän skuupin.

Muurinen pyysi Kozinilta haastattelua. Tämä ei heti suostunut, mutta lupasi harkita asiaa.

Kuusi tuntia myöhemmin Kozin vastasi, että haastattelu kyllä sopii. Sen jälkeen hän porhalsi MTV:n toimitaloon, jossa kuuluisa haastattelu tehtiin.

Muurinen ansaitsee pisteet ripeästä ja päättäväisestä toiminnasta. Myös Tarja Halosen ja Ilkka Kanervan ensikommentit osuivat kohdalleen.

Prosessi pakottaa pohtimaan, mitä Kozin teki tuona ylimääräisenä harkinta-aikana. Hautoiko Kozin haastattelupyyntöä Tehtaankadun yksinäisyydessä vai pyysikö hän esimiehiltään luvan sanottavalleen?

Olen varma, että lupaa pyydettiin, ja se myös saatiin. Afganistanissa ja Intiassa karaistunut diplomaatti ei taatusti halunnut ratkaista asiaa yksin.

Kun kohu sitten syntyi, luvan myöntäjät nostivat katseensa suurlähetystön kattokruunuihin.

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden ja MTV:n entinen vastaava päätoimittaja.