Presidenttipeli on ollut Suomessa kautta vuosien hauska ja suosittu harrastus, joka istuu mihin ajankohtaan ja paikkaan tahansa. Koskaan ei ole liian varhaista aloittaa keskustelua seuraavasta päämiehestä, sanoopa politiikan eliitti mitä tahansa.

Niin tapahtukoon myös nyt.

Innoittajana on ollut Venäjän Vladimir Putin, joka antaa ymmärtää, että hän valmistautuu jatkamaan maansa johdossa pienen perustuslaillisen tauon jälkeen. Venäjälläkin presidentti saa istua yhteen menoon kaksi kautta, minkä jälkeen miestä tai naista on vaihdettava. Sitten sopii taas pyrkiä takaisin valtaan.

Putin haluaa hallita Venäjää, kun hänen unelmaprojektinsa, Sotshin talviolympialaiset, avataan vuonna 2014. Hän tosin saattaa palata Kremliin pian, jos omin käsin poimittu pääministeri valitaan presidentiksi. Mieshän on iäkäs ja ehkä vähän heikkokuntoinenkin, joten terveys voi sopivasti pettää ennen aikojaan.

Meilläkin olisi tarjolla paluumuuttaja presidentiksi.

Hän on Martti Ahtisaari, jonka valta-aika jäi yhteen kauteen. Pari viimeistä vuotta olivat murheellisia, kun poliitikot, media ja kansa eivät hänelle arvoa antaneet.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Maailma on tarvinnut Ahtisaarta niin usein ja suurissa kysymyksissä, että hän on kiistatta aikamme arvostetuin suomalainen. Vaikeiden konfliktien ratkaisijana presidentti on omaa luokkaansa, joten hänet voidaan joskus koristella jopa rauhan Nobelilla.

Oletan, että uusi ehdokkuus on tullut Ahtisaarelle mieleen, sillä jäihän hänelle tavallaan kana kynittäväksi presidenttiyden kanssa. Suomessa ei muutenkaan ole sellaista vaikuttajaa, jota Mäntyniemi ei kiinnostaisi, jos oikea polku vain sattuisi avautumaan. Tiedän, että mahdollisuudesta on jo keskusteltu pienissä piireissä. Jopa vasemmisto varmaankin hyväksyisi länsimielisen Ahtisaaren mieluummin kuin porvaripuolueen presidentin.

Mäntyniemen valtaväellä, demareilla, ei ole tällä kertaa näköpiirissä vahvaa ehdokasta. Paavo Lipponen sellainen olisi, mutta tuskinpa hän kelpaa.

Sukupuolipulma on väistynyt, kun Tarja Halonen on hallinnut kaksi kautta. Naista ei enää väen väkisin vaadita ehdokkaaksi.

Presidentiltä on riisuttu valtaa, mutta toisaalta sitä on pursunnut lisää Euroopan unionista. Maanosan johtajuus ja vaikutusvalta ehkä kiihottaisivat Ahtisaarta.

Ehdokkuus ei ole mahdollinen, ellei rouva Eeva Ahtisaaren päätä käännetä. Häntä kohdeltiin viimeksi niin rumasti, että traumat ovat syvät. Martti Ahtisaari jakoi tunteikkaasti puolisonsa piinan.

Jos Ahtisaari suostuisi ja pääsisi ehdokkaaksi, luvassa olisi komea toisen kierroksen vaalitaistelu hänen ja Sauli Niinistön kesken. Keskustan ehdokas voisi vain seurata sivusta, kun väittelyissä mentäisiin kerrankin asiaan. Kuvaan kuuluu, että Niinistö suhtautuu omaan ehdokkuuteensa vähättelevästi ja vältellen. Puhemiehenä hän kuitenkin ottaa koko ajan kantaa presidentillisiin kysymyksiin, mitä useimmat edeltäjät eivät ole tehneet. Korkein valta kuumottaa.

Arvaanpa, että myös Ahtisaari torjuu ainakin ensi alkuun koko puheenaiheen mahdottomana ja ennenaikaisena. Siihen hänellä on täysi oikeus.

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden ja MTV:n entinen päätoimittaja.