Pekka HyvärinenTelevisiossa on kautta aikojen varoiteltu ylenpalttisesta väkivallasta ja seksistä, mutta mielestäni nykyään tarvittaisiin myös kokonaan uudenlaisia ennakkotekstejä.
Miltä kuulostaisi:
"Tämä ohjelma sisältää huonoa makua sekä vastenmielisiä ilmiöitä ja ihmisiä. Älä katsele, jos haluat säilyttää mielesi rauhan ja uskosi elämään!"
Parasta olisi, jos vastaavat varoitukset voitaisiin liittää myös radio-ohjelmiin ja lehtijuttuihin.
Kerron kolme kokemusta yhdeltä viikonlopulta.
Eräänä torstai-iltana loikoilin kotisohvalla, kun MTV3 lähetti ohjelmaa, jossa englantilainen "ruokaneuvoja" kuritti ylipainoista miesparkaa. Tämä söi väärin ja oli kaiketi sopimaton jatkamaan elämäänsä kulinaristien saarivaltiossa. Sadistinen nainen läksytti miestä varsinkin intialaisen pikaruoan syömisestä.
Olet mitä syöt -ohjelman huippukohdassa miehen peräsuolesta otettiin ulostenäyte, jonka ruskeaa virtaamista muoviputkessa seurattiin lähikuvassa.
Iljettävä näky, jota "terapeutti" vielä vahvisti:
- Sinä haiset hirveälle, onneksi en ole naimisissa kanssasi!
Miehen puoliso hymyili ruudussa vaivautuneesti, kun jo vaihdoin kanavaa.
Olet mitä ostat, ajattelin niistä, jotka televisioon tällaisia ohjelmia hankkivat.
Lauantaiaamuna radiossa haastateltiin lohjalaisen festivaalin järjestäjää.
- No, mitenkäs tarjonta on otettu vastaan, kyseli pirteä juontaja.
- Hyvin. Se uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen!
Mitä ihmettä se sanoi, kyselin epäuskoisena kahvipöydässä.
Ylen kanavalla!
Tartuin vielä Hesarin Kuukausiliitteeseen, jossa oli artikkeli bulimiasta.
Kokosivun kuvassa kalpea tyttö oksensi suoraan kohti kameraa. Inhottava noro putosi suupielestä.
Se valui suoraan lukijan päälle.
Kiitos vain kollegat, perille tuli.
Olenkohan käymässä vanhaksi kääkäksi, kun pahoitin mieleni noista kolmesta tapauksesta?
Esimerkkejä olisi taatusti kertynyt enemmänkin, jos olisin sattunut kuuntelemaan kaupallisten radioasemien nuoria ääliöjuontajia, jotka "heittävät läppää", tai katsomaan jonkin nelosen "dokumentin" maailman suurimmista rinnoista tai kookkaimmasta peniksestä. Internetistä olisin helposti löytänyt lisää mauttomia törkeyksiä.
Puhe on valtajournalismista, jota tämän lehden kolumnisti Jyrki Lehtolakin viime viikolla paheksui. Jyrki vain on niin kiltti, ettei tullut sanoneeksi, että pohjimmiltaan on kysymys ihmisten aliarvioimisesta, halveksimisesta ja nöyryyttämisestä.
Huonon maun media polkee tekijöidensä, kohteidensa ja kuluttajiensa ihmisarvoa. Nujerretaan sekin vähä arvokkuus ja itsetunto, jotka kulttuurissamme sallitaan. Ja tarkoitan mediaa, jota ostamme ja tilaamme vapaaehtoisesti, en siis esimerkiksi roskalehdistöä.
Lisäksi meitä huiputetaan, sillä eihän intialaisen pikaruoan ahmijaa olekaan. Hän on näyttelijä, joka lavastetaan osaksi fasistisen laihdutusteeveen "dokumenttia". Ohjelman Lady Domina -henkinen ruokaneuvojakin vain esittää hänelle kirjoitetut vuorosanat.
Lohjan festarimies ja oksentava buliimikko sen sijaan hortoilevat yhä keskuudessamme. He käyttävät sumeilematta sananvapautta, kun toimittajat kerran siihen avoimen tilaisuuden tarjoavat.
Kirjoittaja on entinen Suomen Kuvalehden ja MTV:n päätoimittaja.
Noin 15 vuotta sitten olin ystävieni luona aloittamassa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tunnelmaa loi Ylen radiokanava, jossa jo silloin suositun juontajan ohjelmaan sai myös soittaa.
Tavallinen suomalainen nuori mies soitti sinne, juontaja kyseli onko tyttöystävää ja olimme kaikki suu auki, kun seuraava kysymys tyttöystävästä oli: "Ootko päässyt jo kokeileen?" Panin juontajan nimen mieleen ja nykyään hän on myös kansanedustaja.
Tämä on tätä. Mikään ei ole mitään, ellei "ylitä" sitä, mitä joku toinen "fiksu" ihminen on ehtinyt tehdä aikaisemmin. Kaikesta tehdään vitsi. Ylen nuorisokanavan studiossa on koko ajan vähintään kaksi juontajaa vääntämässä komiikkaa, enkä uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos sinne soittaa joku. Perustarpeet on tyydytetty, eikä kukaan osaa sanoa, mitä sen jälkeen voisi tehdä. Kansakunnan suuria kysymyksiä on se, kuka juontaa minkäkin gaalan tai paljonko pääministeri on laihtunut.
Joskus kävin vahingossa jopa kaksi kertaa katsomassa elokuvan Ilta Andren kanssa (Malle, 1981) ja siinä toinen miehistä sanoo suurin piirtein näin: "Kymmenen vuoden päästä ihmiset antavat kastroida itsensä, että tuntuisi joltakin." Ehkä siihen todellakin meni vain se kymmenen vuotta - ja sitten toiset kymmenen vuotta, että sitä kastrointia alettiin tarjoilla meille kaikille - kaikilla kanavilla.
Mitä tulee Jyrki Lehtolaan, niin a) hän ei ole kiltti, b) hän ei paheksu ketään, sillä se edellyttäisi moraalista integriteettiä, mitä c) Lehtola ei varmaan edes halua rakentaa, sillä d) hänen työnäänhän on nimenomaan yrittää älyllään pilkata toisten tyhmyyttä. Yleensä hän tietysti käsittelee muiden kuin niiden medioiden typeryyttä, jotka hänen leipänsä tuovat.
Viime viikonloppunakin hän vain jatkoi tämän kesän teemaa Sanoma-väen nuorison nuoleskelusta ja nuorison ajatusten typeryydestä. Enemmän ne kylläkin vaikuttivat Lehtolan oman nuoruuden 20 teesiltä siitä, miksi aikuiset/toimittajat/muut nuoret ovat naurettavia, mitä nyt Reagan oli vaihdettu Bushiin, Pispala Kallioon, protestantit ja katoliset muslimeihin jne..
Oikeasti moni muukin asia on aika lailla samalla tavalla kuin 30, 50 tai 1000 vuotta sitten. Aina on ollut (lehti)keisareita ja (media)moguleita, jotka ovat keränneet omaisuutta, ostaneet rahalla valtaa ja ihmisiä, käsitelleet alempia ihmisiä mielihalujensa mukaan ja saaneet isojen poikien ihailun osakseen. Onhan omaisuus lähes ainoa ihmisen mitta tässä yhteiskunnassa - siis jääkiekkomestaruuksien lisäksi.
Lehtola oli muuten samassa kaupungissa viettämässä juhannusta kuin minä kavereineni silloin joskus - onneksi kuitenkin toisessa ravintolassa.